Länsimaalaisten tulkintojen mukaan suomentanut Pekka Ervast

1. Taon määritys

一章

Se Tao, jota voidaan määritellä, ei ole Ikuinen Tao.
Se nimi, joka voidaan mainita, ei ole Taon todellinen nimi.
Se Tao, joka oli ennen taivasta ja maata, on nimetön ei-olevainen. Nimellinen olevainen on kaikkien olioiden Äiti.
Sentähden ihminen etsii ei-olevaisen Ensimäistä Mysteriota, kun olevainen näyttää hänelle, mitä ei-olevaisesta on syntynyt.
Olevainen ja ei-olevainen ovat yhtä kaikessa muussa kuin nimessä.
Tätä näennäisten vastakohtien samaisuutta minä nimitän Syvyydeksi, suureksi Pohjattomuudeksi, Kummastuksen Avonaiseksi Oveksi.

道の道ふべきは常道にはあらず。名の名づくべきは常名にはあらず。無は天地の始めと名づくべく、有は萬物の母と名づくべきなり。故に、常無にして以てその妙を觀んと欲し、常有にして以てその徼を觀んと欲せよ。この兩者は同じきも、出でては名を異にするなり。同なるこれを玄と謂ふも、玄のまた玄にして、衆妙の門なり。

2. Täydelliseksi tuleminen

二章

Kun maailma puhuu kauneuden kauneudesta, silloin on rumuuskin samassa määritelty.
Kun hyvyys nähdään hyväksi, on pahakin heti selvänä.
Siten olevainen ja ei-olevainen kumpikin herättää toisen esiin; samoinkuin vaikea ja helppo, kaukainen ja läheinen, korkea ja matala, kimakka ja kumea, edellä kulkeva ja jälessä seuraava.
Viisas on ainoastaan tekemisissä sen kanssa, mikä on ennakkoluulotonta.
Hän opettaa käyttämättä sanoja; hän työskentelee ponnistamatta; hän valmistaa omistamatta; hän toimii etsimättä toiminnan hedelmiä; hän suorittaa työnsä valmiiksi ottamatta lainaa; ja kun ei hän väitä mitään omakseen, ei voi sanoa hänen milloinkaan menettävän mitään.

天下はみな美の美たることを知るも、これ惡なるのみ。みな善の善たることを知るも、これ不善なるのみ。故に、有無は相生じ、難易は相成り、長短は相形はれ、高下は相傾き、音聲は相和し、前後は相隨ふなり。是を以て、聖人は無爲の事に處り、不言の敎を行ふ。萬物は作るも辭せず。生ずるも有せず。爲すも恃まず。功成るも居らず。それ惟居らず。是を以て去らざるなり。

3. Ihmisten tyynnyttäminen

三章

Kateus vältetään, kun ei tehdä eroa ihmisten välillä ansion nojalla.
Varkaus estyy, kun ei kalleuksiin panna arvoa.
Rauhaisana pysyy mieli, kun ei etsitä aistimien kiihdykkeitä.
Siten viisas hallitsee, vapauttamalla sydämensä himoista; antamalla vatsalleen tarpeeksi tyydytystä, lihaksilleen lepoa ja vahvistusta luillensa; varjelemalla maailmaa pahan tiedolta ja siten sen himoilta ja pelottamalla pahan tietäjiä sitä käyttämästä.
Ei-toimintansa kautta hän toimii ja siten hän kaikkia hallitsee.

賢を尙ばざれば、民をして爭はざらしめ、得がたきの貨を貴ばざれば、民をして盗たらざらしめ、欲すべきを見さざれば、心をして亂れざらしむるなり。是を以て、聖人の治むるや、その心を虛にし、その腹を實にし、その志を弱にし、その骨を强にし、常に民をして知なく、欲なからしめ、かの知者をして敢てなさざらしむるなり。無爲をなさば治まらざるなし。

4. Syytön

四章

Tao on rajaton; sen syvyys on kaiken olevaisen alku.
Se tekee särmäiset kappaleet pyöreiksi; se saa aikaan järjestyksen epäjärjestyksestä; se pimentää loistavuuden, se on kokonaan hiljaa ja puhdas.
En tiedä, kuka sen synnytti. Se on vanhempi Jumalaa.

道は冲にしてこれを用ふるも、或は盈ず。淵乎として万物の宗に似たり。その鋭を挫き、その紛を解き、その光を和げ、その塵に同うし、湛乎として或は存するに似たり。吾は誰の子たるかを知らず。帝の先に象たり。

5. Tyhjyyden arvo

五章

Ei taivas eikä maa tunne erityistä mieltymystä; ne pitävät kaikkia ihmisiä ja olioita pyhinä uhrikuvina.
Viisas ihminen ei tee mitään eroa; hän pitää kaikkia ihmisiä olioina, jotka ovat tehdyt pyhiä tarkoituksia varten.
Taivaallinen avaruus on kuin palkeet; vaikka se ei sisällä mitään kiinteätä, ei se milloinkaan sorru kokoon, ja mitä enemmän se joutuu liikkeeseen, sitä enemmän se synnyttää.
Mutta paisunut ihminen tyhjentyy pian.
Itsehillintää parempi ei ole mikään.

天地は不仁ならんや、萬物を以て芻狗となすほどに。聖人は不仁ならんや、百姓を以て芻狗となすほどに。天地の間は、それ猶ほ槖籥のごときか。虚にして屈せず。動けばいよいよ出づ。多言なればしばしば窮すれば、中を守るにはしかず。

6. Olioiden alku

六章

Kuten laakson virta, niin olevaisen perusolemuskin on kuivumaton.
Minä sanon sitä Äitisyvyydeksi.
Äitisyvyyden liikuntoa sanon taivaan ja maan synnyttäjäksi.
Ainiaan se pysyy, ja liikkuu ilman päämäärää.

谷神は死せず。これを玄牝と謂ふ。玄牝の門、これを天地の根と謂ふ。綿綿として存するがごとくして、これを用ふるも勤れず。

7. Valon salaaminen

七章

Sekä taivas että maa pysyvät kauan aikaa.
Se mikä saattaa ne niin kestäviksi, on niiden välinpitämättömyys pitkästä elämästään.
Sentähden ne pysyvät.
Siten viisas, joka on itsestään välittämätön, kuitenkin on suurin ihmisten joukossa; ja vaikkei hän huolehdi itsestään, hän kuitenkin säilyy.
Hän on kaikkein epäitsekkäin ja sentähden – kaikkein paraimmassa turvassa.

天は長く地は久し。天地のよく長く且つ久しき所以のものは、その自ら生ぜざるを以てなり。故によく長生す。是を以て、聖人はその身を後にするも而も身は先だち、その身を外にするも而も身の存するは、その無私なるを以てにあらずや。故に、よくその私をなすなり。

8. Huokea luonto

八章

Suurin hyve on kuin vesi.
Vesi on kaikkeen hyvä.
Se pääsee pääsemättömimpiinkin paikkoihin vaivatta.
Sentähden se on Taon kaltainen.
Se on hyveellinen niinkuin sydän olemalla syvä.
Antamalla itsensä alttiiksi on sillä rakkauden hyve.
Se on hyveellinen kuin puhe olemalla luotettava.
Se on hyveellinen kuin hallitus puhdistaessaan ja järjestäessään.
Se on hyveellinen kuin palvelija kyvykkyydessään.
Se on hyveellinen kuin toiminta saapumalla aina oikeaan aikaan.
Ja koska se ei kilvoittele, ei sillä ole vihamiehiä.

上善は水のごとし。水はよく万物を利して爭はず、衆人の悪む所に處る。故に道に幾し。居は善地、心は善淵、與すれば善仁、言へば善信、政は善治、事は善能、動けば善時なり。それたゞ爭はず、故に尤なし。

9. Yhdenvertaisuuden rakentamista

九章

On parasta pidättäytyä rikkauden tavoittelemisesta.
Alituinen käytteleminen ja teroittaminen kuluttaa loppuun kestävimmänkin kappaleen.
Jos talo on jalokiviä täynnä, kuka niitä suojelee?
Rikkaus ja kunnia tuottavat huolta sekä ylpeyttä.
Vetäytyä takaisin, kun hyvä työ on tehty ja kunnia on lähestymäisillään, – kas siinä taivaan tie.

持してこれを盈たさんよりは、その已むにしかず。揣つてこれを銳くすれば、長く保つべからず。金玉堂に滿つるも、これを能く守ることなし。富貴にして驕れば、自からその咎を遺さん。功成り名遂げて身退くは、天の道なる載。

10. Mikä on mahdollista

十章

Säilyttämällä luonnolliset ja henkiset voimansa ja hyveensä on mahdollista olla häviämättä.
Himoja hillitsemällä ja antamalla jalouden hallita on mahdollista pysyä lapsena.
Puhdistamalla sielun silmää epäpuhtaasta on mahdollista pysyä saastuttamattomana.
Ohjaamalla ihmisiä rakkauden avulla on mahdollista pysyä tuntemattomana.
Lakkaamatta käyttämällä taivaan portteja on mahdollista säilyä ruosteelta.
Olemalla kaikilta puolin läpinäkyvä on mahdollista vaeltaa huomaamattomana.
Tuoda esiin ja säilyttää, valmistaa omistamatta, toimia toivomatta palkintoa ja levittäytyä tuhlautumatta – tämä on korkeinta hyvettä.

營魄一を抱きて、よく離るゝことなからんか。気を専らにし柔を致して、よく嬰児の如くならんか。滌除玄覽して、よく疵なからんか。民を愛し国を治むるには、よく無爲なからんか。天門開闔して、よく雌たらんか。明白四達して、よく無知ならんか。これを生じこれを畜ふ。生ずるも有せず、爲すも恃まず。長ずるも宰せず。これを玄德と謂ふ。

11. Tyhjyyden hyöty

十一章

Vaununpyörän kolmekymmentä puolapuuta, jotka yhtyvät keskukseen, tekee hyödyllisiksi keskellä oleva läpi, missä tyhjyys vallitsee.
Savesta tehdyt astiat ovat hyödyksi onttoutensa tähden.
Ovet ja akkunat ovat rakennukselle hyödyksi, sentähden että ne ovat otetut seinästä pois.
Olevainen on siis ansiokas, mutta ei-olevainen on hyödyksi.

三十輻は一轂をともにす。その無なるに當つて、車の用あり。埴を埏して以て器をなす。その無なるに當つて、器の用あり。戸牖を鑿つて以て室となす。その無なるに當つて、室の用あり。故に、有の以て利たるは、無の以て用をなす（が故）なり。

12. Ovien sulkeminen

十二章

Valo sokaisee ihmisen silmät; ääni tekee hänet kuuroksi; maku turmelee suulaen; metsästys tekee ihmisen villiksi; ja kalleudet koettelevat häntä.
Sentähden viisas pitää sielustaan huolta eikä aistimista.
Aistimensa hän laiminlyö, mutta sielun hän ottaa molempiin käsiinsä.

五色は人の目をして盲ならしめ、五音は人の耳をして聾ならしめ、五味は人の口をして爽ならしめ、馳騁田獵は、人の心をして發狂せしめ、得がたきの貨は、人の行をしてを妨はしむ。是を以て、聖人は腹をなして目をなさず。故に、彼を去りて此を取るなり。

13. Lankeemisen estäminen

十三章

Kunnia ja häpeä ovat yhtä pelottavia.
Onni ja onnettomuus ovat tekemisissä ruumiillisen personallisuuden kanssa.
Tämä on mitä kunniasta ja häpeästä sanotaan: häpeä on nöyryytystä, jota pelätään, olkoon se lähellä tai kaukana.
Siten kunniata ja häpeätä ei voi eroittaa pelosta, jota ne molemmat saavat aikaan.
Tämä on mitä onnesta ja onnettomuudesta sanotaan: ruumiillista personallisuutta vain onni ja onnettomuus kohtaavat ja sen kautta ne tulevat.
Sillä kuinka minä ilman ruumista voisin kärsiä onnettomuutta tai sen vastakohtaa?
Sentähden hyvän onnen sattuman kautta saattaa ihminen jonkun aikaa hallita maailmaa.
Mutta rakkauden voimalla saattaa hän hallita maailmaa ainiaan.

寵は辱なり驚くが如し。貴は大患なり身のごとし。何をか竈〔ママ〕は辱なり驚くがごとしと謂ふ。寵を上たり、辱を下たるも、これを得るに驚くがごとく、これを失ふにも驚くがごとし。これを寵は辱なり、驚くがごとしと謂ふ。何をか貴は大患なり身のごとしと謂ふ。吾に大患ある所以は、吾が身を有するがためなり。吾に身なきに及んで、吾に何の患かあらん。故に、貴ぶには身を以てして、天下を爲むる者には、則ち以て天下を寄すべし。愛するには身を以てして、天下を爲むる者には、則ち以て天下を託すべし。

14. Tyhjyyden ylistäminen

十四章

I. Tasaisuus on se, mitä ei voi nähdä sitä katsellessa.
H. Hiljaisuus on se, mitä ei voi kuulla sitä kuunnellessa.
V. Harvinaisuus on se, mihin ei voi koskea sitä yrittäessä.
Nämä kun ovat eroittamattomat toisistaan, voi niitä pitää ykseytenä – IHV=Tao.
Se ei ole valaistu ylhäällä eikä pimeä alhaalla.
Ääretön toiminnassaan, se on kuitenkin nimetön. Lähtien ulos se menee itseensä.
Tämä on ilmenemättömän ilmeneminen, ei-olevaisen muoto.
Tämä on mittaamaton mysterio. Sen edellä käytäessä, ei sen kasvoja näy; sitä seuratessa ei sen selkää huomaa.
Kuitenkin elämänsä ohjaaminen Taon vanhan tiedon mukaan on tien löytämistä.

これを視れども見えず、名づけて夷と曰ふ。これを聽けども聞えず、名づけて希と曰ふ。これを搏へんとするも得ず、名づけて微と曰ふ。その三つの者は、以て致詰すべからず。故に混じて一となす。その上は皦かならず。その下は昧からず。縄縄兮として名づくべからずして、無物に復歸す。これを無狀の狀、無物の象と謂ふ。これを惚恍と謂ふ。これを迎ふるもその首を見ず。これに隨ふもその後を見ず。古の道をとりて、以て今の有を御し、よく古始を知る。これを道紀と謂ふ。

15. Hyveen esittäminen

十五章

Muinaiset viisaat olivat taidokkaita ihmeellisessä syvyyksien tuntemuksessaan.
He olivat syvyydessään mittaamattomat; niin syviä he olivat, etten voi nostaa heitä mieleni silmäin eteen.
He olivat varovaisia niinkuin sellainen, joka kulkee tulvavirran yli.
He olivat salaperäisiä, niinkuin se, joka epäilee kumppaneitaan.
He olivat varuillaan niinkuin se, joka matkustaa kaukana maastaan.
He olivat itseensä häipyviä niinkuin lumi, joka sulaa auringon paisteessa.
He olivat vaatimattomuudessaan niinkuin vastakaadetut puut.
He olivat alhaisia niinkuin laakso.
He olivat hämäriä, niinkuin mutainen vesi.
Mutta eikö ihminen voi saattaa mutaista vettä kirkkaaksi pitämällä sitä alallaan?
Eikö ihminen voi saattaa kuollutta kappaletta eläväksi uutterasti sitä liikuttamalla?
Ne, jotka seuraavat tätä Tietä (Taoa), eivät ole itseään täynnä, ja ollen kaikkea omaisuutta vailla he kasvavat vanhoiksi tarvitsematta tulla oman tyhjyytensä täyttämiksi.

古の善く士たる者は、微妙玄通、深くして識るべからず。それただ識るべからず。故に强ひてこれが容をなさば、豫兮として冬に川を渉るがごとく、猶兮として四隣を畏るゝがごとく、儼兮としてそれ客たるが如く、渙兮として冰のまさに釈けんとするがごとく、敦兮としてそれ樸のごとく、曠兮としてそれ谷の若く、混兮としてそれ濁るがごとし。孰かよく濁りて、以て静かにして徐に清からん。孰かよく安んじて、以て動きて徐に生ぜん。この道を保つ者は、盈つることを欲せず。それただ盈たず。故によく敝れて新たに成さず。

16. Kotiinmeno

十六章

Kun olette itsestänne tyhjentäneet kaiken, pysykää siinä, missä olette.
Kaikki oliot puhkeavat toimintaan sopusoinnussa ja minne näemme niiden palaavan?
Kukoistettuaan jonkun aikaa kaikki kuolee alas juuriinsa.
Tätä palautumista omaan alkuperäänsä sanotaan rauhaksi; se on antautumista välttämättömän valtaan.
Tätä antautumista välttämättömän valtaan sanotaan säilymiseksi.
Joka tuntee tämän säilymisen, nimitetään valistuneeksi.
Joka ei tunne tätä säilymistä, hän pysyy yhä kurjuudessaan.
Joka tuntee tämän säilymisen, on suuri sielultaan.
Joka on suuri sielultaan, hän on totuudessa luja ja järkähtämätön.
Ollen totuudessa luja, hän on kuningas.
Ollen kuningas, hän on taivaallinen.
Ollen taivaallinen, hän on Taosta.
Ollen Taosta, hän pysyy ainiaan; sillä vaikka hänen ruumiinsa häviää, ei hän kuitenkaan kärsi mitään pahaa.

虛を致すこと極まり、靜を守ること篤ければ、萬物ならび作るも、吾は以て復を觀る。それ物は芸芸たるも、おのおのその根に歸す。根に歸するを靜と曰ひ、是を命に復すと謂ひ、命に復するを常と曰ひ、常を知るを明と曰ふ。常を知らざれば、妄作して凶なり。常を知れば容。容なれば乃ち公。公なれば乃ち王。王なれば乃ち天。天なれば乃ち道。道なれば乃ち久しくして、身を没するも殆からざるなり。

17. Luonnollisena oleminen

十七章

Ihmiskunnan ensimäisenä aikana tunnustivat ihmiset hallitsijoitaan.
Toisena aikana he palvoivat heitä ja imartelivat heitä.
Kolmantena aikana he pelkäsivät heitä.
Neljäntenä aikana he halveksivat heitä.
Missä usko puuttuu, ei luottamus heräjä.
Kuinka varovaisia he olivat lausunnoissaan!
Tehtyään hyvän teon, sanoivat he: »Kuinka perin luonnollisia me olemme!»

太上には、下これあることを知らず。その次には、これに親しみこれを譽む。その次には、これを畏れ、その次には、これを侮る。故に、信足らざれば、信ぜざることあるなり。猶兮としてそれ言を貴びたり。功成り事遂げて、百姓皆我が自然なりと謂ふ。

18. Paikkaamista

十八章

»Kun suuri Tao on kadonnut, seuraa ihmisten kesken hyväntekeväisyys ja velvollisuus lähimmäistä kohtaan.»
Kun viisaus on yhtynyt kunniaan, on maailma täynnä pyytäjiä.
Kun perhesiteet ovat katkaistut, niin lasten velvollisuus ja vanhempien hemmoittelu astuvat niiden tilalle.
Kun kansassa paljon kiistellään, silloin »isänmaan ystävät» rehoittavat.

大道󠄃廢れて、仁義あり。智慧󠄄出で、大僞あり。六親和せずして、孝慈あり。國家昏亂して、忠臣あるなり。

19. Luontoon palaaminen

十九章

Jättämällä itsevanhurskautensa ja hylkäämällä oman viisautensa ihmiset suunnattomasti parantuisivat.
Kieltäytymällä hyväntekeväisyydestä ja »velvollisuudesta lähimäistä kohtaan» he voisivat palata luonnollisiin suhteisiinsa.
Jos hylätään etevyys ja luovutaan voitosta, niin ihmisten kesken ei enää ole varkaita.
Näiden kolmen asian[1] viljeleminen on rauennut tyhjiin, sentähden niiden pitäisi mennä takaisin sinne, mistä tulivat.
Ja te sitten, esiintykää luonnollisessa yksinkertaisuudessanne, pitäkää kiinni totuudesta, vastustakaa itsekkäisyyttä ja vapautukaa kunnianhimosta.

聖を絕ち智を棄つれば、民の利は百倍せん。仁を絕ち義を棄つれば、民は孝慈に復せん。巧を絕ち利を棄つれば、盜賊はあることなからん。この三の者は以爲に文のみにして未だ足らざるなり。故に屬する所あらしめよ。素を見はし樸を抱き、私を少なくし欲を寡なからしめよ。

20. Etäällä pysyttäytyminen

二十章

Jättäkää pois oppinne ja vapautukaa murehtimisesta; eroitus varmuuden ja epävarmuuden välillä ei ole niinkään suuri.
Auttavatko ne meitä eroittamaan hyvän ja pahan? Sillä eroituksista täytyy aina pitää tarkkaa lukua.
Mutta voi! ihmiset eivät koskaan vapaudu tyhmyydestään.
He ovat täynnä kunnianhimoa kuten läävän sonni on himollisuutta täynnä.
Minä olen yksinäinen ujoudessani, minä olen vailla kunnianhimoa, minä olen kehittymätön kuin pieni lapsi.
Minä olen ainoastaan orpo, eksynyt, koditon lapsi.
Kaikilla muilla on joukottain hyviä tavaroita, mutta minä olen kuin hyljätty.
Kuinka tyhmä ja yksinkertainen minä olen! Olen hämmästyksissä.
Kaikki muut säkenöivät nerollisuutta, minä olen yksinäni hämäryydessäni.
Ihmiset ovat täynnä arvostelua; minä yksin olen tylsä.
Minua viskataan ympäri kuin valtamerta; minä vyöryn enkä koskaan ole levossa.
Kaikilla on jotain tehtävää; minä yksin olen kykenemätön ja vailla ansiota.
Minä yksin olen vieraantunut ihmisistä, mutta minä riemuitsen äitini helmassa!

學を絶たば憂なからん。唯と阿との、相去ることはいくばくぞ。善と悪と、相去ることはいかん。人の畏るる所は、畏れざるべからざるも、荒兮としてそれ未だ央らざるかな。衆人は熙熙として、太牢を享くるが如く、春臺に登るが如きも、我は獨り泊兮としてそれ未だ兆さず、嬰児の未だ孩せざるが如く、乘乘兮として帰する所なきがごとし。衆人はみな餘ありて、しかも我は獨り遺れたるがごときも、我は愚人の心ならんや。沌沌兮たるのみ。俗人はみな昭昭たるも、我は獨り昏きがごとし。俗人はみな察察たるも、我は獨り悶悶たり。澹兮として海のごとく、飂兮として止まる所なきがごとし。衆人はみな以することあるも、しかも我は獨り頑かつ鄙なり。我は人に異ならんことを欲して、而して食母を貴ぶなり。

21. Tyhjä lähde

二十一章

Suurin hyve on Taon yksinkertaisessa seuraamisessa.
Koskematon ja tutkimaton on Tao.
Koskematon, tutkimaton ja kuitenkin muotoja käsittävä.
Koskematon, tutkimaton ja kuitenkin olioita sisältävä.
Syvä ja hämärä se on, mutta silti sillä on olemus, todellinen olemus, jossa on yhtenäisyyttä.
Se on kaikissa olioissa niiden alusta saakka.
Kuinka minä tunnen olioiden alkuperän?
Tunnen Taon kautta.

孔德の容は、ただ道にこれ從ふなり。道の物たる、これ恍たりこれ惚たり。恍兮たり惚兮たるも、その中に象有り。恍兮たり惚兮たるも、その中に物有り。窈兮たり冥兮たるも、その中に精有り。その精甚だ眞にして、その中に信有り。古より今に及びて、その名は去らず。以て衆甫を閲ぶ。吾れなにを以て衆甫の然るを知れるや。これを以てなり。

22. Pienten nostaminen

二十二章

Joka sopeutuu, hän säilyy loppuun asti.
Joka taipuu, hän ojentuu suoraksi.
Joka tyhjentää itsensä, hän täyttyy.
Joka kuluttaa itsensä loppuun, hän uudistuu.
Joka alentaa itsensä, hän ylenee.
Joka ylentää itsensä, hän alenee.
Sentähden Viisas riippuu yksinkertaisuudessa ja on kaikille esimerkkinä.
Hän ei ole itsekäs ja sentähden hän saa ylistystä.
Hän ei ole turhamainen ja sentähden hän on arvossa.
Hän ei ole ylpeä ja sentähden häntä kunnioitetaan.
Ja koskei hän kilpaile muitten kanssa, ei kukaan ole hänen vihamiehensä.
Vanha lause, »joka sopeutuu, hän säilyy loppuun saakka», ei totisesti ole turhaan sanottu.
Epäilemättä hän on menevä kotiinsa rauhassa.

曲なれば則ち全く、枉なれば則ち直く、窪なれば則ち盈ち、敝ければ則ち新しく、少ければ則ち得、多ければ則ち惑はん。是を以て、聖人は一を抱きて、天下の式となる。自ら見さず、故に明かなり。自ら是とせず、故に彰る。自ら伐らず、故に功あり。自ら矜らず。故に長し。それただ爭はず。故に天下能くこれと爭ふことなし。古の謂はゆる、曲なれば則ち全しとは、豈虚言ならんや。誠に全くして而してこれに歸するなり。

23. Yhtymättömyys

二十三章

Hillitkää puhettanne ja säilyttäkää itsenne.
Pyörremyrsky ei kestä aamun yli eikä ankara sade päivän loppuun.
Kenellä on valta näitä toimittaa paitsi taivaalla ja maalla?
Ja jos taivas ja maa ei voi niitä kauaksi pitkittää, kuinka ihminen sen saattaisi tehdä?
Jos joku ihminen on kaikissa asioissa sopusointuinen Taon kanssa, niin hän sen sopusointunsa kautta yhtyy Taoon.
Hyveellinen ihminen yhtyy hyveeseen, paheellinen ihminen yhtyy paheeseen.
Joka yhtyy Taoon, hänet taoistit ottavat vastaan ilolla.
Joka yhtyy hyveeseen, hänet hyveelliset ottavat vastaan ilolla.
Mutta joka yhtyy paheeseen, häntä paheelliset iloisesti paheella palvelevat.
Sillä missä luottamusta puuttuu, siellä ei ole luottamusta vastassakaan.

希言は自然なり。故に、飄風は朝を終へず。驟雨は日を終へず。孰かこれをなすものぞ。天地なり。天地すら尙ほ久しきこと能はず。而るを況や人に於てをや。故に、道に従事する者は、道に同じうし、德者とは德に同じうし、失者とは失に同じうす。道に同じうする者は、道もまたこれを得るを樂み、德に同じうする者は、德もまたこれを得るを樂み、失に同じうする者は、失もまたこれを得るを樂むなり。信足ざれば、信ぜざることあり。

24. Kunnia, joka ei ole toivottava

二十四章

Varpailla seisoessa ei voi pysyä alallaan.
Veljistään erilleen kulkiessa ei voi edistyä.
Itsensä näytteille pannen ei kukaan loista.
Itserakkaudella ei saavuteta kunnioitusta.
Itsensä ylistäminen ei ole ansiota.
Joka itsensä korottaa, ei seiso korkealla.
Sellaiset asiat ovat Taolle mitä hylkyruoka ja ulostukset ovat ruumiille. Kaikkialla niitä inhotaan.
Sentähden Taoa seuraava ihminen ei niihin takerru.

跂つ者は立たず。跨ぐ者は行かず。自から見はす者は明かならず。自から是とする者は彰はれず。自から伐る者は功なし。自から矜る者は長からず。その道にありてや、餘食贅行と曰ひ、物或はこれを悪む。故に有道者は處ざるなり。

25. Tyhjyyden käsittäminen

二十五章

Ennenkuin taivas ja maa olivat, oli luonnossa alkuolemus.
Se oli selkeä, se oli mittaamaton.
Se oli itseolevainen, se oli yhtenäinen.
Se oli kaikkialla eikä se sietänyt rajoja.
Sitä täytyy pitää kaikkiallisena Äitinä.
Sen nimeä en tiedä, mutta sanon sitä Taoksi.
Jos minun täytyy sitä määritellä, niin sanon sitä rajattomaksi.
Kun se on rajaton, sanon sitä käsittämättömäksi.
Kun se on käsittämätön, sanon sitä luoksepääsemättömäksi.
Kun se on luoksepääsemätön, sanon sitä kaikkiallaolevaksi.
Tao siis on ylhäinen, taivas on ylhäinen, maa on ylhäinen, kuningas on ylhäinen.
Kaikkeudessa on neljä lajia ylhäisyyttä ja niiden johto on yksi.
Ihmistä johtaa maa, maata johtaa taivas, taivasta johtaa Tao, ja Taoa johtaa se itse.

物ありて混成し、天地に先だつて生ぜり。寂兮たり寞兮たり。獨立して改めず、周行して殆からず。以て天下の母たるべし。吾はその名を知らざるも、これに字して道と曰ひ、强ひてこれが名を為して大と曰ひ、大を逝と曰ひ、逝を遠と曰ひ、遠を反と曰ふ。故に、道は大、天も大、地も大、王も又大なり。域中に四大ありて、王はその一に居る。人は地に法とり、地は天に法とり、天は道に法とり、道は自然に法とるなり。

26. Arvokkaisuuden hyve

二十六章

Keveys perustuu painoon, liikunto perustuu lepotilaan.
Sentähden viisas ei koskaan kadota arvokkaisuuttaan, vaan säilyttää rauhansa päivästä päivään.
Vaikka hänelle kuuluisi loistavia palatseja, asuisi hän niissä rauhallisesti ja kiintymättä niihin.
Voi, että kuningas, monen vaunun herra, käyttäytyy kevytmielisesti keskellä valtakuntaansa!
Kevytmielisyydellä hän kadottaa kansansa luottamuksen ja epävakaisuudella valtakuntansa.

重は輕の根たり、靜は躁の君たり。是を以て、聖人は終日行けども、而も輜重を離れず。榮觀ありと雖も、燕処して超然たり。如何ぞ萬乘の主にして、而も身を以て天下に輕くせるぞ。輕ければ則ち臣を失ひ、躁しければ則ち君を失はん。

27. Taitavuuden hyöty

二十七章

Hyvä kävelijä ei jätä tomua jälkeensä.
Hyvä puhuja ei saa aikaan väittelyä.
Hyvä laskija ei tarvitse laskupuikkoja.
Hyvä säilyttäjä ei tarvitse lukkoja eikä salpoja, eikä kukaan voi avata hänen jälkiänsä.
Hyvä sitoja ei tarvitse köyttä, eikä kukaan voi irroittaa hänen jälkiänsä.
Viisas mies on toisten ihmisten vakava ja hyvä auttaja eikä hän hylkää ketään.
Hän on alinomainen hyvä pelastaja. Hän ei halveksi tai vihaa ketään.
Hänen järkensä on kaikkikäsittävä.
Hyvät ihmiset opettavat toisiaan ja pahoja ihmisiä he käyttävät aineksinaan.
Joka siis ei kunnioita opettajaansa eikä pitele aineksiaan hyvin, hän on vielä hairauksessa, vaikka häntä sanottaisiin viisaaksi.
Tämä on yhtä tärkeätä kuin kummallista.

善行には轍迹なし。善言には瑕謫なし。善計には籌索を用ひず。善閉には関楗なくして、而も開くべからず。善結には縄約なくして、而も解くべからず。是を以て、聖人は常に善く人を救ふ。故に棄人なし。常に善く物を救ふ。故に棄物なし。是を襲明と謂ふ。故に、善人は不善人の師にして、不善人は善人の資なり。その師を貴ばず、その資を愛せざれば、知たりと雖も大に迷へる。これを要妙と謂ふ。

28. Lapseksi tuleminen

二十八章

Joka ollen mies, pysyy naisena, hän tulee kaikkeuden kanavaksi. Kun hän on kaikkeuden kanava, ei ikuinen hyve häntä koskaan jätä.
Hän tulee uudestaan pieneksi lapseksi.
Joka tultuaan valoon pysyy hämäryydessä, hän tulee kaikkeuden malliksi.
Hänen ollessaan kaikkeuden malli, ei ikuinen hyve häntä sivuuta.
Hän palaa takaisin kaikkitäydellisyyteen.
Joka tuntien kunnian samalla jatkaa nöyryydessä olemistaan, hän tulee kaikkeuden laaksoksi.
Hänen ollessaan kaikkeuden laakso täyttää hänet ikuinen hyve. Hän palajaa ensimäiseen olemukseen.
Ensimäinen olemus on se, mikä moninaisuudessa saattaa aikaan lukemattomat asiat.
Viisas mies käsittää sen ja tulee hallitsijoista viisaimmaksi.
Vapaamielinen hallitus on sellainen, mikä ei halveksi eikä loukkaa ketään.

その雄を知りて、その雌を守れば、天下の谿となる。天下の谿となれば、常德は離れずして、嬰兒に復歸す。その白を知り、その黑を守れば、天下の式と為る。天下の式となれば、常の德は忒はずして、無極に復歸す。その榮を知り、その辱を守れば、天下の谷となる。天下の谷となれば、常德は乃ち足つて、樸に復歸す。樸散ずれば則ち器となる。聖人これを用ひて、則ち官長となる。故に、大制にして割かざるなり。

29. Toimettomuus

二十九章

Kun ihminen, joka tahtoo parantaa maailman, ottaa sen käteensä, niin minä ymmärrän, ettei siitä tule loppua.
Henkisiä astioita ei voida maailmassa muodostaa.
Joka tekee, hän hävittää.
Joka tarttuu, hän menettää.
Sillä välttämättä jos yksi edistyy, niin toinen jää jälkeen; jos yksi leimahtaa kuumaksi, niin toinen käy kylmäksi; jos yksi vahvistuu, niin toinen heikkenee; jos yhtä autetaan, niin toista pilataan.
Sentähden viisas jättää kaiken kiihkon, kevytmielisyyden ja prameuden.

天下を取つて、これを爲めんと將欲するも、吾はその得ざるを見るのみ。天下は神器なれば、爲むべからざるなり。爲めんとする者はこれを敗り、執らんとする者はこれを失はん。凡そ物は、或は行き、或は隨ひ、或は噓き、或いは吹き、或は强くし、或は羸くし、或は載り、或いは墮る。是を以て聖人は甚を去り、奢を去り、泰を去るなり。

30. Taistelusta väistyminen

三十章

Joka antaa apua kuninkaalle Taon kautta, hän saa kansan alistumaan aseita käyttämättä. Aseiden käyttö on oma kostonsa.
Okapensaita ja orjantappuroita rehoittaa siinä, missä legioonat ovat majailleet.
Huonot vuodet seuraavat liikkuvien armeijain kintereillä.
Hyvä sotamies on urhoollinen, kun asema vaatii, mutta hän ei pane itseään alttiiksi vallan vuoksi.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei sorra.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei kerskaile.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei ole ylimielinen.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei ole halpamainen.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei kiivastu.
Oliot vanhentuvat liiallisen käytön kautta. Tätä sanotaan ei-Taoksi.
Mikä on ei-Tao, se piankin joutuu hukkaan.

道を以て人主を佐くる者は、兵を以て天下に强くせず。その事は還るを好むなり。師の處りし所には、荊棘生じ、大軍の後には、必ず凶年あり。故に、善者は果して已む。敢て强を取らず。果して矜ることなかれ。果して伐ることなかれ。果して驕ることなかれ。果して已むを得ざれ。果して强なることなかれ。物は壯なれば則ち老ゆ。これを不道と謂ふ。不道なれば早く已むなり。

31. Sodan lopettaminen

三十一章

Aseet, olkoot kuinka koreat, eivät ole onnen lähteitä, vaan kaikkien pelkäämiä.
Sentähden Taon mies ei oleskele siellä, missä sellaisia on.
Kunnon ihminen asettaa kotonaan kunniapaikan vasemmalle puolelleen; mutta sotilas taisteluun mennessään antaa kunniata oikealle puolelleen.
Sillä aseet ovat pahanenteisiä kappaleita ja valistunut mies ei niitä käytä, paitsi kun hän ei muuta voi.
Hänen suuri halunsa on rauha eikä hän riemuitse voitosta.
Voiton ilo on ilo ihmiselämän menettämisestä.
Joka iloitsee verenvuodosta, ei kelpaa maata hallitsemaan.
Kun rauha ja ilo on maassa, pidetään vasenta puolta arvossa, mutta kun käy huonosti, annetaan oikealle kunnia.
Kenraaliadjutantti on sentähden vasemmalla puolella, mutta pääkenraali oikealla.
Minä käsitän, että tämä on samanlainen tapa kuin hautajaisissa käytetään.
Joka on tilaisuudessa tappamaan monta ihmistä, hän on syynä syvään suruun ja kyyneleihin.
Sentähden voittoisa sotajoukko noudattaa hautajaissaaton järjestystä.

夫れ佳兵は不祥の器にして、物或はこれを悪む。故に、有道者は處らざるなり。是を以て、君子は、居るには則ち左を貴び、兵を用ふるには則ち右を貴ぶ。兵は不祥の器にして、君子の器にあらず。やむを得ずしてこれを用ふるも、恬淡を上となし、勝つとも而も美とせざるなり。これを美とする者は、これ殺人を楽むなり。殺人を楽む者は、則ち志を天下に得べからず。（故に、吉事には左を尙び、凶事には右を尙ぶ。是を以て、偏将軍は左に處り、上将軍は右に處る。喪禮を以てこれに處るを言ふなり。）人を殺すことの衆多なれば、則ち悲哀を以てこれを泣き、戰に勝てば、則ち喪禮を以てこれに處るなり。

32. Järkevä hyve

三十二章

Ehdottomalla Taolla ei ole nimeä.
Mutta vaikka se on näin vähäarvoinen alkuperäisessä yksinkertaisuudessaan, ei maailma uskalla sitä halventaa.
Jos kuningas voisi pitää sitä kädessään, niin maailma vapaaehtoisesti alistuisi hänelle.
Taivas ja maa tekisivät liiton häntä elättääkseen.
Ilman pakoitusta ihmiset rauhassa menisivät omille luonnonomaisille paikoilleen.
Jos hän järjestäisi niitä arvonimien ja nimitysten avulla, niin hän hankkisi itselleen nimen.
Mutta jos hän tekee viisaasti, jättää hän nimen ja välttää siten luokittelun pahan.
Tao on maailmalle mitä virrat ja laaksot ovat suurille joille ja järville.

道は常にして名なく、朴なりにして小なりと雖も、天下に敢て臣とせず。侯王もしよく守らば、万物はまさに自ら賓せんとす。天地は相合ひて、以て甘露を降し、民はこれを令するなくして、而も自から均しからん。はじめて制して名あり。名も亦すでにあるも、それ亦止まることを知らんとす。止まることを知るは、殆からざる所以なり。道の天下にあるを譬ふれば、猶ほ川谷の江海に於けるがごときなり。

33. Hyveen eroittaminen

三十三章

Viisas on, ken tuntee muut.
Joka tuntee itsensä, on valistunut.
Vahva on, ken voittaa muut.
Joka voittaa itsensä, on mahtava.
Rikas on, ken hyvin tyytyy.
Jolla on päämäärä, hän kävelee lujaan.
Joka täyttää paikkansa, pysyy turvallisena.
Joka kuolee turmeltumatta, saavuttaa kuolemattomuuden.

人を知るものは智にして、自らを知るものは明なり。人に勝つ者は力ありて、自らに勝つ者は强なり。足ることを知るものは富み、行ひを强むるものは志を有つ。その所を失はざる者は久しく、死するも亡びざるものは壽なり。

34. Täydellinen tila

三十四章

Mahtava Tao tunkee kaiken läpi.
Se on samalla aikaa tällä puolen ja tuolla puolen.
Kaikki elävät olennot riippuvat siitä ja ovat sen alaisia.
Se työskentelee, se lopettaa eikä tunne ansion nimeä.
Rakkaudessa se työskentelee eikä vaadi itselleen etevyyttä siinä.
Se ei tiedä kunnianpyynnöstä eikä himosta.
Se voidaan panna alhaisimpain olioitten joukkoon.
Kaikki oliot palaavat siihen lopulta eikä se kasva sen kautta.
Se voidaan mainita suurimpain asioitten joukossa.
Täten viisas lakkaamatta pidättäytyy arvioimasta itseään korkeaksi ja saavuttaa sentähden suuruuden.

大道は汎兮として、其れ左右すべし。萬物はこれに恃みて、以て生ずるも辭せず。功あるも名とし有せず。萬物を愛養して、而も主とならず。小と名くべし。萬物は歸すれども、而も主とならず。名づけて大となすべし。是を以て、聖人は終に自ら大とならず。故によくその大を成すなり。

35. Hyvyyden hyve

三十五章

Ota omaksesi Taon suuri aate ja koko maailma liittyy sinuun.
Se liittyy sinuun eikä loukkaannu, sillä se saa levätä ihmeellisessä rauhassa.
Missä on juhlimista, siihen matkamies pysähtyy.
Mutta Tao on suulaelle laimea ja mauton.
Sitä katsellessa ei nauti silmät.
Sitä kuunnellessa korva ei kiinny.
Mutta käytännössä sen hyöty on tyhjentymätön.

大象を執れば天下は往く。往くも而も害せず。安平泰なり。楽と餌とには、過客も止まるも、道の口より出づるは、淡乎としてそれ味ひなし。これを視れども見るに足らず、これを聽けども聞くに足らざるも、これを用ふれば旣󠄁すべからず。

36. Salattu suostumus

三十六章

Kun luonto aikoo poistaa jotakin, silloin se ensin varmasti sitä kasvattaa.
Kun se aikoo heikentää, se ensin vahvistaa.
Kun se aikoo alentaa, se ensin varmasti koroittaa.
Kun se aikoo riistää, se ensin varmasti lisää.
Tätä minä sanon salatuksi suostumukseksi.
Hiljainen ja heikko voittaa kovan ja väkevän.
Kuten kala ulkona vedestä on vaarassa, siten valtio on vaarassa, kun sen sotavarustukset paljastetaan kansalle.

これを歙めんと將欲すれば、必ず固くこれを張れよ。これを弱めんと將欲すれば、必ず固くこれを强くせよ。これを廃せんと將欲すれば、必ず固くこれを興せよ。これを奪はんと將欲すれば、必ず固くこれを與へよ。これを微明と謂ふなり。柔は剛に勝ち、弱は强に勝つ。魚は淵より脱すべからず。國の利器は以て人に示すべからず。

37. Hallitustaito

三十七章

Tao pysyy rauhallisena eikä kuitenkaan jätä mitään tekemättä.
Jos hallitsija tai kuningas voisi pitää siitä kiinni, niin kaikki asiat itsestään paranisivat.
Jos paranemisen ohella vielä syntyisi himoa, niin minä sen kukistaisin sanomattomalla yksinkertaisuudella.
Sanomaton yksinkertaisuus poistaisi himon ja rauha palaisi taas.
Siten maailma syntyisi uudestaan.

道は常にして爲すことなきも、而も爲さざることなし。侯王もしよく守らば、萬物はまさに自から化せんとす。化して作らんとすれば、吾はこれを鎭するに無名の樸を以てせんとす。無名の樸も、亦まさに欲せざらんとす。欲せずして以て靜なれば、天下はまさに自から正しからんとす。

38. Hyveestä

三十八章

Ylhäistä hyvettä ei hyveenä tunnusteta ja sentähden se on hyveen oikea olemus.
Alemmalla hyveellä on hyveen leima ja sentähden siltä puuttuu sen olemus.
Ylhäinen hyve on itsestääntuleva eikä pyydä kunniaa.
Alempi hyve on vehkeilevä ja vaatii tunnustusta.
Korkeampi hyväntahtoisuus toimii pyytämättä itselleen kunniaa.
Korkeampi oikeus toimii, mutta sillä on myöskin vaatimuksia.
Alempi hyödynetsintä on vehkeilevä ja sentähden sitä ei kukaan kunnioita.
Sentähden se paljastaa käsivartensa ja ponnistautuu väkivallalla.
Siten tapahtuu, että kun Tao on kadonnut, hyve astuu sen tilalle.
Kun hyve on kadonnut, astuu hyväntahtoisuus sen paikalle.
Kun hyväntahtoisuus on kadonnut, astuu oikeus sen paikalle.
Kun oikeus on kadonnut, astuu hyödynetsintä sen paikalle.
Mutta hyödynetsintä on ainoastaan oikean ja toden varjo ja on hämmennyksen enne.
Pintapuolinen hyve on ainoastaan Taon kiiltokuva ja hullu käyttää sitä hyväkseen.
Sentähden todella suuri mies laskee perustuksensa vakavalle pohjalle eikä antaudu varjon varaan.
Hän pysyy todellisessa ja välttää kiiltokuvan.
Toisen hän hylkää ja toiseen hän tarttuu molemmin käsin.

上德は德とせず。是を以て德あり。下德は德を失はざらんとす。是を以て德なし。上德は爲すことなくして、而も爲さざることなし。下德はこれを爲して、而も以て爲すことなし。上仁はこれを爲して、而も以て爲すことなし。上義はこれをなして、而も以て爲すことあり。上禮はこれを爲して、而もこれに應ずることなければ、則ち臂を攘げてこれを仍く。故に、道を失つて而して後に德あり。德を失つて而して後に仁あり。仁を失つて而して後に義あり。義を失つて而して後に禮あり。夫れ禮は、忠信の薄にして、而して亂の首なり。前識者は、道の華にして、而して愚の始なり。是を以て大丈夫は、その厚きに處つて、その薄きに處らず。その實に處つて、その華に處らず。故に、彼を去つて此れを取るなり。

39. Lähteen perilla

三十九章

Muutamat asiat ovat, ykseyden kautta, säilyneet ammoisista ajoista, nimittäin:
Taivaan läpikuultavuus;
Maan vankkuus;
Henkien ruumiittomuus;
Laaksojen vesiperäisyys;
Kaikkien luotujen elämä;
Kuninkaitten ja ruhtinaitten ylevyys.
Kaikki nämä säilyvät ykseyden kautta.
Taivas, jollei sillä olisi tätä läpikuultavuuttaan, olisi vaarassa tulla pimitetyksi. Maa, jollei sillä olisi tätä vankkuuttaan, olisi vaarassa raueta tyhjiin.
Henget, jolleivät olisi näin ruumiittomia, olisivat vaarassa kuolla.
Laaksot ilman tätä vesiperäisyyttään olisivat vaarassa tulla hedelmättömiksi.
Kaikki luodut olisivat vaarassa hävitä, jollei niillä olisi tätä elinvoimaa.
Ruhtinaat ja kuninkaat ilman tätä kunniatansa ja suuruuttansa olisivat kukistumisen vaarassa.
Täten näemme kunnian johtuvan siitä, mikä on erityisyyttä vailla, ja suuruuden perustuvan siihen ja pysyvän pystyssä sen kautta, millä ei ole merkitystä.
Tämän johdosta sanovat ruhtinaat ja kuninkaat itseään »orvoiksi», »eristetyiksi» ja »pyörättömiksi vaunuiksi».
Eivätkö he siten tunnusta, että heidän ylemmyytensä nojautuu ja perustuu heitä alempana oleviin?
Kuka voi sitä kieltää?
Epäilemättä pyörätön vaunu ei ole mikään vaunu!
Kovaa on ihmiselle olla eristettynä, mutta kovaa on myös jalokivelle kadota ihmisjoukkoon kuin mikä tavallinen kivi hyvänsä.

昔は一を得たる者なり。天は一を得て以て淸く、地は一を得て以て寧く、神は一を得て以て靈となり、谷は一を得て以て盈ち、萬物は一を得て以て生じ、侯王は一を得て以て天下の正となる。そのこれを致すは一なり。天淸きを以てことなければ、將恐らくは裂けん。地寧きを以てすることなければ、將恐らくは發せん。神靈を以てすることなければ、將恐らくは歇ん。谷盈つるを以てすることなければ、將恐らくは竭きん。萬物生ずるを以てすることなければ、將恐らくは滅せん。侯王正しきを以てすくことなく、而も貴高ならば、將恐らくは蹙れん。故に、貴は賤を以て本となし、高きは下きを以て基となすなり。是を以て侯王は自から孤寡不穀と謂ふ。これ、その賤を以て本となすか、あらずや。故に、輿を數ふることを致せば輿なし。琭琭として玉の如く、珞珞として石の如くなるを欲せず。

40. Työstä kieltäytyminen

四十章

Taon tie käy taaksepäin.
Taon ominaisuus on lempeys.
Kaikki maailmankaikkeudessa johtuu Taon olemassaolosta, mutta Taon olemassaolo sen olemattomuudesta.

反は道の動にして、弱は道の用なり。天地萬物は、有より生じ、有は無より生ず。

41. Samanlainen ja erilainen

四十一章

Kun viisas kuulee Taosta, seuraa hän sitä.
Kun tavallisella älyllä varustettu kuulee siitä, pysyy hän siinä ajan ja kadottaa sen pian.
Kun hullu mies kuulee siitä, niin hän vain nauraa sille.
Jolleivät sellaiset ihmiset pitäisi sitä pilkkanaan, ei sitä kunnolla voisi sanoa Taoksi.
Sentähden, niinkuin runoniekat sanoisivat:
Joka Taon seurassa loistaa, hän katoaa varjoon,
Hänen tiensä Taossa taaksepäin kulkee,
Ja kaikki hänen toimensa ovat hämäriä.
Korkeimmalla hyveellä ei ole nimeä,
Himmeältä näyttää suurin puhtaus,
Todellinen viisaus epävarmimmalta,
Synnynnäinen hyve ihmeellisimmältä.
Kauimmin kestää muuttumaton muutos,
Suorakulmaisuus ei kulmia tee.
Suurinta venettä ei kukaan voi vyöttää.
Kovinta ääntä ei koskaan ole kuultu.
Suurin olio ei pukeudu muotoihin.
Sillä Tao on salattu ja nimetön, mutta se on hyvä alussa ja lopussa.

上士は道を聞けば、勤めてこれを行ふ。中士は道を聞けば、存るが若く亡ずるが若し。下士は道を聞けば、大いにこれを笑ふ。笑はざれば以て道となすにたらず。故に、建言者にこれあり。明道は昧きが若く、進道は退くが若く、夷道は纇のが若く、上德は谷の若く、太白は辱の若く、廣德は足らざるが若く、建德は偸れるが若く、質直は渝るが若く、大方は隅なく、大器は晩成し、大音は希聲にして、大象は無形なりと。道は隱れて名なし。それ唯道は善く貸して且く成すなり。

42. Taon muutokset

四十二章

Taosta valui ulos Yksi.
Yhdestä syntyi Kaksi.
Kahdesta syntyi Kolme. Ja Kolmesta ovat johtuneet kaikki oliot.
Kaikkien olioitten takana on ilmenemätön ja edessä ilmennyt.
Niitä yhdistää aineeton hengitys.
Orpoutta, eristystä ja pyörättömiä vaunuja kansa kammoo; mutta kuninkaat ja viisaat lukevat sellaisia nimiä itselleen kunniaksi.
Sillä oliot kasvavat, kun niiltä riistetään, ja kun niihin lisätään, vähenevät ne.
Mitä ihmiset teoillaan opettavat, sitä minä vuorostani käytän heitä opettaakseni.
Esim. rajut ja yltiöpäiset ihmiset eivät kuole luonnollista kuolemaa.
He antavat hyvän opetuksen ja minä käytän heidän opetustaan hyväkseni.

道は一を生じ、一は二を生じ、二は三を生じ、三は萬物を生ず。萬物は陰を負ひて陽を抱く。沖氣以て和することをなす。人の惡む所は、唯孤寡不轂のみ。而して王公は以て稱となす。故に、物或はこれを損して益し、或はこれを益して損するなり。人の敎ふる所は、我もまたこれを敎ふ。强梁なる者は、その死を得ず。吾れ以て敎の父となさんとす。

43. Rajaton hyödyllisyys

四十三章

Maailman pehmoisin olio kukistaa väkevimmän.
Aineeton tunkee kaiken läpi, vaikkei olisi mitään aukkoa.
Tästä minä ymmärrän, kuinka tehokas toimimattomuus on.
Opettaa sanoja käyttämättä ja olla hyödyksi ilman toimintaa – harvat ihmiset pääsevät niin pitkälle!

天下の至柔は、天下の至堅を馳騁し、無有は無間に入る。吾は是を以て無爲の益あることを知るなり。不言の敎と無爲の益とには、天下これに及ぶこと希し。

44. Hiljaa pysyminen

四十四章

Mikä on lähempänä sinua, nimesi vaiko elämäsi?
Mikä on arvokkaampaa, elämäsi vaiko rikkautesi?
Mikä on suurempi paha, ansaitseminen vaiko menettäminen?
Suuri hartaus vaatii suurta uhrausta.
Suuri rikkaus aiheuttaa suuren häviön.
Joka on tyydytetty, ei kärsi tappiota.
Joka voi seisoa hiljaa, ei joudu vaaraan.
Nämä ihmiset ovat kestäviä.

名と身とは孰れか親しきぞ。身と貨とは孰れか多なるぞ。得と亡とは孰れか病なるぞ。甚だ愛すれば必ず大いに費え、多く藏すれば必ず厚く亡ふ。足ることを知れば辱められず。止まることを知れば殆からず。以て長久なるべし。

45. Rajaton hyve

四十五章

Joka näkee, että hänen korkeimmat saavutuksensa ovat epätäydellisiä, voi jatkaa työtään loppumattomiin.
Joka näkee, että hänen suurimmat omistuksensa ovat tyhjyyttä, voi jatkaa hankkimistaan ainiaan.
Hänen suurin suoruutensa on vain nöyrää taipumista.
Hänen korkein viisautensa on vain sopertamista.
Toiminta voittaa kylmyyden, rauhallisuus kuumuuden.
Hyveellä ja rauhallisuudella voidaan maailma voittaa.

大成は缺けたるがごときも、その用は弊ならず。大盈は沖しきがごときも、その用は窮まらず。大直は屈せるがごとく、大功は拙なるがごとく、大辯は訥なるがごとし。躁は寒に勝ち、靜は熱に勝つも、淸靜は天下の正たり。

46. Himon hillintä

四十六章

Kun Tao on mailmassa, käyvät hevoset laitumella.
Kun Tao on jättänyt maailman, kasvatetaan saloilla sotahevosia.
Ei ole suurempaa syntiä kuin himossa eläminen.
Ei ole suurempaa tuskaa kuin tyytymättömyys.
Ei ole mitään onnettomampaa kuin ansion ahneus.
Sentähden tyytyväisyyden kyllyys on ainainen elatus.

天下に道あれば、走馬を却けて以て糞するも、天下に道なければ、戎馬は郊に生ぜん。罪は欲すべきよりも大なるはなく、禍は足ることを知らざるよりも大なるはなく、咎は得んと欲するより大なるはなし。故に、足ることを知るの足るは、常に足るなり。

47. Kauaksi katsominen

四十七章

Ihminen voi tuntea maailman lähtemättä ulos omasta talostaan.
Omien ikkunain läpi voi hän nähdä ylhäisen Taon.
Mitä kauemmaksi hän menee, sitä vähemmän toivoa hänellä on löytämisestä.
Sentähden viisas tietää ja tuntee matkustamatta, nimittää olioita näkemättä ja suorittaa kaiken toimimatta.

戶より出でざるも天下を知り、牖より窺はずして天道を見る。その出づること彌遠ければ、その知ること彌少し。是を以て聖人は行かずして知り、見ずして名に、爲さずして成すなり。

48. Tiedon vaiva

四十八章

Ruumiillinen ja henkinen vaiva kasvaa joka päivä tiedon tavoittelusta.
Mutta tämä vaiva vähenee päivittäin Taon saavuttamisen kautta.
Lyhennättekö alituiseen ponnistustanne, kunnes siitä ei ole mitään jälellä?
Ei ole mitään, jota ei toimimattomuus voisi aikaansaada.
Ihminen voisi pienimmättäkään tuskatta ryhtyä maailmaa hallitsemaan. Mutta ne, jotka pitävät suurta ääntä maailman hallitsemisesta, eivät ole siihen valmiit.

學を爲むれば日に益し、道を爲むれば日々に損す。これを損してまた損し、以て爲すなきに至る。爲すなくして而も爲さざることなきなり。故に、天下を取るには、常に事なきを以てす。事あるに及べば、以て天下を取るに足らざるなり。

49. Myönnytyksen hyve

四十九章

Viisaalla ei ole kiintonaisia mielipiteitä, joita hän sanoisi omikseen.
Hän mukautuu muitten ajatuksiin.
Minä tahdon maksaa hyvän hyvällä. Tahdon myöskin maksaa pahan hyvällä.
Hyve on hyve.
Luottamukseen vastaan luottamuksella; samaten vastaan epäluuloonkin luottamuksella.
Hyve on luottavainen.
Viisas elää maailmassa kainosti itseään hilliten ja hänen sydämensä uhkuu myötätuntoa kaikkia kohtaan.
Ihmiset uskovat hänelle ajatuksensa ja hän pitää heitä kaikkia lapsinaan.

聖人には常の心なく、百姓の心を以て心となす。善なる者は吾これを善とし、不善なる者も吾またこれを善とす。徳善なればなり。信なる者は吾これを信とし、不信なる者も吾またこれを信とす。徳信なればなり。聖人の天下にあるや、惵惵として天下のために、その心を渾にす。百姓は皆その耳目を注ぐ。聖人は皆これを孩にす。

50. Elämän arvo

五十章

Ihmiset astuvat elämään ja palaavat takaisin kuolemaan.
Elämän portit ovat kolmetoista luvultaan ja yhtä monta on kuoleman portteja.
Yhtä monta tietä myöten elämä nopeasti käy kuolemaa kohden. Ja minkätähden?
Sentähden että ihmiset tavoittelevat ainoastaan aisti-elämää.
On sanottu, että ihminen, joka tuntee elämän salaisuuden, voi vaeltaa kautta maan varustautumatta sarvikuonoa tai tiikeriä vastaan.
Hän voi mennä taistelun tuoksinaan miekkaa pelkäämättä.
Sarvikuono ei löydä paikkaa, mihin sarvensa, työntää.
Tiikeri ei löydä paikkaa, mihin kyntensä iskeä.
Miekka ei löydä paikkaa, mihinkä tunkeutua.
Ja miksikä ei?
Sentähden että hän on voittanut kuoleman.

生に出れば（これ）死に入るなり。生の徒は、十に三あり。死の徒は、十に三あり。民の生んとして、動もすれば死地に之く（もの）、また十に三あり。それ何の故ぞ。その生を生とすることの厚きを以てなり。蓋し聞く、善く生を攝する者は、陸行するも、兕虎に遇はず。軍に入るも、甲兵を避けずと。兕はその角を投ずるところなく、虎はその爪を措くところなく、兵もその刃を容るるところなき（がため）なり。それ何の故ぞ。その死地なきを以てなり。