Länsimaalaisten tulkintojen mukaan suomentanut Pekka Ervast

1. Frumdjúpið

1. Taon määritys

Það Alvald, sem um er talað, er ekki Vegur eilífðarinnar. Það nafn, sem unnt er að fá því, er ekki ímynd hins eilífa.
Tilvistarlaust er það upphaf himins og jarðar. Í tilvist er það móðir allra hluta.
Sá, sem lyftir sér yfir hneigðir, opnar fyrir leyndardóminn, en heillaðir af hneigðum sjá menn aðeins yfirborðið.
Hið tilvistarlausa og tilveran eru innst inni eitt og hið sama, en ólík að framkomu og nafni. Í einingu nefnast þau undirstaðan, djúp á bak við djúp, hlið leyndardómsins.

Se Tao, jota voidaan määritellä, ei ole Ikuinen Tao.
Se nimi, joka voidaan mainita, ei ole Taon todellinen nimi.
Se Tao, joka oli ennen taivasta ja maata, on nimetön ei-olevainen. Nimellinen olevainen on kaikkien olioiden Äiti.
Sentähden ihminen etsii ei-olevaisen Ensimäistä Mysteriota, kun olevainen näyttää hänelle, mitä ei-olevaisesta on syntynyt.
Olevainen ja ei-olevainen ovat yhtä kaikessa muussa kuin nimessä.
Tätä näennäisten vastakohtien samaisuutta minä nimitän Syvyydeksi, suureksi Pohjattomuudeksi, Kummastuksen Avonaiseksi Oveksi.

2. Vegir hins vitra

2. Täydelliseksi tuleminen

Þá er menn skynja fegurðina, hafa þeir jefnframt hugfest, hvað sé ljótt. Þá er menn finna til gæskunnar, er jafnframt ljóst, hvað ekki er gott.
Þannig er tilvist og tilvistarleysi hvort annars upphaf, eins og hið torvelda og auðvelda, langt og stutt, hátt og lágt, hljómur og samhljómur fyrr og síðar.
Hinn vitri starfar því án strits og kennir án orða.
Þá er hlutirnir koma í ljós, bregzt hann ekki. Hann framleiðir, en safnar ekki auði. Hann starfar, en telur sér það ekki til gildis. Og þar eð hann krefst einskis handa sjálfum sér, á hann ekki neinn missi á hættu.

Kun maailma puhuu kauneuden kauneudesta, silloin on rumuuskin samassa määritelty.
Kun hyvyys nähdään hyväksi, on pahakin heti selvänä.
Siten olevainen ja ei-olevainen kumpikin herättää toisen esiin; samoinkuin vaikea ja helppo, kaukainen ja läheinen, korkea ja matala, kimakka ja kumea, edellä kulkeva ja jälessä seuraava.
Viisas on ainoastaan tekemisissä sen kanssa, mikä on ennakkoluulotonta.
Hän opettaa käyttämättä sanoja; hän työskentelee ponnistamatta; hän valmistaa omistamatta; hän toimii etsimättä toiminnan hedelmiä; hän suorittaa työnsä valmiiksi ottamatta lainaa; ja kun ei hän väitä mitään omakseen, ei voi sanoa hänen milloinkaan menettävän mitään.

3. Að stilla til friðar

3. Ihmisten tyynnyttäminen

Menn komast hjá úlfúð með því, að hefja verðleika manna upp til skýjanna. Koma má í veg fyrir þjófnað með því að telja ekki sjaldgæfa hluti verðmæta. Með því að örva ekki nautnirnar, varðveitist rósemi hjartans.
Þannig drottnar hinn vitri — hann styrkir hugann, vakir yfir andanum, hlífir kröftunum og hreystir fæturna.
Hann gjörir menn fráhverfa brögðum og ásælni, og hinir bragðvísu verða ekki framar óhultir í kænsku sinni. Hann starfar án strits, og stjórn hans farnast vel.

Kateus vältetään, kun ei tehdä eroa ihmisten välillä ansion nojalla.
Varkaus estyy, kun ei kalleuksiin panna arvoa.
Rauhaisana pysyy mieli, kun ei etsitä aistimien kiihdykkeitä.
Siten viisas hallitsee, vapauttamalla sydämensä himoista; antamalla vatsalleen tarpeeksi tyydytystä, lihaksilleen lepoa ja vahvistusta luillensa; varjelemalla maailmaa pahan tiedolta ja siten sen himoilta ja pelottamalla pahan tietäjiä sitä käyttämästä.
Ei-toimintansa kautta hän toimii ja siten hän kaikkia hallitsee.

4. Hin fyrstu rök

4. Syytön

Alvaldið er eins og ker, sem fyllist ekki — ómælisdjúp, sem er upphaf alls.
Það máir brúnirnar, breyðist í fyllingu, slær móðu á það, sem glitrar, og er sem rykið. Í djúpri kyrrð.
Ég veit ekki uppruna þess; það er eldra en guð.

Tao on rajaton; sen syvyys on kaiken olevaisen alku.
Se tekee särmäiset kappaleet pyöreiksi; se saa aikaan järjestyksen epäjärjestyksestä; se pimentää loistavuuden, se on kokonaan hiljaa ja puhdas.
En tiedä, kuka sen synnytti. Se on vanhempi Jumalaa.

5. Allt jafn-kært

5. Tyhjyyden arvo

Himni og jörðu er allt jafn-kært; þau virða allt og alla sem hátíðleg fórnartákn.
Hinum vitra er allt jafn-kært; hann lítur á alla með lotningu.
Himinvíddin er sem smiðjubelgir; þótt þeir tæmist, halda þeir krafti sínum, og þegar þeir eru hreyfðir, taka þeir til starfa. En málugur maður er brátt að þrotum kominn.
Best er að vaka yfir hugskoti sínu.

Ei taivas eikä maa tunne erityistä mieltymystä; ne pitävät kaikkia ihmisiä ja olioita pyhinä uhrikuvina.
Viisas ihminen ei tee mitään eroa; hän pitää kaikkia ihmisiä olioina, jotka ovat tehdyt pyhiä tarkoituksia varten.
Taivaallinen avaruus on kuin palkeet; vaikka se ei sisällä mitään kiinteätä, ei se milloinkaan sorru kokoon, ja mitä enemmän se joutuu liikkeeseen, sitä enemmän se synnyttää.
Mutta paisunut ihminen tyhjentyy pian.
Itsehillintää parempi ei ole mikään.

6. Móðurskautið

6. Olioiden alku

Alvaldið er óþrotlegt eins og sírennandi lind. Það er nefnt móðurskautið djúpa. Það er undirrót himins og jarðar. Það er eilíft og starfar blíðlega án strits.

Kuten laakson virta, niin olevaisen perusolemuskin on kuivumaton.
Minä sanon sitä Äitisyvyydeksi.
Äitisyvyyden liikuntoa sanon taivaan ja maan synnyttäjäksi.
Ainiaan se pysyy, ja liikkuu ilman päämäärää.

7. Að draga sig í hlé

7. Valon salaaminen

Himinn og jörð eiga sér langa ævi, vegna þess að þau lifa ekki sjálfum sér. Þess vegna munu þau haldast.
Þannig er hinn vitri — hann tranar sér ekki fram og verður fyrir því fremstur; hann hirðir ekki um sjálfan sig, en hlýtur samt langa ævi. Mun það ekki stafa af því að hann lifir ekki sjálfum sér? Þess vegna getur hann fullkomnað starf sitt.

Sekä taivas että maa pysyvät kauan aikaa.
Se mikä saattaa ne niin kestäviksi, on niiden välinpitämättömyys pitkästä elämästään.
Sentähden ne pysyvät.
Siten viisas, joka on itsestään välittämätön, kuitenkin on suurin ihmisten joukossa; ja vaikkei hän huolehdi itsestään, hän kuitenkin säilyy.
Hän on kaikkein epäitsekkäin ja sentähden – kaikkein paraimmassa turvassa.

8. Dyggðin eins og vatnið

8. Huokea luonto

Hin æðsta dyggð er eins og vatnið. Á allan hátt er það nytsamt. Án baráttu sezt það þar að, sem auðvirðilegast þykir. Þannig er Alvaldið.
Um bústaðinn skiptir mestu, hvar hann stendur — um hjartað, að það sé djúpt, og að talið sé hreinskilið. Í umgengni er mest um vert að leita góðra manna, og stjórnin á að halda uppi reglu; í umsýslu ber að leggja stund á dugnað, og framkvæmdir eru beztar á réttum tíma.
Og þá er menn forðast deilur, lætur óvild ekki á sér bæra.

Suurin hyve on kuin vesi.
Vesi on kaikkeen hyvä.
Se pääsee pääsemättömimpiinkin paikkoihin vaivatta.
Sentähden se on Taon kaltainen.
Se on hyveellinen niinkuin sydän olemalla syvä.
Antamalla itsensä alttiiksi on sillä rakkauden hyve.
Se on hyveellinen kuin puhe olemalla luotettava.
Se on hyveellinen kuin hallitus puhdistaessaan ja järjestäessään.
Se on hyveellinen kuin palvelija kyvykkyydessään.
Se on hyveellinen kuin toiminta saapumalla aina oikeaan aikaan.
Ja koska se ei kilvoittele, ei sillä ole vihamiehiä.

9. Auðlægð varhugaverð

9. Yhdenvertaisuuden rakentamista

Betra er að fylla ekki kerið en bera það fullt. Það eyðist, sem handleikið er og brýnt án afláts.
Eigi menn fullan sal gulls og gimsteina, fá menn ekki gætt þeirra.
Auðlægð og vegsemd vekja metnað, sem leiðir til slysa.
Það er er vegur eilífðarinnar að draga sig ekki í hlé, þegar gott verk er unnið og heiður fenginn.

On parasta pidättäytyä rikkauden tavoittelemisesta.
Alituinen käytteleminen ja teroittaminen kuluttaa loppuun kestävimmänkin kappaleen.
Jos talo on jalokiviä täynnä, kuka niitä suojelee?
Rikkaus ja kunnia tuottavat huolta sekä ylpeyttä.
Vetäytyä takaisin, kun hyvä työ on tehty ja kunnia on lähestymäisillään, – kas siinä taivaan tie.

10. Fyrirheit sjálfsagans

10. Mikä on mahdollista

Þegar kröftum anda og líkama er beitt saman, sundrast þeir ekki. Með því að anda á réttan hátt og veita geðmýktinni ráðrúm, er unnt að verða eins og lítið barn. Með því að hreinsa sálina og dýpka hugann, er unnt að verða flekklaus.
Jafnframt því að elska þjóðina og stjórna henni, er unnt að vera laus við strit.
Hlið himinsins opnast og lokast, og maður getur verið eins og fugl í hreiðri.
Það er hægt að líta skærum augum gegnum eðli allra hluta, án þess að láta hyggindin vísa sér veg.
Að glæða og ala önn fyrir, að framleiða en safna ekki auði, að starfa en heimta ekki, að mega sín mikils án þess að láta til sín taka — það er æðsta dyggðin.

Säilyttämällä luonnolliset ja henkiset voimansa ja hyveensä on mahdollista olla häviämättä.
Himoja hillitsemällä ja antamalla jalouden hallita on mahdollista pysyä lapsena.
Puhdistamalla sielun silmää epäpuhtaasta on mahdollista pysyä saastuttamattomana.
Ohjaamalla ihmisiä rakkauden avulla on mahdollista pysyä tuntemattomana.
Lakkaamatta käyttämällä taivaan portteja on mahdollista säilyä ruosteelta.
Olemalla kaikilta puolin läpinäkyvä on mahdollista vaeltaa huomaamattomana.
Tuoda esiin ja säilyttää, valmistaa omistamatta, toimia toivomatta palkintoa ja levittäytyä tuhlautumatta – tämä on korkeinta hyvettä.

11. Nytsemi hins tilvistarlausa

11. Tyhjyyden hyöty

Þrjátíu hjólrimar mætast í nöfinni, en nytsemi hjólsins er komin undir öxulgatinu. Leirkerin verða að gagni vegna þess, að þau eru hol að innan. Menn smíða dyr og glugga, og húsið verður nytsamt, af því að það er tómt.
Og geti tilveran borið ávöxt, er hið tilvistarlausa nytsamt.

Vaununpyörän kolmekymmentä puolapuuta, jotka yhtyvät keskukseen, tekee hyödyllisiksi keskellä oleva läpi, missä tyhjyys vallitsee.
Savesta tehdyt astiat ovat hyödyksi onttoutensa tähden.
Ovet ja akkunat ovat rakennukselle hyödyksi, sentähden että ne ovat otetut seinästä pois.
Olevainen on siis ansiokas, mutta ei-olevainen on hyödyksi.

12. Að leita sálarinnar

12. Ovien sulkeminen

Af mergð litanna fá menn glýju í augun, fjölbreyttir hljómar sljóvaga eyrun, gómtamir réttir spilla bragðnæmi manna, veðhlaup og veiðar trylla þá, og þegar kostgripir eru í boði, verða menn á báðum áttum.
Þess vegna vakir hinn vitri yfir hugskoti sínu, en ekki skilningsvitum. Hann hverfur frá þeim og leitar heim til sálar sinnar.

Valo sokaisee ihmisen silmät; ääni tekee hänet kuuroksi; maku turmelee suulaen; metsästys tekee ihmisen villiksi; ja kalleudet koettelevat häntä.
Sentähden viisas pitää sielustaan huolta eikä aistimista.
Aistimensa hän laiminlyö, mutta sielun hän ottaa molempiin käsiinsä.

13. Að gleyma sjálfinu

13. Lankeemisen estäminen

Heiður og vanheiður hvíla á ótta.
Gæfa og ógæfa eiga rætur í sjálfinu.
Hvernig getur heiður og vanheiður hvílt á ótta? Heiðurinn rýrir manngildið. Þegar heiður er fenginn, óttast menn að missa hann, og þegar heiður glatast, verða menn órólegir. Þannig er hvorttveggja hjúpað ótta, heiður og vanheiður.
Hvernig getur gæfa og ógæfa átt rætur í sjálfinu? Ógæfan sprettur af sjálfinu. Ef menn eru fráhverfir sjálfinu, hitta þeir ekki ógæfuna.
Nota má þann til að stjórna ríkinu, sem lítur á það eins og sjálfið, en þeim, sem hefur víðsýnan anda, geta menn óhultir fengið völdin í hendur.

Kunnia ja häpeä ovat yhtä pelottavia.
Onni ja onnettomuus ovat tekemisissä ruumiillisen personallisuuden kanssa.
Tämä on mitä kunniasta ja häpeästä sanotaan: häpeä on nöyryytystä, jota pelätään, olkoon se lähellä tai kaukana.
Siten kunniata ja häpeätä ei voi eroittaa pelosta, jota ne molemmat saavat aikaan.
Tämä on mitä onnesta ja onnettomuudesta sanotaan: ruumiillista personallisuutta vain onni ja onnettomuus kohtaavat ja sen kautta ne tulevat.
Sillä kuinka minä ilman ruumista voisin kärsiä onnettomuutta tai sen vastakohtaa?
Sentähden hyvän onnen sattuman kautta saattaa ihminen jonkun aikaa hallita maailmaa.
Mutta rakkauden voimalla saattaa hän hallita maailmaa ainiaan.

14. Birting leyndardómsins

14. Tyhjyyden ylistäminen

Þegar við skyggnumst eftir því, festum við ekki sjónar á neinu og köllum það þess vegna litlaust.
Þegar við hlustum, heyrum við ekkert, og köllum það þess vegna hljóðlaust.
Þegar við þreifum, festum við ekki hönd á neinu, og nefnum það þess vegna ónáanlegt.
Þessi viðhorf, sem verður ekki skynjuð, eru okkur ímynd hins Eina.
Það er ekki ljóst að ofan, ekki myrkt að neðan. óþrolegt í starfi sínu, og verður ekki orðfest; það hverfur aftur í tilvistarleysið. Það er form hins formlausa, birting hins dulda, hyldýpi leyndardómsins.
Þegar við mætum því, sjáum við ekki ásjóna þess; þegar við eltum það, eygjum við það ekki.
Að öðlast hina fornu þekkingu á Alvaldinu og breyta samkvæmt henni — það er að vera kominn á veg lífsins.

I. Tasaisuus on se, mitä ei voi nähdä sitä katsellessa.
H. Hiljaisuus on se, mitä ei voi kuulla sitä kuunnellessa.
V. Harvinaisuus on se, mihin ei voi koskea sitä yrittäessä.
Nämä kun ovat eroittamattomat toisistaan, voi niitä pitää ykseytenä – IHV=Tao.
Se ei ole valaistu ylhäällä eikä pimeä alhaalla.
Ääretön toiminnassaan, se on kuitenkin nimetön. Lähtien ulos se menee itseensä.
Tämä on ilmenemättömän ilmeneminen, ei-olevaisen muoto.
Tämä on mittaamaton mysterio. Sen edellä käytäessä, ei sen kasvoja näy; sitä seuratessa ei sen selkää huomaa.
Kuitenkin elämänsä ohjaaminen Taon vanhan tiedon mukaan on tien löytämistä.

15. Fornir vitringar

15. Hyveen esittäminen

Hinir fornu vitringar höfðu hvassan andlegan skilning á leyndardómi tilverunnar, svo djúpan, að menn gera sér ekki grein fyrir því. Þess vegna vil ég reyna að lýsa þeim.
Þeir voru aðgætnir, eins og sá sem fer yfir vatnsfall að vetrarlagi; óframfærni, eins og sá sem vantreystir náunga sínum; varhuga, sem gestur meðal ókunnugra; hörfandi eins og snjór í sólbráði; einfaldir, sem óunninn viður. Þeir voru lágir, eins og dalur, og ógagnsæir, eins og gruggugt vatn.
Gruggugt vatn verður tært, þegar það er í kyrrð. Getur ekki lífið aftur látið á sér bæra, þar sem kyrrð er og friður?
Þeir, sem fylgja Alvaldinu á þennan hátt, hirða ekki um nægtir og mega þess vegna við því að virðast úreltir og lítils háttar.

Muinaiset viisaat olivat taidokkaita ihmeellisessä syvyyksien tuntemuksessaan.
He olivat syvyydessään mittaamattomat; niin syviä he olivat, etten voi nostaa heitä mieleni silmäin eteen.
He olivat varovaisia niinkuin sellainen, joka kulkee tulvavirran yli.
He olivat salaperäisiä, niinkuin se, joka epäilee kumppaneitaan.
He olivat varuillaan niinkuin se, joka matkustaa kaukana maastaan.
He olivat itseensä häipyviä niinkuin lumi, joka sulaa auringon paisteessa.
He olivat vaatimattomuudessaan niinkuin vastakaadetut puut.
He olivat alhaisia niinkuin laakso.
He olivat hämäriä, niinkuin mutainen vesi.
Mutta eikö ihminen voi saattaa mutaista vettä kirkkaaksi pitämällä sitä alallaan?
Eikö ihminen voi saattaa kuollutta kappaletta eläväksi uutterasti sitä liikuttamalla?
Ne, jotka seuraavat tätä Tietä (Taoa), eivät ole itseään täynnä, ja ollen kaikkea omaisuutta vailla he kasvavat vanhoiksi tarvitsematta tulla oman tyhjyytensä täyttämiksi.

16. Aftur til upphafsins

16. Kotiinmeno

Þegar maður hefir tæmt sig af öllu, mun friðurinn mikli koma yfir hann.
Allir hlutir koma fram í tilvistina, og menn sjá þá hverfa aftur til upphafsins.
Að hverfa aftur til upphafsins er friðurinn; það er að hafa náð takmarki tilvistar sinnar.
Að ná þessu er að öðlast eilífðina. Sá, sem finnur til eilífðarinnar, nefnist vitur. Sá, sem skynjar ekki eilífðina, veitir ástríðum ráðrúm og verður fyrir ógæfu. Að finna til eilífðarinnar víkkar sálina og lyftir henni. Víðsýnn andi hefur samúð með öllu. Í samúðinni finnst konungdómurinn, í konungdóminum himinninn, og himninum Alvaldið. Sá, sem dvelur með Alvaldinu, líður ekki undir lok; þó að líkaminn leysist sundur, er engin hætta á ferðum.

Kun olette itsestänne tyhjentäneet kaiken, pysykää siinä, missä olette.
Kaikki oliot puhkeavat toimintaan sopusoinnussa ja minne näemme niiden palaavan?
Kukoistettuaan jonkun aikaa kaikki kuolee alas juuriinsa.
Tätä palautumista omaan alkuperäänsä sanotaan rauhaksi; se on antautumista välttämättömän valtaan.
Tätä antautumista välttämättömän valtaan sanotaan säilymiseksi.
Joka tuntee tämän säilymisen, nimitetään valistuneeksi.
Joka ei tunne tätä säilymistä, hän pysyy yhä kurjuudessaan.
Joka tuntee tämän säilymisen, on suuri sielultaan.
Joka on suuri sielultaan, hän on totuudessa luja ja järkähtämätön.
Ollen totuudessa luja, hän on kuningas.
Ollen kuningas, hän on taivaallinen.
Ollen taivaallinen, hän on Taosta.
Ollen Taosta, hän pysyy ainiaan; sillä vaikka hänen ruumiinsa häviää, ei hän kuitenkaan kärsi mitään pahaa.

17. Umskipti aldanna

17. Luonnollisena oleminen

Á frumöldunum tók fólk ekki eftir konungum sínum. Næstu kynslóðir unnu þeim og töluðu vel um þá; síðan óttuðust menn þá og fyrirlitu þá að lokum.
Engum er treyst, nema hann sýni traust.
Í fyrstu voru menn varkárir í tali sínu. Þegar góð og nytsöm störf voru unnin, sögðu menn: "Við breytum svo, sem eðlilegast er."

Ihmiskunnan ensimäisenä aikana tunnustivat ihmiset hallitsijoitaan.
Toisena aikana he palvoivat heitä ja imartelivat heitä.
Kolmantena aikana he pelkäsivät heitä.
Neljäntenä aikana he halveksivat heitä.
Missä usko puuttuu, ei luottamus heräjä.
Kuinka varovaisia he olivat lausunnoissaan!
Tehtyään hyvän teon, sanoivat he: »Kuinka perin luonnollisia me olemme!»

18. Þegar alvaldið gleymist

18. Paikkaamista

Þegar Alvaldið mikla gleymist, láta menn sér títt um "kærleik og skyldur við náungann."
Þegar hyggindin eru sett í hásætið, fyllist heimurinn af yfirdrepsskap.
Þegar sannri ættrækni hnignar, hafa menn hátt um sonarlegar skyldur og föðurlega þolimæði.
Þegar land er á fallanda fæti, verður konungshollusta og hlýðni efst á baugi.

»Kun suuri Tao on kadonnut, seuraa ihmisten kesken hyväntekeväisyys ja velvollisuus lähimmäistä kohtaan.»
Kun viisaus on yhtynyt kunniaan, on maailma täynnä pyytäjiä.
Kun perhesiteet ovat katkaistut, niin lasten velvollisuus ja vanhempien hemmoittelu astuvat niiden tilalle.
Kun kansassa paljon kiistellään, silloin »isänmaan ystävät» rehoittavat.

19. Aftur til einfeldninnar

19. Luontoon palaaminen

Með því að hætta við heilagleikann og sleppa hyggindunum, mundi fólk verða hundraðfalt betra. Ef menn hirtu minna um kærleik og skyldur við náungann, mundi verða meira um sanna velvild.
Ef hætt er við kappstrit og ekki skeytt um gróða, munu þjófar og ræningjar hverfa.
Þessir vegir hafa leitt menn í öfuga átt. Menn varist yfirskin og haldi sér að sanngildinu. Menn lifi í einfeldni og hreinleik hjartans og hafi hemil á sjálfinu og ástríðum þess.

Jättämällä itsevanhurskautensa ja hylkäämällä oman viisautensa ihmiset suunnattomasti parantuisivat.
Kieltäytymällä hyväntekeväisyydestä ja »velvollisuudesta lähimäistä kohtaan» he voisivat palata luonnollisiin suhteisiinsa.
Jos hylätään etevyys ja luovutaan voitosta, niin ihmisten kesken ei enää ole varkaita.
Näiden kolmen asian[1] viljeleminen on rauennut tyhjiin, sentähden niiden pitäisi mennä takaisin sinne, mistä tulivat.
Ja te sitten, esiintykää luonnollisessa yksinkertaisuudessanne, pitäkää kiinni totuudesta, vastustakaa itsekkäisyyttä ja vapautukaa kunnianhimosta.

20. Öðruvísi en hinir

20. Etäällä pysyttäytyminen

Slepptu lærdómi þínum, og þú munt verða laus við áhyggjur. Munurinn á líkum og vissu er ekki mikill. En hyldýpi er á milli góðs og ills.
Það, sem menn óttast, mótar hug þeirra, og þeir munu löngum vera í myrkri.
Fólk unir sér við gleði og glaum, eins og þegar haldin er fórnarhátíð eða menn litast um úr háum turni á vordegi. Ég einn er hljóður, og engin löngun hreyfir sér hjá mér. Ég er eins og lítið barn, sem er ekki farið að brosa.
Ég er einmanna og yfirgefinn, eins og ég ætti hvergi heima. Almenningur hefur gnægðir góðra hluta, en ég einn virðist fara alls á mis. Ég er sem fáránlingur, frá sér numinn. Aðrir menn ljóma af hyggindum; á mig einan ber skugga. Þeir hafa ærna dómgreind; ég einn er heimskur.
Ég sem borinn af bylgjum hafsins og virðist hvergi eiga búna hvíld.
Allir aðrir hafa eitthvað að starfa; ég einn er duglaus og klaufalegur. Ég einn er öðruvísi en hinir, en ég heiðra hina nærandi móður allra hluta.

Jättäkää pois oppinne ja vapautukaa murehtimisesta; eroitus varmuuden ja epävarmuuden välillä ei ole niinkään suuri.
Auttavatko ne meitä eroittamaan hyvän ja pahan? Sillä eroituksista täytyy aina pitää tarkkaa lukua.
Mutta voi! ihmiset eivät koskaan vapaudu tyhmyydestään.
He ovat täynnä kunnianhimoa kuten läävän sonni on himollisuutta täynnä.
Minä olen yksinäinen ujoudessani, minä olen vailla kunnianhimoa, minä olen kehittymätön kuin pieni lapsi.
Minä olen ainoastaan orpo, eksynyt, koditon lapsi.
Kaikilla muilla on joukottain hyviä tavaroita, mutta minä olen kuin hyljätty.
Kuinka tyhmä ja yksinkertainen minä olen! Olen hämmästyksissä.
Kaikki muut säkenöivät nerollisuutta, minä olen yksinäni hämäryydessäni.
Ihmiset ovat täynnä arvostelua; minä yksin olen tylsä.
Minua viskataan ympäri kuin valtamerta; minä vyöryn enkä koskaan ole levossa.
Kaikilla on jotain tehtävää; minä yksin olen kykenemätön ja vailla ansiota.
Minä yksin olen vieraantunut ihmisistä, mutta minä riemuitsen äitini helmassa!

21. Hið órannsakanlega upphaf

21. Tyhjä lähde

Fylling dyggðarinnar veitir Alvaldið, hinn sanni veruleiki, hið ósnertanlega, hið órannsakanlega.
Órannsakanlegt, ósnertanlegt, og geymir þó fyrirmyndir alls, sem er. Ósnertanlegt, órannsakanlegt, og geymir þó allan sannan veruleik.
Djúpt og myrkt, en hið sanna verulega, sem hefur óbifanlega festu til að bera og aldrei bregzt. Nafn þess er ævarandi. Allir hlutir koma frá því með fegurð sína.
Hvernig veit ég, að það er upphaf alls? Fyrir Alvaldið.

Suurin hyve on Taon yksinkertaisessa seuraamisessa.
Koskematon ja tutkimaton on Tao.
Koskematon, tutkimaton ja kuitenkin muotoja käsittävä.
Koskematon, tutkimaton ja kuitenkin olioita sisältävä.
Syvä ja hämärä se on, mutta silti sillä on olemus, todellinen olemus, jossa on yhtenäisyyttä.
Se on kaikissa olioissa niiden alusta saakka.
Kuinka minä tunnen olioiden alkuperän?
Tunnen Taon kautta.

22. Það sem auðmýktin öðlast

22. Pienten nostaminen

Hinn ófullkomni fullkomnast, hinn bogni réttist, hinn tómi fyllist, hinn slitni endurnýjast.
Sá, sem hefur fáar óskir, mun fá þær uppfylltar. Sá sem girnist margt, missir af því.
Þess vegna ástundar hinn vitri einfeldni og verður fyrirmynd allra.
Hann býst ekki í skart, þess vegna ljómar hann; hann heldur sér ekki fram, og það er ágæti hans; hann er laus við sjálfsþótta og ber því af öðrum.
Og af því að hann keppir ekki við aðra, getur enginn keppt við hann.
Orðtak fornmanna, að hinn ófullkomni fullkomnast og hverfur heim aftur í friði.

Joka sopeutuu, hän säilyy loppuun asti.
Joka taipuu, hän ojentuu suoraksi.
Joka tyhjentää itsensä, hän täyttyy.
Joka kuluttaa itsensä loppuun, hän uudistuu.
Joka alentaa itsensä, hän ylenee.
Joka ylentää itsensä, hän alenee.
Sentähden Viisas riippuu yksinkertaisuudessa ja on kaikille esimerkkinä.
Hän ei ole itsekäs ja sentähden hän saa ylistystä.
Hän ei ole turhamainen ja sentähden hän on arvossa.
Hän ei ole ylpeä ja sentähden häntä kunnioitetaan.
Ja koskei hän kilpaile muitten kanssa, ei kukaan ole hänen vihamiehensä.
Vanha lause, »joka sopeutuu, hän säilyy loppuun saakka», ei totisesti ole turhaan sanottu.
Epäilemättä hän on menevä kotiinsa rauhassa.

23. Í samræmi við Alvaldið

23. Yhtymättömyys

Sá, sem fylgir sanneðli sínu, hefur taum á tungu sinni.
Ofsaveður helzt ekki til næsta dags, og hellirigning ekki allan daginn. Hvorttveggja er af völdum himins og jarðar. Himinn og jörð eru hvikul í starfi sínu, en maðurinn miklu fremur.
Sá sem er í samræmi við Alvaldið í verkinu, mun sameinast því.
Sá sem leggur stund á dyggðina, sameinast henni, en sá, sem lifir í löstum, sameinast þeim.
Þeir, sem eru í samræmi við Alvaldið, munu hljóta þá heill, að Alvaldið taki sér bústað hjá þeim. Þeir, sem eru á vegi dyggðarinnar, hljóta þá heill, að dyggðin tekur sér bústað hjá þeim. En þeir sem eru á lastavegi, munu hljóta fyllingu lastanna.
Engum er treyst, nema hann sýni traust.

Hillitkää puhettanne ja säilyttäkää itsenne.
Pyörremyrsky ei kestä aamun yli eikä ankara sade päivän loppuun.
Kenellä on valta näitä toimittaa paitsi taivaalla ja maalla?
Ja jos taivas ja maa ei voi niitä kauaksi pitkittää, kuinka ihminen sen saattaisi tehdä?
Jos joku ihminen on kaikissa asioissa sopusointuinen Taon kanssa, niin hän sen sopusointunsa kautta yhtyy Taoon.
Hyveellinen ihminen yhtyy hyveeseen, paheellinen ihminen yhtyy paheeseen.
Joka yhtyy Taoon, hänet taoistit ottavat vastaan ilolla.
Joka yhtyy hyveeseen, hänet hyveelliset ottavat vastaan ilolla.
Mutta joka yhtyy paheeseen, häntä paheelliset iloisesti paheella palvelevat.
Sillä missä luottamusta puuttuu, siellä ei ole luottamusta vastassakaan.

24. Enginn heiður að glæsimennsku

24. Kunnia, joka ei ole toivottava

Sá sem tyllir sér á tá, stendur ekki stöðugt; þeim, sem stikar stórum, veitir örðugt um ganginn.
Sá, sem skreytir sjáfan sig, ljómar ekki, Sjálfsánægja veitir ekki upphefð, né sjálfshælni verðleika. Sá, sem upp hefur sjálfan sig, ber ekki af öðrum.
Þetta er fyrir Alvaldinu sem úrgangur matar eða mein á líkamanum og vekur óbeit allra.
Sá, sem er á Vegi eilífðarinnar, mun þess vegna forðast það.

Varpailla seisoessa ei voi pysyä alallaan.
Veljistään erilleen kulkiessa ei voi edistyä.
Itsensä näytteille pannen ei kukaan loista.
Itserakkaudella ei saavuteta kunnioitusta.
Itsensä ylistäminen ei ole ansiota.
Joka itsensä korottaa, ei seiso korkealla.
Sellaiset asiat ovat Taolle mitä hylkyruoka ja ulostukset ovat ruumiille. Kaikkialla niitä inhotaan.
Sentähden Taoa seuraava ihminen ei niihin takerru.

25. Hinn fyrsti leyndrdómur

25. Tyhjyyden käsittäminen

Í upphafi var leyndardómurinn, áður en himinn og jörð urðu til, fullkominn, formlaus — í hátíðlegri kyrrð.
Hann varð til af sjálfum sér, óumbreytanlegur.
Hann má nefna móður allra hluta.
Ég veit ekki nafn hans, en kalla hann Alvaldið. Ef ég á að lýsa því frekar, nefni ég það óendanlegt.
Óendanlegt rennur það í stöðugum straumi. Það streymir burt og fjarlægist, og úr fjarlægðinni nálgast það aftur.
Alvaldið, himinninn, jörðin og konungurinn eru nefnd máttavöldin. Þau eru fjögur, og vitur konungur er eitt þeirra.
Lögmál mannsins er af jörðinni; lögmál jarðarinnar er af himni; lögmál himinsins er frá Alvaldinu. Alvaldið hefur sitt lögmál í sjálfu sér.

Ennenkuin taivas ja maa olivat, oli luonnossa alkuolemus.
Se oli selkeä, se oli mittaamaton.
Se oli itseolevainen, se oli yhtenäinen.
Se oli kaikkialla eikä se sietänyt rajoja.
Sitä täytyy pitää kaikkiallisena Äitinä.
Sen nimeä en tiedä, mutta sanon sitä Taoksi.
Jos minun täytyy sitä määritellä, niin sanon sitä rajattomaksi.
Kun se on rajaton, sanon sitä käsittämättömäksi.
Kun se on käsittämätön, sanon sitä luoksepääsemättömäksi.
Kun se on luoksepääsemätön, sanon sitä kaikkiallaolevaksi.
Tao siis on ylhäinen, taivas on ylhäinen, maa on ylhäinen, kuningas on ylhäinen.
Kaikkeudessa on neljä lajia ylhäisyyttä ja niiden johto on yksi.
Ihmistä johtaa maa, maata johtaa taivas, taivasta johtaa Tao, ja Taoa johtaa se itse.

26. Alvara og rósemi

26. Arvokkaisuuden hyve

Þyngdin er rót léttleikans, kyrrðin drottnar yfir hreyfingunum.
Þess vegna varðveitir hinn vitri alvöru sína og rósemi allan daginn.
Þótt hann eigi skrautlegar hallir, dvelur hann þar í friði.
En hvernig ætti drottinn þúsund vagna að sýna kæruleysi um ríkið? Með léttúð missir hann hylli fólksins,og fyrir hviklynda framkomu verður honum steypt af stóli.

Keveys perustuu painoon, liikunto perustuu lepotilaan.
Sentähden viisas ei koskaan kadota arvokkaisuuttaan, vaan säilyttää rauhansa päivästä päivään.
Vaikka hänelle kuuluisi loistavia palatseja, asuisi hän niissä rauhallisesti ja kiintymättä niihin.
Voi, että kuningas, monen vaunun herra, käyttäytyy kevytmielisesti keskellä valtakuntaansa!
Kevytmielisyydellä hän kadottaa kansansa luottamuksen ja epävakaisuudella valtakuntansa.

27. Hin rétta aðferð

27. Taitavuuden hyöty

Góður göngumaður þyrlar ekki upp ryki. Góður ræðumaður segir ekkert, sem verður að fundið. Góður reikn- ingsmaður þarf enga töflur. Góður vörður þarf hvorki lása né slag- branda, en enginn getur opnað, þar sem hann lokar. Sá, sem bindur bezt, þarf engra reipa né hnúta við, en enginn getur leyst það, sem hann bindur.
Á sama hátt er vitur maður jafnan fær um að liðsinna félögum sínum, og hann misvirðir engan. Honum er jafnan sýnt um að gæta hlutanna, og lítisvirðir ekkert. Hann er sem hjúpað ljós fyrir alla.
Góðir menn leiðbeina því öðrum og betra þá, en vondir menn eru hið ríkulega viðfangsefni. Sá, sem heiðrar ekki meistara sinn, og hinn, sem elskar ekki viðfangsefni sitt, eru báðir blindir, þótt þeir séu kallaðir hyggnir.
Þetta er leyndardómur, undra- verður og áríðandi.

Hyvä kävelijä ei jätä tomua jälkeensä.
Hyvä puhuja ei saa aikaan väittelyä.
Hyvä laskija ei tarvitse laskupuikkoja.
Hyvä säilyttäjä ei tarvitse lukkoja eikä salpoja, eikä kukaan voi avata hänen jälkiänsä.
Hyvä sitoja ei tarvitse köyttä, eikä kukaan voi irroittaa hänen jälkiänsä.
Viisas mies on toisten ihmisten vakava ja hyvä auttaja eikä hän hylkää ketään.
Hän on alinomainen hyvä pelastaja. Hän ei halveksi tai vihaa ketään.
Hänen järkensä on kaikkikäsittävä.
Hyvät ihmiset opettavat toisiaan ja pahoja ihmisiä he käyttävät aineksinaan.
Joka siis ei kunnioita opettajaansa eikä pitele aineksiaan hyvin, hän on vielä hairauksessa, vaikka häntä sanottaisiin viisaaksi.
Tämä on yhtä tärkeätä kuin kummallista.

28. Einfeldni — dyggð eilífaðarinnar

28. Lapseksi tuleminen

Sá, er sameinar karlmennsku og kvenlega blíðu, mun verða eins og breitt fljót, sem allar lindir renna til. Þannig mun hann öðlast hina eilífu dyggð. Hann mun verða sem lítið barn.
Sá, sem veit, hve ljóminn gengur í augun, en heldur sig þó í skugganum, verður fyrirmynd allra að hógværð. Dyggðin eilífa heldur hlífiskildi yfir honum. Hann mun snúa aftur til upprunalegrar einfeldni.
Sá, sem er auðmjúkur í upphefðinni, mun verða eins og víður dalur og tekur við fyllingu hinnar eilífu dyggðar. Hann mun hverfa aftur til hins einfalda frumeðlis.
Upprunaleg einfeldni er eins og efniviður, sem ótal ker eru smíðuð úr. Sá, sem hefur hana, verður leiðtogi allra; hann er víðsýnn og beitir ekki ofbeldi.

Joka ollen mies, pysyy naisena, hän tulee kaikkeuden kanavaksi. Kun hän on kaikkeuden kanava, ei ikuinen hyve häntä koskaan jätä.
Hän tulee uudestaan pieneksi lapseksi.
Joka tultuaan valoon pysyy hämäryydessä, hän tulee kaikkeuden malliksi.
Hänen ollessaan kaikkeuden malli, ei ikuinen hyve häntä sivuuta.
Hän palaa takaisin kaikkitäydellisyyteen.
Joka tuntien kunnian samalla jatkaa nöyryydessä olemistaan, hän tulee kaikkeuden laaksoksi.
Hänen ollessaan kaikkeuden laakso täyttää hänet ikuinen hyve. Hän palajaa ensimäiseen olemukseen.
Ensimäinen olemus on se, mikä moninaisuudessa saattaa aikaan lukemattomat asiat.
Viisas mies käsittää sen ja tulee hallitsijoista viisaimmaksi.
Vapaamielinen hallitus on sellainen, mikä ei halveksi eikä loukkaa ketään.

29. Án strits

29. Toimettomuus

Sá, er vill ríkið og leggur kapp á það, mun áreiðanlega fara á mis við það. Konungdæmið er andlegs eðlis og verður ekki fengið með striti. Sá, sem ætlar sér að vinna það með striti, spillir því; sá sem vill halda því í greipum sér, týnir því.
Ýmist ber menn áfram eða aftur á bak; ýmist er heitt eða kalt; styrkur og veikleiki skiptast á; hamingjan veltur á endanum.
Þess vegna forðast vitur maður kapp og strit, gætir hófs í hvívetna og varast eftirlæti við sjálfan sig.

Kun ihminen, joka tahtoo parantaa maailman, ottaa sen käteensä, niin minä ymmärrän, ettei siitä tule loppua.
Henkisiä astioita ei voida maailmassa muodostaa.
Joka tekee, hän hävittää.
Joka tarttuu, hän menettää.
Sillä välttämättä jos yksi edistyy, niin toinen jää jälkeen; jos yksi leimahtaa kuumaksi, niin toinen käy kylmäksi; jos yksi vahvistuu, niin toinen heikkenee; jos yhtä autetaan, niin toista pilataan.
Sentähden viisas jättää kaiken kiihkon, kevytmielisyyden ja prameuden.

30. Varað við ófriði

30. Taistelusta väistyminen

Sá, sem vill aðstoða þjóðhöfðingjann á vegum Alvaldsins, heldur uppi valdi sínu án þess að gríða til vopna. Aðferð hans ber ríkulegan ávöxt.
Þar sem herlið hefur slegið landtjöldum, vaxa þyrnar og þislar. Af herferðum leiðir hallæri.
Góður hermaður vinnur sigur, en nemur þar staðar og kúgar ekki. Hann berst, en stærir sig ekki af því og hrósar ekki happi. Hann berst því aðeins, að brúna nauðsyn beri til. Hann berst, er valdagirni er honum fjarri.
Þegar styrkur fullorðinsáranna er fenginn, fara ellimörkin að koma í ljós. Þetta er ósamræmi við Alvaldið og það, sem Alvaldinu er andstætt, er brátt að þrotum komið.

Joka antaa apua kuninkaalle Taon kautta, hän saa kansan alistumaan aseita käyttämättä. Aseiden käyttö on oma kostonsa.
Okapensaita ja orjantappuroita rehoittaa siinä, missä legioonat ovat majailleet.
Huonot vuodet seuraavat liikkuvien armeijain kintereillä.
Hyvä sotamies on urhoollinen, kun asema vaatii, mutta hän ei pane itseään alttiiksi vallan vuoksi.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei sorra.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei kerskaile.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei ole ylimielinen.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei ole halpamainen.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei kiivastu.
Oliot vanhentuvat liiallisen käytön kautta. Tätä sanotaan ei-Taoksi.
Mikä on ei-Tao, se piankin joutuu hukkaan.

31. Jarðarför og stríð

31. Sodan lopettaminen

Vopn eru upphaf ógæfu, hversu skrautleg sem þau eru. Þau vekja óbeit allra. Þess vegna vill vitur maður ekki vera vopn.
Í friði er virðingarsætið til vinstri handar, en í stríði er hægra megin. Vopn eru verkfæri ógæfunnar, og vitur maður maður beitir þeim aðeins ef brýna nauðsyn ber til.
Hann þráir friðinn og hefur enga löngun til að sigra í stríði. Því að þá hefði hann gaman af manndrápum. Og sá, sem hefur ánægju af manndrápum, er ekki vel til þess fallinn að stjórna ríkinu.
Í friði og fagnaði er tignarsætið á vinstri hönd, en hægra megin þegar sorg er á ferðum. Undirforingjanum ber að vera á vinstri hlið, en yfirforinginn á að vera til hægri handar. Þetta skipulag er hið sama og við jarðarfarir.
Sá ætti að vera hryggur og harmþrunginn, sem vegið hefur að mörgum mönnum. Í sigursælum hernaði er sætum þess vegna skipað á sama hátt og við jarðarför.

Aseet, olkoot kuinka koreat, eivät ole onnen lähteitä, vaan kaikkien pelkäämiä.
Sentähden Taon mies ei oleskele siellä, missä sellaisia on.
Kunnon ihminen asettaa kotonaan kunniapaikan vasemmalle puolelleen; mutta sotilas taisteluun mennessään antaa kunniata oikealle puolelleen.
Sillä aseet ovat pahanenteisiä kappaleita ja valistunut mies ei niitä käytä, paitsi kun hän ei muuta voi.
Hänen suuri halunsa on rauha eikä hän riemuitse voitosta.
Voiton ilo on ilo ihmiselämän menettämisestä.
Joka iloitsee verenvuodosta, ei kelpaa maata hallitsemaan.
Kun rauha ja ilo on maassa, pidetään vasenta puolta arvossa, mutta kun käy huonosti, annetaan oikealle kunnia.
Kenraaliadjutantti on sentähden vasemmalla puolella, mutta pääkenraali oikealla.
Minä käsitän, että tämä on samanlainen tapa kuin hautajaisissa käytetään.
Joka on tilaisuudessa tappamaan monta ihmistä, hän on syynä syvään suruun ja kyyneleihin.
Sentähden voittoisa sotajoukko noudattaa hautajaissaaton järjestystä.

32. Að fara veginn

32. Järkevä hyve

Alvaldið — hið eilífa og óumbreytanlega — á sér ekkert nafn.
Þótt það sé einfalt í frumeðli sínu, þora menn ekki að færa sér það í nyt. Ef konungurinn gætti þess, mundu allir snúast sjálfkrafa til fylgis við hann.
Himinn og jörð mundu veita dögg og svala. Fólk mundi af sjálfum sér, án lagaboða, rata hinn rétta veg.
Jafnskjótt sem það kemur fram í tilverunni, fær það nafn. Og menn geta öruggir fengið þar hvíld. Þegar menn þekkja þá hvíld, er þeim ekki framar hætt við slysum og villu.
Alvaldið er heiminum það, sem fljótin og úthafið eru lækjum dalanna.

Ehdottomalla Taolla ei ole nimeä.
Mutta vaikka se on näin vähäarvoinen alkuperäisessä yksinkertaisuudessaan, ei maailma uskalla sitä halventaa.
Jos kuningas voisi pitää sitä kädessään, niin maailma vapaaehtoisesti alistuisi hänelle.
Taivas ja maa tekisivät liiton häntä elättääkseen.
Ilman pakoitusta ihmiset rauhassa menisivät omille luonnonomaisille paikoilleen.
Jos hän järjestäisi niitä arvonimien ja nimitysten avulla, niin hän hankkisi itselleen nimen.
Mutta jos hän tekee viisaasti, jättää hän nimen ja välttää siten luokittelun pahan.
Tao on maailmalle mitä virrat ja laaksot ovat suurille joille ja järville.

33. Vaka yfir sjálfum sér

33. Hyveen eroittaminen

Sá er hygginn, sem þekkir aðra; hinn er vitur, sem þekkir sjálfan sig.
Sá er sterkur, sem sigrar aðra; hinn er mikilmenni, sem sigrast á sjálfum sér.
Sá er ríkur, sem ánægður er með hlutskipti sitt; þrekmikil starfsemi ber vott um vilja.
Sá, sem stendur vel í stöðu sinni, er öruggur.
Sá sem deyr, en ferst ekki, á hið langa líf fyrir höndum.

Viisas on, ken tuntee muut.
Joka tuntee itsensä, on valistunut.
Vahva on, ken voittaa muut.
Joka voittaa itsensä, on mahtava.
Rikas on, ken hyvin tyytyy.
Jolla on päämäärä, hän kävelee lujaan.
Joka täyttää paikkansa, pysyy turvallisena.
Joka kuolee turmeltumatta, saavuttaa kuolemattomuuden.

34. Starf í hógværð

34. Täydellinen tila

Alvaldið mikla býr í öllum hlutum. Það er til vinstri handar, og það er einnig á hægri hönd.
Allt, sem lifir, hvílir á því, Það varðveitir allt, og allir hlutir lúta því.
Það fullkimnar starf sitt og telur sér það ekki ti gildis. Ástríkt elur það önn fyrir öllu, en hirðir ekki um að vera kallaður drottinn. Að eilífu hefur það engar óskir og birtist í hinu smæsta.
Allir hlutir hverfa aftur til þess og vita ekki, að það veldur. Það birtist í hinu stærsta.
Þannig er hinn vitri. Hann skeytir ekki um mikilmennsku, og fyrir því verður starf hans víðtækt.

Mahtava Tao tunkee kaiken läpi.
Se on samalla aikaa tällä puolen ja tuolla puolen.
Kaikki elävät olennot riippuvat siitä ja ovat sen alaisia.
Se työskentelee, se lopettaa eikä tunne ansion nimeä.
Rakkaudessa se työskentelee eikä vaadi itselleen etevyyttä siinä.
Se ei tiedä kunnianpyynnöstä eikä himosta.
Se voidaan panna alhaisimpain olioitten joukkoon.
Kaikki oliot palaavat siihen lopulta eikä se kasva sen kautta.
Se voidaan mainita suurimpain asioitten joukossa.
Täten viisas lakkaamatta pidättäytyy arvioimasta itseään korkeaksi ja saavuttaa sentähden suuruuden.

35. Fyrirmyndin

35. Hyvyyden hyve

Allir munu flykkjast að þeim, sem breytir eftir fyrirmyndinni miklu. Þeir leita þar athvarfs, og þá mun ekki sakna, heldur njóta þeir hvíldar og friðsællar hamingju.
Þar, sem glaumur er og gleði, munu vegfarendur nema staðar sem snöggvast.
En þótt Alvaldið sé bragðlaust og tilkomulítið á tungu mannanna og virðist ekki þess vert, að svipast sé um eftir eða á það sé hlustað, er nytsemi þess óþrotleg.

Ota omaksesi Taon suuri aate ja koko maailma liittyy sinuun.
Se liittyy sinuun eikä loukkaannu, sillä se saa levätä ihmeellisessä rauhassa.
Missä on juhlimista, siihen matkamies pysähtyy.
Mutta Tao on suulaelle laimea ja mauton.
Sitä katsellessa ei nauti silmät.
Sitä kuunnellessa korva ei kiinny.
Mutta käytännössä sen hyöty on tyhjentymätön.

36. Umskipti í vændum

36. Salattu suostumus

Til þess að anda að sér, anda menn fyrst frá sér. Það, sem er því nær að þrotum komið, mun áreiðanlega rétta við áður. Það, sem er að því komið að niðurlægjast, mun verða upphafið áður. Þar, sem burt verður tekið, mun fyrst gefast.
Þetta kala ég hina dularfullu aðferð.
Mýktin sigrar hörkuna, og veikleikinn styrkinn.
Það má ekki flytja djúpfisk á grunn, og ekki ætti að snúa huga þjóðarinnar að vígbúnaði.

Kun luonto aikoo poistaa jotakin, silloin se ensin varmasti sitä kasvattaa.
Kun se aikoo heikentää, se ensin vahvistaa.
Kun se aikoo alentaa, se ensin varmasti koroittaa.
Kun se aikoo riistää, se ensin varmasti lisää.
Tätä minä sanon salatuksi suostumukseksi.
Hiljainen ja heikko voittaa kovan ja väkevän.
Kuten kala ulkona vedestä on vaarassa, siten valtio on vaarassa, kun sen sotavarustukset paljastetaan kansalle.

37. Í réttu horfi

37. Hallitustaito

Alvaldið starfar án strits og lætur ekkert ógert.
Ef konungar eða höfðingjar gætu varðveitt það, myndu allir hlutir færast í lag af sjálfum sér.
Ef þessi breyting vekti mér þrá, mundi ég sefa hana með óumræðilegri einfeldni.
Óumræðileg einfeldni sefar þrá og veitir kyrrð. Og allt mun sjálfkrafa komast í réttar skorður.

Tao pysyy rauhallisena eikä kuitenkaan jätä mitään tekemättä.
Jos hallitsija tai kuningas voisi pitää siitä kiinni, niin kaikki asiat itsestään paranisivat.
Jos paranemisen ohella vielä syntyisi himoa, niin minä sen kukistaisin sanomattomalla yksinkertaisuudella.
Sanomaton yksinkertaisuus poistaisi himon ja rauha palaisi taas.
Siten maailma syntyisi uudestaan.

38. Manngildi og siðir

38. Hyveestä

Hin æðri dyggð ljómar ekki, og er ágæti hennar. Hin óæðri dyggð hreykir sér og er þess vegna lítils verð.
Hin æðri dyggð starfar ósjálfrátt og þarf ekki að halda sér á lofti. Hin óæðri dyggð sér sinn hag og vill láta á sér bera.
Hin æðri ástúð starfar og er ósérplægin. Réttlætið starfar, en sér einnig sinn hag, þótt það sé göfugt.
Siðir og venjur færast mikið í fang, en eru sífellt á stjái og ryðja sér til rúms með ofbeldi, ef þeim er ekki viðtaka veitt.
Þess vegna er ekki unnt að draga dul á, að þegar Alvaldið hverfur, kemur dyggðin í ljós; þegar dyggðin er horfin, er ástúðin eftir; þegar ástúðin missist, kemur réttlætið til sögunnar; þegar réttlætið er farið veg allrar veraldar, setjast siðir og venjur að völdum.
Siðir og venjur eru aðeins skugginn af sannri sæmd og eru undanfari óeirða.
Grunnfærnin eltir vafurlogann og er upphaf heimsku.
Sannarlegt mikilmenni reisir á traustum grundvelli og fer ekki eftir yfirborðsgljáa. Hann hirðir ávöxtinn, en ekki blómið. Hann fleygir hisminu, en hirðir kjarnann.

Ylhäistä hyvettä ei hyveenä tunnusteta ja sentähden se on hyveen oikea olemus.
Alemmalla hyveellä on hyveen leima ja sentähden siltä puuttuu sen olemus.
Ylhäinen hyve on itsestääntuleva eikä pyydä kunniaa.
Alempi hyve on vehkeilevä ja vaatii tunnustusta.
Korkeampi hyväntahtoisuus toimii pyytämättä itselleen kunniaa.
Korkeampi oikeus toimii, mutta sillä on myöskin vaatimuksia.
Alempi hyödynetsintä on vehkeilevä ja sentähden sitä ei kukaan kunnioita.
Sentähden se paljastaa käsivartensa ja ponnistautuu väkivallalla.
Siten tapahtuu, että kun Tao on kadonnut, hyve astuu sen tilalle.
Kun hyve on kadonnut, astuu hyväntahtoisuus sen paikalle.
Kun hyväntahtoisuus on kadonnut, astuu oikeus sen paikalle.
Kun oikeus on kadonnut, astuu hyödynetsintä sen paikalle.
Mutta hyödynetsintä on ainoastaan oikean ja toden varjo ja on hämmennyksen enne.
Pintapuolinen hyve on ainoastaan Taon kiiltokuva ja hullu käyttää sitä hyväkseen.
Sentähden todella suuri mies laskee perustuksensa vakavalle pohjalle eikä antaudu varjon varaan.
Hän pysyy todellisessa ja välttää kiiltokuvan.
Toisen hän hylkää ja toiseen hän tarttuu molemmin käsin.

39. Lögmál stöðugleikans

39. Lähteen perilla

Frá því í fyrndinni hefur hið Eina búið í heiðríkju himinsins, festu jarðarinnar, andlegu eðli sálnanna, straumvötnum dalanna, lífi alls heimsins, stjórn konunga og þjóðhöfðingja. Allt þetta er sprottið af hinu Eina.
Án heiðríkju mundi himinninn glatast. Án festu mundi jörðin sundrast. Án andlegs eðlis væru sálirnar máttvana. Vatnslausir mundu dalirnir skrælna. Ef lífsaflið þryri, mundu allar skepnur deyja. Ef konungar og þjóðhöfðingjar misstu álit sitt og tign, yrði þeim steypt af stóli.
Þannig hvílir tign á því, sem lítils er virt, og það, sem gnæfir hátt, hvílir á hinu lægra. Þjóðhöfðingjar og konungar nefna sig þess vegna "munaðarleysingja", "smámenni" og "hálfsmíðaða vagna". Er þetta ekki játning þess, að tign þeirra hvíli á því, að þeir hreykja sér ekki? Hálfsmíðaður vagn er vissulega ekki fullkominn.
Þeim er ekki meira í mun að ljóma sem gimsteinn, en að vera eins og vanalegur malarhnöllungur.

Muutamat asiat ovat, ykseyden kautta, säilyneet ammoisista ajoista, nimittäin:
Taivaan läpikuultavuus;
Maan vankkuus;
Henkien ruumiittomuus;
Laaksojen vesiperäisyys;
Kaikkien luotujen elämä;
Kuninkaitten ja ruhtinaitten ylevyys.
Kaikki nämä säilyvät ykseyden kautta.
Taivas, jollei sillä olisi tätä läpikuultavuuttaan, olisi vaarassa tulla pimitetyksi. Maa, jollei sillä olisi tätä vankkuuttaan, olisi vaarassa raueta tyhjiin.
Henget, jolleivät olisi näin ruumiittomia, olisivat vaarassa kuolla.
Laaksot ilman tätä vesiperäisyyttään olisivat vaarassa tulla hedelmättömiksi.
Kaikki luodut olisivat vaarassa hävitä, jollei niillä olisi tätä elinvoimaa.
Ruhtinaat ja kuninkaat ilman tätä kunniatansa ja suuruuttansa olisivat kukistumisen vaarassa.
Täten näemme kunnian johtuvan siitä, mikä on erityisyyttä vailla, ja suuruuden perustuvan siihen ja pysyvän pystyssä sen kautta, millä ei ole merkitystä.
Tämän johdosta sanovat ruhtinaat ja kuninkaat itseään »orvoiksi», »eristetyiksi» ja »pyörättömiksi vaunuiksi».
Eivätkö he siten tunnusta, että heidän ylemmyytensä nojautuu ja perustuu heitä alempana oleviin?
Kuka voi sitä kieltää?
Epäilemättä pyörätön vaunu ei ole mikään vaunu!
Kovaa on ihmiselle olla eristettynä, mutta kovaa on myös jalokivelle kadota ihmisjoukkoon kuin mikä tavallinen kivi hyvänsä.

40. Vegurinn

40. Työstä kieltäytyminen

Leiðir Alvaldsins liggja heim.
Hógværð einkennir starfsemi Alvaldsins.
Allir hlutir eiga rót sína í tilverunni, en hið tilvistarlausa er upphaf tilverunnar.

Taon tie käy taaksepäin.
Taon ominaisuus on lempeys.
Kaikki maailmankaikkeudessa johtuu Taon olemassaolosta, mutta Taon olemassaolo sen olemattomuudesta.

41. Ólík viðhorf

41. Samanlainen ja erilainen

Þegar vitur maður heyrir um Alvaldið, tekur hann sér alvarlega fyrir hendur að breyta eftir því. Þegar meðalmaðurinn heyrir frá því sagt, fylgir hann því um stundarsakir, en hverfur síðan frá því. Þegar heimskinginn heyrir um það, hlær hann. Ef honum fyndist það ekki hlægilegt, gæti það ekki með réttu kallazt Vegur eilífðarinnar.
Þess vegna segir hið fornkveðna:
"Sá, sem býr í ljóma Alvaldsins, hverfur í dimmu.
"Á Vegi eilífðarinnar virðist hann vera á afturför,
"og sú leið er eins og torfærir troðningar.
"Hin æðsta dyggð liggur djúpt, sem dalur,
"og fegurðin mesta er sem ofbirta í augun.
"Sá er auðugastur, sem ánægður er með lítið;
"einlæg dyggð er álitin sérvizka
"og stöðugleikur hennar hverflyndi.
"Hinn víðasti reitur hefur engar hliðar,
"og stærsta kerið er lengst í smíðum.
"Enginn hefur heyrt hina hæstu tóna.
"Hið stærsta er formlaust — skuggi skuggans.
Alvaldið er hulið, og ekkert nafn hæfir því, en það er máttugt í örlæti sínu, svo að allt megi fullkomnast.

Kun viisas kuulee Taosta, seuraa hän sitä.
Kun tavallisella älyllä varustettu kuulee siitä, pysyy hän siinä ajan ja kadottaa sen pian.
Kun hullu mies kuulee siitä, niin hän vain nauraa sille.
Jolleivät sellaiset ihmiset pitäisi sitä pilkkanaan, ei sitä kunnolla voisi sanoa Taoksi.
Sentähden, niinkuin runoniekat sanoisivat:
Joka Taon seurassa loistaa, hän katoaa varjoon,
Hänen tiensä Taossa taaksepäin kulkee,
Ja kaikki hänen toimensa ovat hämäriä.
Korkeimmalla hyveellä ei ole nimeä,
Himmeältä näyttää suurin puhtaus,
Todellinen viisaus epävarmimmalta,
Synnynnäinen hyve ihmeellisimmältä.
Kauimmin kestää muuttumaton muutos,
Suorakulmaisuus ei kulmia tee.
Suurinta venettä ei kukaan voi vyöttää.
Kovinta ääntä ei koskaan ole kuultu.
Suurin olio ei pukeudu muotoihin.
Sillä Tao on salattu ja nimetön, mutta se on hyvä alussa ja lopussa.

42. Ummyndanir Alvaldsins

42. Taon muutokset

Í fyrstu var Alvaldið eitt; hið Eina kom síðan í ljós í Tvennu; Tvennt birtist í Þrennu, sem varð upphaf alls. Allir hlutir láta dimmuna að baki og koma fram til að faðma ljósið, en andardáttur hins ósýnilega samræmir þá.
Mönnum er ekki um að vera munaðarleysingjar, smámenni, eða sem hálfsmíðaðir vagnar, en konungar og stórmenni nefna sig þannig. Því að sumir hlutir vaxa á því að minnka, en aðrir minnka á því að vaxa.
Þessi kenning annarra er einnig mín. Þeir, sem fara með ofríki og harðneskju, hljóta ekki eðlilegan dauðdaga. Á þessu vil ég reisa kenningu mína.

Taosta valui ulos Yksi.
Yhdestä syntyi Kaksi.
Kahdesta syntyi Kolme. Ja Kolmesta ovat johtuneet kaikki oliot.
Kaikkien olioitten takana on ilmenemätön ja edessä ilmennyt.
Niitä yhdistää aineeton hengitys.
Orpoutta, eristystä ja pyörättömiä vaunuja kansa kammoo; mutta kuninkaat ja viisaat lukevat sellaisia nimiä itselleen kunniaksi.
Sillä oliot kasvavat, kun niiltä riistetään, ja kun niihin lisätään, vähenevät ne.
Mitä ihmiset teoillaan opettavat, sitä minä vuorostani käytän heitä opettaakseni.
Esim. rajut ja yltiöpäiset ihmiset eivät kuole luonnollista kuolemaa.
He antavat hyvän opetuksen ja minä käytän heidän opetustaan hyväkseni.

43. Stritleysið nytsamt

43. Rajaton hyödyllisyys

Það, sem er hógværast í heimi, vinnur sigur á hinu harðasta.
Hið tilvistarlausa fer þar inn, sem ekkert op er fyrir.
Þetta sýnir mér, hver kostur það er, að vera án strits.
Fáir eru þeir sem hafa lært að kenna án orða og vera nytsamir án strits.

Maailman pehmoisin olio kukistaa väkevimmän.
Aineeton tunkee kaiken läpi, vaikkei olisi mitään aukkoa.
Tästä minä ymmärrän, kuinka tehokas toimimattomuus on.
Opettaa sanoja käyttämättä ja olla hyödyksi ilman toimintaa – harvat ihmiset pääsevät niin pitkälle!

44. Hvað mest er um vert

44. Hiljaa pysyminen

Hvort er þér kærara, sál þín eða frægðin? Hvort er meira virði, sál þín eða eignir? Hvort er verra, að varðveita sálina og glata öðrum hlutum, eða varðveita þá og týna sál sinni?
Þeir, sem sækjast eftir frægð, hafna því, sem meira er um vert. Mikil ágirnd veldur miklu tjóni.
Sá, sem er ánægður, hefur ekkert, sem hann getur glatað. Sá þarf ekki að óttast vanvirðu, sem kann að stilla í hóf. Hann er ekki í neinni hættu og lifir lengi.

Mikä on lähempänä sinua, nimesi vaiko elämäsi?
Mikä on arvokkaampaa, elämäsi vaiko rikkautesi?
Mikä on suurempi paha, ansaitseminen vaiko menettäminen?
Suuri hartaus vaatii suurta uhrausta.
Suuri rikkaus aiheuttaa suuren häviön.
Joka on tyydytetty, ei kärsi tappiota.
Joka voi seisoa hiljaa, ei joudu vaaraan.
Nämä ihmiset ovat kestäviä.

45. Aldrei algjör

45. Rajaton hyve

Þann mun ekki skorta viðfangsefni, sem lætur sér finnast fátt um mestu afrek sín. Þeim eru engin takmörk sett, sem lætur sér ekki nægja neina fyllingu.
Hann finnur, að ábóta er vant, þegar hann er réttlátastur — að hann er misvitur, þótt hann hafi ærna hyggni, og að einu gildir, hvort hann er orðsnjall eða staður í máli.
Starfsemi vinnur bug á kulda; hvíld eyðir hita.
Rósemi og hreinleikur hjartans veita rétta viðhorf.

Joka näkee, että hänen korkeimmat saavutuksensa ovat epätäydellisiä, voi jatkaa työtään loppumattomiin.
Joka näkee, että hänen suurimmat omistuksensa ovat tyhjyyttä, voi jatkaa hankkimistaan ainiaan.
Hänen suurin suoruutensa on vain nöyrää taipumista.
Hänen korkein viisautensa on vain sopertamista.
Toiminta voittaa kylmyyden, rauhallisuus kuumuuden.
Hyveellä ja rauhallisuudella voidaan maailma voittaa.

46. Að sefa óskirnar

46. Himon hillintä

Þegar Alvaldið drottnar í heiminum, ganga hestar fyrir plógi. Þegar Alvaldið er að vettugi virt, fjölgar stríðsfákum á landamærum.
Enginn synd er meiri en að réttlæta metnað, engin ógæfa þyngri en sú, að vera óánægður með hlutskipti sitt, enginn löstur verri en ágirndin.
Sú fullnægja er tryggust, sem fólgin er í því, að vera ánægður.

Kun Tao on mailmassa, käyvät hevoset laitumella.
Kun Tao on jättänyt maailman, kasvatetaan saloilla sotahevosia.
Ei ole suurempaa syntiä kuin himossa eläminen.
Ei ole suurempaa tuskaa kuin tyytymättömyys.
Ei ole mitään onnettomampaa kuin ansion ahneus.
Sentähden tyytyväisyyden kyllyys on ainainen elatus.

47. Ekki langt sótt

47. Kauaksi katsominen

Það er unnt að kynnast veröldinni án þess að koma út fyrir dyr. Það þarf ekki að líta út um gluggann til þess að sjá veg himnanna. Því víðförlari sem maðurinn verður, því minna skilur hann.
Þess vegna öðlast hinn vitri þekkingu án þess að ferðast. Hann gefur hlutunum heiti, þótt hann sjái þá ekki, og fullkomnar starf sitt án strits.

Ihminen voi tuntea maailman lähtemättä ulos omasta talostaan.
Omien ikkunain läpi voi hän nähdä ylhäisen Taon.
Mitä kauemmaksi hän menee, sitä vähemmän toivoa hänellä on löytämisestä.
Sentähden viisas tietää ja tuntee matkustamatta, nimittää olioita näkemättä ja suorittaa kaiken toimimatta.

48. Áhyggjur um lærdóm

48. Tiedon vaiva

Að sækjast eftir lærdóm eykur strit á hverjum degi. En á Vegi eilífðarinnar hverfur stritið.
Menn verða því sí og æ að hörfa frá stritinu, unz kyrrð er fengin. Ekkert er til, sem verður ekki fullkomnað án strits.
Sá, sem er áhyggjulaus, getur tekið við ríkinu. En hinn, sem gerir sér áhyggjur, er ekki fær um það.

Ruumiillinen ja henkinen vaiva kasvaa joka päivä tiedon tavoittelusta.
Mutta tämä vaiva vähenee päivittäin Taon saavuttamisen kautta.
Lyhennättekö alituiseen ponnistustanne, kunnes siitä ei ole mitään jälellä?
Ei ole mitään, jota ei toimimattomuus voisi aikaansaada.
Ihminen voisi pienimmättäkään tuskatta ryhtyä maailmaa hallitsemaan. Mutta ne, jotka pitävät suurta ääntä maailman hallitsemisesta, eivät ole siihen valmiit.

49. Vinarþel

49. Myönnytyksen hyve

Vitur maður hefur ekki óbifanlegar skoðanir. Hann lagar sig eftir öðrum.
Ég launa gott með góðu; illt launa ég einnig með góðu. Þannig eflist hið góða.
Ég læt traust koma á móti trausti; á móti vantreusti læt ég einnig koma traust. Þetta eflir traustið.
Hinn vitri hefur sig ekki í frammi og er engum fráhverfur. Menn missa hvorki heyrnar né sjónar á honum, og hann reynist eins og börnum sínum.

Viisaalla ei ole kiintonaisia mielipiteitä, joita hän sanoisi omikseen.
Hän mukautuu muitten ajatuksiin.
Minä tahdon maksaa hyvän hyvällä. Tahdon myöskin maksaa pahan hyvällä.
Hyve on hyve.
Luottamukseen vastaan luottamuksella; samaten vastaan epäluuloonkin luottamuksella.
Hyve on luottavainen.
Viisas elää maailmassa kainosti itseään hilliten ja hänen sydämensä uhkuu myötätuntoa kaikkia kohtaan.
Ihmiset uskovat hänelle ajatuksensa ja hän pitää heitä kaikkia lapsinaan.

50. Hafinn yfir dauðann

50. Elämän arvo

Mann koma út í lífið og fara aftur inn í dauðann.
Þrír af hverjum tí efla sér lífið, og þrír greiða götu dauðans.
Enn eru þrír, sem ætla sér að lifa, en láta þó berast í áttina til dauðans. Hvað veldur? Hin óstjórnlega lífslöngun þeirra.
En ég hef heyrt, að hinn eini, sem kann að fara með lífið, sem honum er trúað fyrir, geti farið um land og þurfi ekki að sneiða hjá nashyrningum og tígrisdýrum — geti farið í stríið og þurfi ekki að hræðast vopn né herklæði. Nashyrningurinn getur hvergi stangað hann, né tígrisdýrið læst í hann klónum, og sverðið getur hvergi sært hann. Hvað veldur? Dauðinn finnur hvergi höggstað á honum.

Ihmiset astuvat elämään ja palaavat takaisin kuolemaan.
Elämän portit ovat kolmetoista luvultaan ja yhtä monta on kuoleman portteja.
Yhtä monta tietä myöten elämä nopeasti käy kuolemaa kohden. Ja minkätähden?
Sentähden että ihmiset tavoittelevat ainoastaan aisti-elämää.
On sanottu, että ihminen, joka tuntee elämän salaisuuden, voi vaeltaa kautta maan varustautumatta sarvikuonoa tai tiikeriä vastaan.
Hän voi mennä taistelun tuoksinaan miekkaa pelkäämättä.
Sarvikuono ei löydä paikkaa, mihin sarvensa, työntää.
Tiikeri ei löydä paikkaa, mihin kyntensä iskeä.
Miekka ei löydä paikkaa, mihinkä tunkeutua.
Ja miksikä ei?
Sentähden että hän on voittanut kuoleman.