Tao te Ching / Tao-te-king — w językach włoskim i fińskim. Strona 2

Włosko-fińska dwujęzyczna książka

Lao-Tse

Tao te Ching

Laotse

Tao-te-king

LI. Lavirtu’ che nutre

51. Hyveen suosittelemista

Il Tao le fa vivere,
la virtù le alleva,
con la materia dà loro la forma,
con le vicende dà loro la completezza.
Per questo le creature tutte
venerano il Tao e onorano la virtù:
venerare il Tao e onorare la virtù
nessuno lo comanda ma viene ognor spontaneo.
Quindi il Tao fa vivere,
la virtù alleva, fa crescere,
sviluppa, completa, matura,
nutre, ripara.
Le fa vivere ma non le tiene come sue
opera ma nulla s’aspetta,
le fa crescere ma non le governa.
Questa è la misteriosa virtù.

Tao synnyttää ja Teh (hyve) elättää.
Kaikki oliot pukeutuvat moniin muotoihinsa ja Teh’in voima vie niitä täydellisyyttä kohti.
Sentähden kaikki oliot yhtyvät Taoa ylistämään ja hyvettä suosimaan.
Mutta tämä Taon ja Teh’in kunnioitus ei tapahdu mistään käskystä.
Se ei ole pakoitettua ja sentähden se kestää ainiaan.
Sillä Tao synnyttää kaikki oliot ja Teh elättää, enentää, kasvattaa, täydentää, kypsyttää, suojelee ja valvoo niitä.
Synnyttäminen omistamatta, työskenteleminen odottamatta palkkaa, kasvattaminen anastamatta valtaa – se on ylhäistä hyvettä!

LII. Volgersi all’origine

52. Palaaminen alkusyyhyn

Il mondo ebbe un principio
che fu la madre del mondo.
Chi è pervenuto alla madre
da essa conosce il figlio,
chi conosce il figlio
e torna a conservar la madre
fino alla morte non corre pericolo.
Chi ostruisce il suo varco
e chiude la sua porta
per tutta la vita non ha travaglio,
chi spalanca il suo varco
ed accresce le sue imprese
per tutta la vita non ha scampo.
Illuminazione è vedere il piccolo,
forza è attenersi alla mollezza.
Chi fa uso della vista
e torna ad introvertere lo sguardo
non abbandona la persona alla rovina.
Questo dicesi praticar l’eterno.

Se, mistä maailmankaikkeus puhkesi esiin, voidaan pitää sen äitinä.
Tuntemalla äitiä pääsette lapsen perille.
Ja jos tuntien lasta pidätte äitiä korkeampana, ette kärsi mitään pahaa, vaikka ruumiinne häviääkin.
Pitäkää suunne lukossa ja sulkekaa näön ja äänen ovet, niin ei teillä pitkin elämäänne tule olemaan mitään ikävyyksiä.
Mutta avatkaa suunne ja olkaa kyseliäitä, niin teille koko elämänne ajan tulee harmillisuuksia.
Käsittää olioita niiden siemenessä on älyä.
Pysyä lempeänä on olla voittamaton.
Seuratkaa valoa, joka johtaa teitä kotia kohti, niin ette joudu hukkaan pimeässä.
Tätä minä sanon ikuisen Taon toteuttamiseksi käytännössä.

LIII. Trarre profitto dalle prove

53. Selvyyden kasvaminen

Se avessimo grande sapienza
cammineremmo nella gran Via
e solo di agire temeremmo.
La gran Via è assai piana,
ma la gente preferisce i sentieri.
Quando il palazzo reale è troppo ben tenuto
i campi son del tutto incolti
e i granai son del tutto vuoti.
Indossar vesti eleganti e ricamate,
portare alla cintura spade acuminate,
rimpinzarsi di vivande e di bevande
e ricchezze e beni aver d’avanzo,
è sfarzo da ladrone.
E’ contrario al Tao, ahimé!

Oi jospa olisin kylliksi viisas seuraamaan suurta Taoa!
Suuri Tao on äärimmäisen helppo, mutta ihmiset kulkevat mieluummin monimutkaisia teitä.
Hallitseminen on suuri työ.
Vaikka talo on erinomaisen hyvin varustettu, voivat pellot olla rikkaruohoja täynnä ja jyväaitat tyhjiä.
Kauniisti pukeutumista, terävien miekkojen kantamista, ylellistä syömistä ja juomista ja suuren rikkauden kasaamista – sitä minä sanon koreaksi varkaudeksi.
Ettei se ole Taoa, on ainakin varma.

LIV. Coltivare e contemplare

54. Juuri ja oksat

Chi ben si fonda non vien divelto,
a chi ben stringe non vien tolto:
con questa Via figli e nipoti
gli offriranno sacrifici ininterrotti.
Se la coltiva nella persona
la sua virtù è la genuinità,
se la coltiva nella famiglia
la sua virtù è la sovrabbondanza,
se la coltiva nel villaggio
la sua virtù è la reverenza,
se la coltiva nel regno
la sua virtù è la floridezza,
se la coltiva nel mondo
la sua virtù è l’universalità.
Per questo
contempla le persone dalla sua persona,
contempla le famiglie dalla sua famiglia,
contempla i villaggi dal suo villaggio,
contempla i regni dal suo regno,
contempla il mondo dal suo mondo.
Come so che il mondo è così?
Da questo.

Joka oikein istuttaa, ei koskaan kisko istutuksiaan ylös.
Joka oikein tarttuu kiinni, ei hellitä.
Hänen jälkeläisensä kunnioittavat häntä lakkaamatta.
Joka itsessään kehittää Taoa, hän juurtuu hyveeseen.
Joka kehittää Taoa perheessään, hän saattaa hyveensä leviämään.
Joka kehittää Taoa kylässään, hän kasvattaa onnellisuutta.
Joka kehittää Taoa valtakunnassaan, hän saattaa onnen voitolle.
Joka kehittää Taoa maailmassa, hän tekee hyveen kaikkialliseksi.
Minä tarkastan itseni ja tulen tuntemaan toisia.
Tarkkaan perhettäni ja kaikki muut tulevat tutuiksi kuin perheen jäsenet.
Tarkkaan valtakuntaani ja opin tuntemaan muutkin.
Tarkkaan tätä maailmaa ja muut maailmat tulevat minulle tunnetuiksi.
Kuinka muuten voisin oppia tuntemaan ne lait, jotka kaikkia hallitsevat, kuin siten, että tarkkaan niitä itsessäni?

LV. Il simbolo del mistero

55. Ihmeellinen sopusointu

Quei che racchiude in sé la pienezza della virtù
è paragonabile ad un pargolo,
che velenosi insetti e serpi non attoscano,
belve feroci non artigliano,
uccelli rapaci non adunghiano.
Deboli ha l’ossa e molli i muscoli
eppur la sua stretta è salda,
ancor non sa dell’unione dei sessi
eppur tutto si aderge:
è la perfezione dell’essenza,
tutto il giorno vagisce
eppur non diviene fioco:
è la perfezione dell’armonia.
Conoscer l’armonia è eternità,
conoscer l’eternità è illuminazione,
vivere smodatamente la vita è prodromo di
sventura,
con la mente comandare al ch’i significa indu
rirsi.
Quel che s’invigorisce allor decade:
questo vuol dire che non è conforme al Tao.
Ciò che non è conforme al Tao presto finisce.

Se mies, joka on Taon täyttämä, on kuin pieni lapsi.
Myrkylliset eläimet eivät häntä pistä; villieläimet eivät käy häneen käsiksi eivätkä petolinnut iske kynsiänsä häneen.
Hänen nuoret luunsa eivät ole kovia eivätkä jänteensä vahvoja, mutta hänen kädentartuntansa on luja ja varma.
Hän on täynnä miehevyyttä, vaikka sukupuolestaan tietämätön.
Vaikka hän huutaisi kaiken päivää, ei hänen äänensä koskaan käy käheäksi.
Tästä näkyy hänen sopusointunsa luonnon kanssa.
Tämän sopusoinnun tieto on ikuinen Tao.
Tämä ikuinen Tao on hengen valistus.
Kohtuuttomat tavat puhkeavat ihmisessä, ja kun mieli antaa intohimoille perää, kasvavat ne päivä päivältä.
Mutta päästyään huippuunsa vievät ne ihmisen perikatoon.
Tämä on vastoin Taon luontoa. Mikä on vastoin Taoa, sen loppu on lähellä.

LVI. La misteriosa virtu’

56. Ihmeellinen hyve

Quei che sa non parla,
quei che parla non sa.
Chi ostruisce il suo varco,
chiude la sua porta,
smussa le sue punte,
districa i suoi nodi,
mitiga il suo splendore,
si rende simile alla sua polvere,
dicesi accomunato col mistero.
Per questo costui
non può essere attirato
né può essere respinto,
non può essere avvantaggiato
né può essere danneggiato,
non può essere nobilitato
né può essere umiliato.
Per questo è il più nobile del mondo.

Joka Taon tuntee, ei siitä väittele, ja ne, jotka siitä lavertelevat, eivät sitä tunne.
Pitää huulet sulettuina, sulkea näön ja äänen ovet, tasoittaa kulmikkaisuudet, vienontaa häikäisyä ja olla samalla tasalla kuin maan tomu – tämä on ihmeellinen hyve.
Joka tämän huomaa, hän katsoo samoilla silmillä avomielisyyttä ja umpimielisyyttä, hyväntahtoisuutta ja loukkausta, kunniaa ja häpäisyä.
Tästä syystä häntä kaikki ihmiset suuresti kunnioittavat.

LVII. Rendere puri i costumi

57. Oikea halitus

Quando con la correzione si governa il mondo
con la falsità s’adopran l’armi:
il mondo si regge col non imprendere.
Da che so che è così?
Dal presente.
Più numerosi ha il sovrano
i giorni nefasti e le parole proibite
più il popolo cade in miseria,
più numerosi ha il popolo
gli strumenti profittevoli
più i regni cadono nel disordine,
più numerosi hanno gli uomini
gli artifizi e le abilità
più appaiono cose rare,
più si fa sfoggio di belle cose
più numerosi si fanno ladri e briganti.
Per questo il santo dice:
io non agisco e il popolo da sé si trasforma,
io amo la quiete e il popolo da sé si corregge,
io non imprendo e il popolo da sé s’arricchisce,
io non bramo e il popolo da sé si fa semplice.

Oikeamielinen hallitkoon valtakuntaa. Ovela johtakoon sotajoukkoa.
Mutta se, joka tehokkaasti toimii toimettomuudellaan, olkoon kuningas.
Mistä tiedän, kuinka asioiden laita on oleva?
Tiedän tämän kautta:
Kun ihmisten toimia ohjaamassa on estäviä lakeja, köyhtyy maa yhä enemmän.
Kun kansan sallitaan vapaasti aseita käyttää, on hallitus vaarassa.
Mitä sukkelammaksi ja taitavammaksi kansa tulee, sitä enemmän tulevat keinotekoiset kappaleet käytäntöön.
Ja kun viekkaat keinot ovat saaneet yleistä arvoa, silloin varkaat menestyvät.
Sentähden sanoo viisas: »Minä en mitään määrää, ja kansa on muodostava itsensä.
Tahdon pysyä rauhassa, ja kansa on löytävä leponsa.
En tahdo tunkea esille, ja kansa on menestyvä.
Tahdon panna pois kunnianhimon, ja kansa on palaava luonnolliseen yksinkertaisuuteensa.»

LVIII. Adattarsi alle vicissitudini

58. Sallia toisten parantaa itsensä

Quando il governo di tutto si disinteressa
il popolo è unito,
quando il governo in tutto si intromette
il popolo è frammentato.
La fortuna si origina dalla sfortuna,
la sfortuna si nasconde nella fortuna.
Chi ne conosce il culmine?
Quei che non corregge.
La correzione si converte in falsità,
il bene si converte in presagio di sventura
e ogni dì lo sconcerto del popolo
si fa più profondo e più durevole.
Per questo il santo
è quadrato ma non taglia,
è incorrotto ma non ferisce,
è diritto ma non ostenta,
è luminoso ma non abbaglia.

Vapaa ja lempeä hallitus antaa kansalle kehittymisen mahdollisuuden.
Kun hallitus on jäykkä ja vaativainen, on kansa kuihtunut ja viheliäinen.
Kurjuus on vain olemisen varjo.
Onnellisuus on vain kurjuuden verho.
Koska niistä on tuleva loppu?
Jos ja’amme oikeuden mukaan, tulee hävitys itsestään valtiolle, ja mikä oli omalla tavallaan hyvää, on antava tilaa pahalle.
Todella kansa on ollut pilven peitossa kauan aikaa.
Sentähden on viisas täynnä oikeutta, mutta hän ei veistele ja kavertele toisia. Hän on oikeamielinen, mutta ei moiti toisia.
Hän on suora, mutta ei suorista toisia.
Hän on valaistu, mutta ei loukkaa valistuksellaan.

LIX. Mantenersi nel tao

59. Taon varjeleminen

Nel governare gli uomini e nel servire il Cielo
nulla è meglio della parsimonia,
perchè solo la parsimonia antepone l’ottenere.
Anteporre l’ottenere significa accumulare virtù.
Chi accumula virtù tutto sottomette,
quando tutto sottomette
nessuno conosce il suo culmine,
quando nessuno conosce il suo culmine
ei può possedere il regno.
Chi possiede la madre del regno
può durare a lungo.
Questo si chiama
affondare le radici e rinsaldare il tronco,
via della lunga vita e dell’eterna giovinezza.

Ihmisten hallitsemisessa ja taivaan palvelemisessa ei ole mitään kohtuuden veroista.
Kohtuuden kautta ihminen saapuu ensimäiseen tilaansa.
Kun tämä tila on saavutettu, omistaa ihminen rajattoman määrän hyvettä.
Sellaisen hyveen voimalla hän voittaa kaiken.
Eikä tällä mestaruudella ole loppua.
Siten hän esteettä voi vastaanottaa kuninkuuden.
Sellaisella ihmisellä on äidin rakenne ja hän kestää rajattomasti.
Hän on kuin kasvi, jonka juuret ovat syvällä ja jonka varsi on luja.
Hän on ihminen, joka elää kauan ja näkee monta elonpäivää.

LX. Stare nella dignita’ regale

60. Valtaistuimen täyttäminen

Governare un gran regno
è come friggere pesciolini minuti.
Quando si sovrintende al mondo con il Tao
i mani non mostrano la potenza loro.
Non che i mani non abbiano potenza
ma la potenza loro non nuoce agli uomini,
non che la potenza loro non nuoccia agli uomini
ma il santo non nuoce agli uomini.
Questi due non si nuocciono fra loro,
per questo le virtù loro insieme confluiscono

Valtioita olisi ohjattava niinkuin keitämme pieniä kaloja, suuretta puuhatta.
Kun Tao saatetaan valtakuntaa ohjaamaan, antaa se lepoa kuolleitten varjoille.
Ei niin, että henget tulisivat toimettomiksi, vaan ne lakkaavat häiritsemästä kansaa.
Mutta – mikä on tärkeämpää – kansan viisas johtaja ei tee niille pahaa.
Ja kun nämä eivät häiritse toisiansa, tähtää niiden vaikutus yhteiseen hyvään.

LXI. Lavirtu’ dell’umilta’

61. Nöyryyden hyve

Il gran regno che si tiene in basso
è la confluenza del mondo,
è la femmina del mondo.
La femmina sempre vince il maschio con la quiete,
poiché chetamente se ne stà sottomessa.
Per questo
il gran regno che si pone al disotto del piccolo regno
attrae il piccolo regno,
il piccolo regno che sta al disotto del gran regno
attrae il gran regno:
l’uno si abbassa per attrarre,
l’altro attrae perchè sta in basso.
Il gran regno non ecceda
per la brama di pascere ed unire gli altri,
il piccolo regno non ecceda
per la brama d’essere accetto e servire gli altri.
Affinchè ciascuno ottenga ciò che brama
al grande conviene tenersi in basso.

Valtakunta, niinkuin virta, tulee suureksi olemalla matala. Se tulee keskustaksi, johon koko maailma pyrkii.
Samoin on naisen laita: hän voittaa miehen yhtämittaisella rauhallisuudella.
Ja rauhallisuus on samaa kuin kestäväisyys.
Sentähden suuri valtio laskeutumalla niitten luo, jotka ovat sitä alempana, voi päästä niitä hallitsemaan.
Samaten pieni valtio, alistumalla jollekin suurelle, voi taata itselleen sen liittolaisuuden.
Siten toinen hankkii nöyryydellään uskollisuutta, toinen suosiota.
Suuri valtio haluaa saada valtaansa pieniä ja elättää niitä, mutta pieni valtio haluaa tulla liittolaiseksi ja palvella suurempaa.
Siten molemmat tulevat tyydytetyiksi, jos vain suurempi tahtoo alentua.

LXII. Praticare il tao

62. Käytännöllinen Tao

Ecco che cosa è il Tao:
il rifugio delle creature,
tesoro per il buono,
protezione per il malvagio.
A parlarne con elogio si può tener mercato,
a seguirlo con rispetto si può emergere sugli altri.
Degli uomini malvagi quale può essere respinto?
Per questo si pone sul trono il Figlio del Cielo
e si nominano i tre gran ministri.
Anche se costoro hanno il gran pi
per ottenere precedenza alla loro quadriga,
è meglio che se ne stiano seduti
ad avanzare in questo Tao.
Quale era la ragione per cui gli antichi
apprezzavano questo Tao?
Non dicevano forse: ottiene chi con esso cerca,
con esso sfugge chi è in colpa?
Per questo è ciò che v’è di più prezioso al mondo.

Tao on kaikkien olioitten hiljainen johtaja.
Se rikastuttaa kunnon miestä ja torjuu pahantekijän.
Sen neuvo on aina paikallaan, sen hyväntahtoisuus tulee aina tarvittaissa.
Niitäkään, jotka ei ole hyviä, se ei hylkää.
Sentähden, kun hallitsija astuu valtaistuimelleen ja viittaa luokseen ylimyksiä, ei edes prinssi, joka tulee hänen eteensä arvomerkeillä ja ratsasjoukon saattamana, ole sen veroinen, joka nöyrästi esittää tämän Taon.
Sillä miksikä vanhat pitivät Taoa niin suuressa arvossa?
Eikö sentähden että se oli kaikille avoinna ilman suurta etsimistä ja että sen kautta ihminen pääsi synnistä?
Tämän tähden sitä pidettiin maailman suurimpana kalleutena.

LXIII. L’inizio favorevole

63. Eteensä katsominen

Pratica il non agire,
imprendi il non imprendere,
assapora l’insapore,
considera grande il piccolo e molto il poco,
ripaga il torto con la virtù.
Progetta il difficile nel suo facile,
opera il grande nel suo piccolo:
le imprese più difficili sotto il cielo
certo cominciano nel facile,
le imprese più grandi sotto il cielo
certo cominciano nel piccolo.
Per questo il santo non opera il grande
e così può completare la sua grandezza.
Chi promette alla leggera trova scarso credito,
chi reputa tutto facile trova tutto difficile.
Per questo al santo tutto pare difficile
e così nulla gli è difficile.

Toimia ilman suunnitelmaa, puuhata olematta olevinaan, löytäen suuren siinä, mikä on pientä, ja paljouden vähässä, kostaen vääryyden hyvyydellä, voittaen vaikeita asioita silloin kun ne ovat helppoja, ja ohjaten suuria asioita niiden alussa – se on Taon tapaista.
Kaikkien vaikeiden asioiden alku on helppoudessa ja suurten asioiden vaikeus vain alussa.
Sentähden viisas voi aikaansaada suuria asioita näennäisesti edes kajoomatta niihin.
Joka keveästi suostuu, pitää harvoin sanansa. Joka pitää kaikkia asioita helppoina, hänellä on paljon vaikeuksia.
Sentähden viisas pitää paljon lukua pienistä asioista eikä hänellä siten ole mitään vaikeutta.

LXIV. Attenersi al piccolo

64. Huolenpito vähäisistä

Quello che è fermo con facilità si trattiene,
quello che non è cominciato con facilità si divisa,
quello che è fragile con facilità si spezza,
quello che è minuto con facilità si disperde:
opera quando ancora non è in essere,
ordina quando ancora non è in disordine.
Un albero che a braccia aperte si misura
nasce da un minuscolo arboscello,
una torre di nove piani
comincia con un cumulo di terra,
un viaggio di mille li
principia da sotto il piede.
Chi governa corrompe,
chi dirige svia.
Per questo il santo
non governa e perciò non corrompe,
non dirige e perciò non svia.
La gente nel condurre le proprie imprese
sul punto di compierle sempre le guasta,
se curasse la fine come il principio
allora non vi sarebbero imprese guaste.
Per questo il santo
brama quello che non è bramato
e non pregia i beni che con difficoltà si ottengono,
studia quello che non viene studiato
e ritorna su quello che gli altri han travalicato.
Per favorire la spontaneità delle creature
non osa agire.

Mikä on hiljaista, on helposti kiinni pidetty.
Mikä on odotettua, on helposti vältettävissä.
Mikä on haurasta, taittuu helposti.
Mikä on pientä, hajoaa nopeasti.
Toimita tehtäväsi, ennenkuin se pukeutuu muotoon.
Järjestä asiat, ennenkuin alkaa sekaannus.
Puu, joka on sylin vahvuinen, kasvoi pienestä vesasta.
Yhdeksänkerroksinen linna kohosi pienestä kivikasasta.
Tuhannen virstan matka alkoi yhdestä askeleesta.
Joka ainoastaan suunnittelee, hän hävittää.
Joka tavoittelee, hän kadottaa.
Viisas ei menettele siten, ja sentähden hän ei tee pahaa.
Hän ei tavoita ja sentähden hän ei kadota.
Mutta yhteinen kansa epäonnistuu puuhissaan menestymisensä aattona.
Jos he olisivat yhtä ymmärtäväisiä lopussa kuin alussa, ei tulisi sellaisia tappioita.
Sentähden viisas haluaa ainoastaan sellaista, jota muut halveksivat, eikä pane mitään arvoa vaikeasti saavutettaville asioille.
Hän hankkii yleistä oppia, mutta palaa siihen, jonka joukot ovat jättäneet tien oheen.
Siten hän pyrkii luonnolliseen kehitykseen kaikissa asioissa ja toimii suunnittelematta.

LXV. La pura virtu’

65. Yksinkertainen hyve

In antico chi ben praticava il Tao
con esso non rendeva perspicace il popolo,
ma con esso si sforzava di renderlo ottuso:
il popolo con difficoltà si governa
poiché la sua sapienza è troppa.
Perciò governare il regno con la sapienza
è la rovina del regno,
governare il regno non con la sapienza
è la prosperità del regno.
Chi sa queste due cose diviene simile al modello,
saper divenire simile al modello
è la misteriosa virtù.
Profonda e imperscrutabile è la misteriosa virtù
e contrapposta alle creature,
ma alla fine arriva alla grande conformità.

Vanhat, jotka panivat Taon käytäntöön, eivät käyttäneet sitä kansan pöyhistämiseksi vaan tehdäkseen heidät yksinkertaisiksi ja luonnollisiksi.
Vaikeus kansan hallitsemisessa johtuu liiallisesta valtiotaidosta.
Joka koettaa hallita valtakuntaa valtiotaidolla, on sille ainoastaan vitsaukseksi, mutta joka ilman sitä hallitsee, on siunaukseksi.
Näiden kahden asian tieto on oikea hallitustaito ja niiden noudattamista sanotaan yksinkertaisuuden hyveeksi.
Syvä ja avara on tämä yksinkertaisuuden hyve, ja vaikka se on vastakkainen muille keinoille, voi se saada aikaan täydellisen järjestyksen.

LXVI. Posporre sé stesso

66. Itsensä viimeiseksi asettaminen

La ragione per cui fiumi e mari
possono essere sovrani di cento valli
è che ben se ne tengono al disotto:
perciò possono essere sovrani di cento valli.
Così chi vuole stare disopra al popolo
con i detti se ne pone al disotto,
chi vuol stare davanti al popolo
con la persona ad esso si pospone.
Per questo il santo
sta disopra ed il popolo non ne è gravato,
sta davanti ed il popolo non ne è ostacolato.
Così il mondo gioisce
di sospingerlo innanzi e mai ne è sazio.
Poiché ei non contende
nessuno al mondo può muovergli contesa.

Sen kautta saavat suuret virrat ja joet veroa kaikilta joilla ja puroilta, että ne ovat matalammalla: tässä on syy niiden ylemmyyteen.
Sentähden viisas tahtoessaan hallita kansaa puhuu itsestään ikäänkuin heitä alempana olevasta; ja halutessaan olla etevä asettaa hän oman itsensä taaimmaiseksi.
Siten vaikka hän on heitä ylempänä, he eivät tunne hänen painoansa, ja vaikka hän on heistä edellä, ei hän ole kellekään esteeksi.
Sentähden koko maailma koroittaa häntä kunniaan eikä kukaan siitä loukkaannu.
Ja koska hän ei kilpaile, ei hänellä ole kadehtijaa.

LXVII. Le tre cose preziose

67. Kolme kallista asiaa

Tutti al mondo dicono che il mio Tao è grande
ma che sembra non esser simile a nulla.
Proprio perché è grande
sembra che non sia simile a nulla,
se fosse simile a qualcosa
l’impaccerebbe la sua piccolezza.
Io ho tre cose preziose
che mi tengo ben strette e custodisco:
la prima è la misericordia,
la seconda è la parsimonia,
la terza è il non ardire d’esser primo nel mondo.
Sono misericordioso e perciò posso essere intrepido,
sono parsimonioso e perciò posso essere generoso,
non ardisco d’esser primo nel mondo
e perciò posso esser capo degli strumenti perfetti.
Oggi si è intrepidi trascurando la misericordia,
si è generosi trascurando la parsimonia,
si è primi trascurando di posporsi.
E’ la morte!
Chi è misericordioso
nel guerreggiare è vittorioso,
nel difendere è saldo.
Quei che il cielo vuol salvare
facendolo misericordioso lo preserva.

Koko maailma tunnustaa, että vaikka minun taoismini on suuri, se ei kuitenkaan ole riittävä. Sen suuruus saa sen näyttämään riittämättömältä.
Jos se olisi kuin muut, olisi se jo kauan sitten huomattu riittämättömäksi.
Mutta minä pidän kiinni kolmesta kalliista asiasta, joita myöskin harrastan.
Ensimäinen on sävyisyys.
Toinen on säästäväisyys.
Kolmas on nöyryys.
Tällä sävyisyydellä voin olla uskalias. Tällä säästäväisyydellä voin olla antelias. Tällä nöyryydellä voin olla suuri palveluksessa kuten kunnian astia.
Mutta näinä päivinä ihmiset hylkäävät sävyisyyden ja tulevat tunkeileviksi.
He heittävät säästäväisyyden ja tulevat tuhlaaviksi.
He jättävät nöyryyden ja tavoittavat etevämmyyttä ja niinmuodoin kuolemaa.
Sävyisyys on aina voitokas hyökkäyksessä ja varma puolustuksessa.
Sentähden, kun taivas tahtoo säilyttää ihmisen, ympäröi se häntä sävyisyydellä.

LXVIII. Rendersi eguale al cielo

68. Taivaan jäljitteleminen

Chi ben fa il capitano non è irruente,
chi ben guerreggia non è impetuoso,
chi ben vince il nemico non dà battaglia,
chi bene adopera gli uomini se ne pone al di sotto:
questa è la virtù del non contendere,
questa è la forza dell’adoprar gli uomini,
questo è rendersi eguale al Cielo,
il culmine per gli antichi.

Joka hyvin komentaa, ei ole käskeväinen.
Joka hyvin taistelee, ei ole vihainen.
Voittajista paras ei uhmaile sotaa.
Mestareista paras johtaa palvelijoitansa alentumalla.
Tämä on kiistelemättömyyden hyve. Tämä on vakuutuksen hyve.
Tämä on taivaan jäljittelemistä, joka oli vanhojen korkein päämäärä.

LXIX. L’uso del mistero

69. Ylhäisen hyveen käyttö

Sull’adoperar gli eserciti c’è un detto:
non oso far da padrone e faccio l’ospite,
non oso avanzar d’un pollice e indietreggio di un piede.
Questo vuol dire
che non vi sono truppe da schierare,
che non vi sono braccia da denudare,
che non vi sono armi da impugnare.
Sventura non v’è maggiore che osteggiare alla leggera.
Se osteggio alla leggera
son vicino a perdere quel che m’è più prezioso.
Perciò quando gli eserciti
si mettono in campagna per scontrarsi,
quello che è più pietoso vince.

Suuri sotilas on sanonut: »En uskalla olla isäntä vaan olisin mieluummin vieras. (S. o. En tahdo antaa taisteluvaatimusta vaan mieluummin vastaan siihen.) En uskalla edistyä tuumaakaan, vaan mieluummin peräydyn jalan verran.»
Tätä minä nyt nimitän sivuhyökkäykseksi eikä rivien etunenässä kulkemiseksi: se on samaa kuin kantaa aseita valmistumatta taisteluun, tarttua miekkaan sitä paljastamatta ja kulkea vihollista kohti käymättä sen kimppuun.
Ei ole mitään niin onnetonta kuin astua kevytmielisesti sotaan.
Sillä niin tekemällä olemme vaarassa kadottaa arvokkaimpamme, nim. sävyisyytemme.
Siten tapahtuu, että kun vastakkaiset vallat kohtaavat toisensa taistelussa, hän joka sitä surkuttelee, jää varmasti voittajaksi.

LXX. La difficolta’ di intendere

70. Vaikeus tulla tunnetuksi

Le mie parole facilmente si intendono
e facilmente si attuano,
ma nessuno al mondo sa intenderle,
nessuno al mondo sa attuarle.
Le mie parole hanno un progenitore,
le mie imprese hanno un principe,
ma appunto perchè non le intendono
non intendono me.
Poiché quelli che mi intendono sono rari
quelli che mi imitano sono da tenere in pregio.
Per questo il santo indossa rozze vesti
e cela nel seno la giada.

Helpot ovat minun sanani oppia ja helpot panna käytäntöön.
Kuitenkaan ei kukaan kykene niitä ymmärtämään eikä panemaan käytäntöön.
Sillä sanoissani on kaukainen alkuperä ja teoissani ylhäinen laki.
Jotka eivät sitä tunne, eivät minuakaan tunne.
Niitä on harvassa, jotka minua tuntevat, ja he antavat minulle arvoa.
Sillä viisas on ulkonaisesti köyhä, mutta hänellä on jalokivi povessaan.

LXXI. Il difetto della sapienza

71. Tietämättömyyden tauti

Somma cosa è l’ignoranza del sapiente,
insania è la sapienza dell’ignorante.
Solo chi si affligge di questa insania
non è insano.
Il santo non è insano
perchè si affligge di questa insania.
Per questo non è insano.

Oman tietämättömyytensä tunteminen on parasta tietoa.
Sellaisen tiedon puute on tautia.
Jos vain joku pitää sitä tautina, paranee hän siitä.
Viisas on vapaa tästä taudista.
Hän tietää mitä se on ja on vapaa siitä.

LXXII. Aver cura disé

72. Itsensä rakastaminen

Quando il popolo non teme la tua autorità
allora sopravviene la grande autorità.
Non trovare angusto ciò che ti dà pace,
non disgustarti di ciò che ti fa vivere,
poiché solo chi non se ne disgusta
non disgusta.
Per questo il santo
di sé conosce ma di sé non fa mostra,
di sé ha cura ma di sé non fa pregio.
Perciò respinge l’uno e preferisce l’altro.

Kun ihmisillä ei ole oikeata nykyisten vaarain pelkoa, syöksyvät he suurempiin vaaroihin.
Varokoot, etteivät laajenna taloansa väsyneinä nykyiseen tilaansa.
Jolleivät he halveksi sitä, ei synny sellaista väsymystä.
Tämän vuoksi viisas, vaikka hänellä on itsetunto, ei kerskaile.
Hän rakastaa mutta ei pane itseään korkealle.
Siten hän välttää ylpeyden ja on tyytyväinen.

LXXIII. Quel che lascia agire

73. Toiminnan vapaus

Muore chi nell’osare pone il coraggio,
vive chi nel non osare pone il coraggio:
di questi due l’uno è profitto e l’altro è danno.
Di quel che il cielo ha in odio
chi conosce la ragione?
Per questo il santo reputa difficile il primo.
La Via del Cielo
è di ben vincere senza contendere,
è di ben suscitar risposta senza parlare,
è di ben attrarre senza chiamare,
è di ben divisare con ampiezza.
La rete del Cielo tutto avvolge,
ha maglie larghe ma nulla ne sfugge.

Jonka rohkeus ilmenee uhmailemisessa, hän joutuu kuolon käsiin.
Jonka rohkeus näyttäytyy itsensä hallitsemisessa, hän säilyy.
Niin että on olemassa kahdenlaista rohkeutta, toinen onneton ja toinen edullinen.
Mutta kuka voi sanoa, miksi toinen niistä saa osakseen taivaan tuomion?
Tämän vuoksi viisas huomaa toimimisen vaikeaksi.
Taivaallinen Tao ei kilpaile ja voittaa kuitenkin kaiken; se ei puhu ja on kuitenkin taitava vastaamaan, se ei kutsu ja kuitenkin tulevat esineet helposti sen luo.
Se on hiljainen menettelytavassaan ja sen toimenpiteet ovat täysin tehokkaat.
Taivaan verkolla on suuret silmät ja kuitenkaan ei mikään pujahda niiden läpitse.

LXXIV. Reprimere gli inganni

74. Hallitsemisen virhe

Quando il popolo non teme di morire
a che vale impaurirlo con la morte?
Se faccio si che il popolo sempre tema di morire
e quei che induce in inganno
io possa prenderlo e metterlo a morte,
chi sarà tanto ardito?
Sempre mandi a morte chi ne ha la potestà,
mettere a morte in vece di chi ne ha la potestà
significa maneggiar l’ascia in vece del gran mastro.
Quelli che maneggian l’ascia in vece del gran mastro
raramente non si feriscono le mani.

Kun kansa ei pelkää kuolemaa, mitä virkaa on silloin rangaistuksella heidän peloittamisekseen?
Ja jos heitä aina pidettäisiin kuoleman pelossa ja minä ryhtyisin käsiksi kaikkiin pahantekijöihin ja tappaisin heidät, uskaltaisinko tehdä sen?
Aina odottaa suuri Teloittaja!
Jos joku anastaa sen viran, on hän kuin vasta-alkaja, joka astuu suuren rakentajan työmaalle.
Sellainen harvoin on leikkaamatta omia käsiään.

LXXV. I danni della cupidigia

75. Ahneuden paha

Il popolo soffre la fame
perché chi sta sopra divora troppe tasse:
ecco perché soffre la fame.
Il popolo con difficoltà si governa
perché chi sta sopra s’affaccenda:
ecco perché con difficoltà si governa.
Il popolo dà poca importanza alla morte
perché chi sta sopra cerca l’intensità della vita:
ecco perché da poca importanza alla morte.
Solo chi non si affaccenda per vivere
è più saggio di chi la vita tiene in pregio.

Kansa kärsii nälkää sentähden että heidän ylempänsä panevat heille raskaita veroja. Tämä on heidän puutteensa aiheuttajana.
Kansaa on vaikea hallita noiden ylempien käskeväisyyden vuoksi. Tämä on hämmennyksen syynä.
Ihmiset halveksivat kuolemaa, koska elämän kestämisessä on niin paljon tuskaa.
Siinä syy heidän välinpitämättömyyteensä kuolemaa kohtaan.
Sentähden on parempi elää syrjässä kuin tehdä liikoja elämästään.

LXXVI. Guardarsi dalla forza

76. Voiman vaara

Alla nascita l’uomo è molle e debole,
alla morte è duro e forte.
Tutte le creature, l’erbe e le piante
quando vivono son molli e tenere
quando muoiono son aride e secche.
Durezza e forza sono compagne della morte,
mollezza e debolezza sono compagne della vita.
Per questo
chi si fa forte con le armi non vince,
l’albero che è forte viene abbattuto.
Quel che è forte e robusto sta in basso,
quel che è molle e debole sta in alto.

Ihminen on syntyessään hento ja heikko, kuollessaan jäykkä ja voimakas.
Samoin on kaiken laita. Puut ja vesat varhaisessa kasvussaan ovat pehmeitä ja taipuvia, mutta kuollessaan kuivettuneet ja sitkeät.
Niiden kovuus ja tukevuus ovat kuoleman seuralaisia, mutta hienous ja taipuvaisuus elämän seuralaisia.
Sen vuoksi sotilas luottamalla voimaansa ei voita kuolemaa, ja samoin voimakas puu tulee ainoastaan polttopuuksi. Sillä väkevän ja tanakkaan pitää olla alhaalla, mutta hiljainen ja myöntyväinen on ylhäällä.

LXXVII. La via del cielo

77. Taivaallinen Tao

La Via del Cielo
come è simile all’armar l’arco!
Quel ch’è alto viene abbassato,
quel ch’è basso viene innalzato,
quello che eccede viene ridotto,
quel che difetta viene accresciuto.
La Via del Cielo
è di diminuire a chi ha in eccedenza
e di aggiungere a chi non ha a sufficienza.
Non è così la Via dell’uomo:
ei diminuisce a chi non ha a sufficienza
per donare a chi ha in eccedenza.
Chi è capace di donare al mondo
ciò che ha in eccedenza?
Solo colui che pratica il Tao.
Per questo il santo
opera ma nulla s’aspetta
compiuta l’opera non rimane,
non vuole mostrare di eccellere.

Niinkuin jousen jännittäminen on taivaallinen Tao.
Se tuo alas kaiken, mikä on korkeata, ja nostaa sen, mikä on alhaista.
Se vähentää, missä on liiallisuutta, ja lisää, missä on puutetta.
Taivaallinen Tao tekee kaikki oliot samanvertaisiksi. Tämä Tao ei ole ihmisestä.
Ihminen ottaa tarvitsevalta lisätäkseen omaa ylpeyttään.
Missä on se mies, jolla on rikkautta yltäkyllin ja joka antaa sen maailman palvelukseen? Ainoastaan hän, jolla on Tao.
Tämän vuoksi viisas suorittaa työnsä odottamatta palkintoa eikä etsi kunniaa itselleen.
Siten hän peittää rikkautensa.

LXXVIII. Portare il fardello della sincerita’

78. Totuuden omaksuminen

Nulla al mondo è più molle e più debole dell’acqua
eppur nell’abradere ciò che è duro e forte
nessuno riesce a superarla,
nell’uso nulla può cambiarla.
La debolezza vince la forza,
la mollezza vince la durezza:
al mondo non v’è nessuno che non lo sappia,
ma nessuno v’è che sia capace di attuarlo.
Per questo il santo dice:
chi prende su di sé le sozzure del regno
è signore dell’altare della terra e dei grani,
chi prende su di sé i mali del regno
è sovrano del mondo.
Un detto esatto che appare contraddittorio.

Ei mikään koko maailmassa ole niin heikkoa ja taipuvaa kuin vesi, mutta väkevän alas murtamiseen ei sillä ole vertaista.
Tässä ei ole mitään vaalinvaltaa.
Koko maailma tietää, että pehmeä voi kuluttaa loppuun kovan ja heikko voittaa väkevän, mutta kukaan ei jaksa toteuttaa sitä teoissaan.
Sentähden viisas sanoo: »Joka kantaa maansa synnit, on todella maansa herra. Joka kantaa ihmisten kärsimykset, on todella heidän kuninkaansa».
Totuuden sanat ovat aina eriskummaisia (paradokseja)!

LXXIX. Ottemperare ai patti

79. Lupauksen pitäminen

Se cancelli un’offesa, ma un po’ offeso
rimani ancora, credi che sia un bene?
Se, per contratto, il saggio è creditore,
dal debitore non esige nulla.
Adempie al proprio impegno chi è virtuoso;
bada agli impegni altrui chi non è virtuoso.
La Via del cielo non fa parentele,
ma sta costantemente con il buono.

Kun on sovinto tehty pitkän kiistan jälkeen, jää toinen puoli aina napisemaan. Ja kuinka tätä voitaisiin sanoa hyväksi riidan ratkaisuksi?
Sentähden viisas ottaa oman osansa sitoumuksesta eikä vaadi itselleen muuta.
Kunnon mies tarkastaa ainoastaan omia sitoumuksiaan sopimuksessa, mutta kunnoton etsii omaa etuaan.
Taivaallisella Taolla ei ole suosikkeja.
Se auttaa aina hyviä.

LXXX. Isolarsi

80. Yksinään seisominen

Piccoli regni con pochi abitanti:
arnesi da lavoro in luogo d’uomini
(sian dieci o cento) il popolo non usi.
Tema la morte e fuori non emigri.
Se anche vi son navigli e vi son carri,
il popolo non tenti di salirvi;
se anche vi son corrazze e vi son armi,
mai e poi mai le tiri fuori il popolo.
E ritorni ad usar nodi di corda;
e trovi gusto in cibi e vesti suoi;
ed ami la sua casa, i suoi costumi.
Se stati vi vedessero vicini
tanto che cani e galli se ne udissero,
invecchino così, fino alla morte
quei due popoli: senza alcun contatto.

Jos minulla olisi pieni valtakunta ja ainoastaan kymmenen tai sata kykenevää miestä, niin minä en käyttäisi niitä hallitukseen.
Minä opettaisin kansaa katsomaan kuolemaa korkeaksi asiaksi ja silloin he eivät lähtisi ulkomaille sitä etsimään.
Vaikka heillä olisi laivoja ja vaunuja, eivät he niillä lähtisi matkaan.
Vaikka heillä olisi sotavarustuksia, ei heillä olisi koskaan tilaisuutta ottaa niitä yllensä. Kansa palaisi taas nuoran ja solmun käyttöön (kirjoituksen asemasta).
He huomasivat karkean ruuan hyvänmakuiseksi, pitäisivät yksinkertaiset vaatteensa kauniina, katsoisivat talojansa lepopaikoiksi ja nauttisivat omista yksinkertaisista huvituksistansa.
Vaikka läheisyydessä olisi naapurivaltio ja sieltä kuuluisi kukkojen kiekunta ja koirien haukunta, niin kansani kuitenkin kasvaisi vanhaksi ja kuolisi tuntematta tarvetta seurustella sen kanssa.

LXXXI. L’emersione del naturale

81. Yksinkertaisuuden todistus

Parole autentiche non sono adorne;
parole adorne autentiche non sono.
Colui che è buono, non sfoggia parole,
e chi sfoggia parole, non è buono.
Chi sa di tutto, certo con è saggio;
né chi è saggio, di certo, sa di tutto.
Il vero saggio per sé non provvede:
se si spende negli altri, per sé acquista;
e, più dona, più ottiene per se stesso.
La Via del cielo aiuta, non fa danni;
la Via del saggio agisce senza lotta.

Vilpittömät sanat eivät ole korskeita, korskeat sanat eivät ole luotettavia.
Taon mies ei väittele.
Jotka väittelevät, eivät ole Taossa taitavia.
Jotka tuntevat sen, eivät ole oppineita. Oppineet eivät sitä tunne.
Viisas ei aarteita kasaa.
Mitä enemmän hän toisille tuhlaa, sitä enemmän hänellä itsellään on.
Mitä enemmän hän muille antaa, sitä rikkaammaksi hän tulee.
Tämä on taivaallinen Tao, joka tunkee kaiken läpi, mutta ei loukkaa ketään.
Tämä on viisaan miehen Tao, joka toimii, mutta ei taistele.