51. Hyveen suosittelemista

51. Viðhald alls

Tao synnyttää ja Teh (hyve) elättää.
Kaikki oliot pukeutuvat moniin muotoihinsa ja Teh’in voima vie niitä täydellisyyttä kohti.
Sentähden kaikki oliot yhtyvät Taoa ylistämään ja hyvettä suosimaan.
Mutta tämä Taon ja Teh’in kunnioitus ei tapahdu mistään käskystä.
Se ei ole pakoitettua ja sentähden se kestää ainiaan.
Sillä Tao synnyttää kaikki oliot ja Teh elättää, enentää, kasvattaa, täydentää, kypsyttää, suojelee ja valvoo niitä.
Synnyttäminen omistamatta, työskenteleminen odottamatta palkkaa, kasvattaminen anastamatta valtaa – se on ylhäistä hyvettä!

Alvaldið framleiðir alla hluti, og aðfall starfsemi þess heldur þeim við. Þeir lagast samkvæmt eðli sínu og fullkomnast eftir því, sem skilyrði eru til. Þess vegna er Alvaldið og starfsemi þess án undartekningar í heiðri haft.
En það er ekki í heiðri haft vegna neinnar skipunar, heldur ósjálfrátt og fúslega.
Því að Alvaldið framleiðir alla hluti og heldur þeim við, veitir þeim vöxt og þroska, fullkomnar þá og varðveitir.
Það farmleiðir en krefst ekki eignar, starfar en hrósar sér ekki, þroskar allt en er ekki ráðríkt. Þannig er hið dularfulla starf þess.

52. Palaaminen alkusyyhyn

52. Upphafið sem móðir

Se, mistä maailmankaikkeus puhkesi esiin, voidaan pitää sen äitinä.
Tuntemalla äitiä pääsette lapsen perille.
Ja jos tuntien lasta pidätte äitiä korkeampana, ette kärsi mitään pahaa, vaikka ruumiinne häviääkin.
Pitäkää suunne lukossa ja sulkekaa näön ja äänen ovet, niin ei teillä pitkin elämäänne tule olemaan mitään ikävyyksiä.
Mutta avatkaa suunne ja olkaa kyseliäitä, niin teille koko elämänne ajan tulee harmillisuuksia.
Käsittää olioita niiden siemenessä on älyä.
Pysyä lempeänä on olla voittamaton.
Seuratkaa valoa, joka johtaa teitä kotia kohti, niin ette joudu hukkaan pimeässä.
Tätä minä sanon ikuisen Taon toteuttamiseksi käytännössä.

Það, sem er upphaf alls, má telja móður þess.
Þegar menn þekkja móðurina, vita þeir, hvers vænta má af börnunum. Hver, sem þekkir móðurina og fetar eins og barn í fótspor hennar, hefur ekkert að óttast, þótt líkaminn farist.
Lokaðu munni þínum, láttu aftur augun og byrgðu eyrun; þá muntu verða áhyggjulaus alla ævi. En ef þú er opinmynntur og sífellt önnu kafinn, muntu aldrei verða óhultur.
Sá, er skarpskyggn, sem hyggur að smáu; að haldast hógvær og blíður veitir sannan styrkleik.
Fylgdu ljósinu og láttu það vísa þér veginn heim, þá mun eyðing líkamans ekki verða þér að tjóni. Það er að íklæðast eilífðinni.

53. Selvyyden kasvaminen

53. Alvaldið andstætt heimshyggjunni

Oi jospa olisin kylliksi viisas seuraamaan suurta Taoa!
Suuri Tao on äärimmäisen helppo, mutta ihmiset kulkevat mieluummin monimutkaisia teitä.
Hallitseminen on suuri työ.
Vaikka talo on erinomaisen hyvin varustettu, voivat pellot olla rikkaruohoja täynnä ja jyväaitat tyhjiä.
Kauniisti pukeutumista, terävien miekkojen kantamista, ylellistä syömistä ja juomista ja suuren rikkauden kasaamista – sitä minä sanon koreaksi varkaudeksi.
Ettei se ole Taoa, on ainakin varma.

Væri ég nógu vitur, mundi ég fara Veginn eilífa.
Vegurinn eilífi er beinn og greiðfær, en mönnum eru krókaleiðirnar kærari.
Höllin ljómar af skrauti, en akrarnir eru vanhirtir og hlöðurnar tómar.
Að búast í skart og vera gyrtur biturlegu sverði, eta og drekka óhóflega, og hafa fullar hendur fjár — það er ofmetnaður ræningja.
Það er vissulega fjarri Alvaldinu.

54. Juuri ja oksat

54. Vöxtur dyggðarinnar

Joka oikein istuttaa, ei koskaan kisko istutuksiaan ylös.
Joka oikein tarttuu kiinni, ei hellitä.
Hänen jälkeläisensä kunnioittavat häntä lakkaamatta.
Joka itsessään kehittää Taoa, hän juurtuu hyveeseen.
Joka kehittää Taoa perheessään, hän saattaa hyveensä leviämään.
Joka kehittää Taoa kylässään, hän kasvattaa onnellisuutta.
Joka kehittää Taoa valtakunnassaan, hän saattaa onnen voitolle.
Joka kehittää Taoa maailmassa, hän tekee hyveen kaikkialliseksi.
Minä tarkastan itseni ja tulen tuntemaan toisia.
Tarkkaan perhettäni ja kaikki muut tulevat tutuiksi kuin perheen jäsenet.
Tarkkaan valtakuntaani ja opin tuntemaan muutkin.
Tarkkaan tätä maailmaa ja muut maailmat tulevat minulle tunnetuiksi.
Kuinka muuten voisin oppia tuntemaan ne lait, jotka kaikkia hallitsevat, kuin siten, että tarkkaan niitä itsessäni?

Það, sem gróðursett er á réttan hátt, verður ekki rifið upp; það verður aldrei á braut borið sem vel er varðveitt. Það vekur virðingu niðjanna.
Sá, sem eflir Alvaldið í sjálfum sér, gróðursetur dyggðina. Sá, sem eflir það í ætt sinni, lífgar fjölmarga frjóanga dyggðarinnar. Sá, sem eflir það í byggðarlaginu sínu, veitir dyggðinni vöxt. Sá, sem eflir það í ríkinu, lætur hana blómgast. Sá, sem eflir það í heiminum, lætur limu hennar breiðast um allt.
Við samanburð sér maður þannig áhrifin á sjálfan sig, á ættina, byggðarlagið, ríkið og heiminn.
Hvernig veit ég, að þessi áhrif eru vís? Með þessu móti.

55. Ihmeellinen sopusointu

55. Hið dásamlega samræmi

Se mies, joka on Taon täyttämä, on kuin pieni lapsi.
Myrkylliset eläimet eivät häntä pistä; villieläimet eivät käy häneen käsiksi eivätkä petolinnut iske kynsiänsä häneen.
Hänen nuoret luunsa eivät ole kovia eivätkä jänteensä vahvoja, mutta hänen kädentartuntansa on luja ja varma.
Hän on täynnä miehevyyttä, vaikka sukupuolestaan tietämätön.
Vaikka hän huutaisi kaiken päivää, ei hänen äänensä koskaan käy käheäksi.
Tästä näkyy hänen sopusointunsa luonnon kanssa.
Tämän sopusoinnun tieto on ikuinen Tao.
Tämä ikuinen Tao on hengen valistus.
Kohtuuttomat tavat puhkeavat ihmisessä, ja kun mieli antaa intohimoille perää, kasvavat ne päivä päivältä.
Mutta päästyään huippuunsa vievät ne ihmisen perikatoon.
Tämä on vastoin Taon luontoa. Mikä on vastoin Taoa, sen loppu on lähellä.

Sá, sem hefur fyllingu dyggðarinnar, er eins og lítið barn.
Eiturkvikindi munu ekki stinga það, villidýr ekki ráðast á það, og ránfuglar ekki hremma það.
Bein barnsins eru lin og sinarnar mjúkar, en þó eru átök þess föst. Þótt það þekki ekki mun á karli og konu, kemur eðli þess greinilega í ljós, og það sýnir fullan líkamsþrótt. Þótt það hríni allan daginn, finnur það ekki til hæsi. Þannig er samræmið í eðlisfari þess.
Sá, sem öðlast þetta samræmi, sér hið Óumbreytanlega. Að sjá hið Óumbreytanlega veitir vizku.
Að lifa hóflaust veldur ógæfu.
Þar, sem ákafinn ofbýður lífsaflinu, er styrkurinn blekking.
Styrkurinn hefur í för með sér elli.
Menn eru fráhverfir Alvaldinu.
Það, sem Alvaldinu er fráhverft, er brátt að þrotum komið.

56. Ihmeellinen hyve

56. Dásamleg göfgi

Joka Taon tuntee, ei siitä väittele, ja ne, jotka siitä lavertelevat, eivät sitä tunne.
Pitää huulet sulettuina, sulkea näön ja äänen ovet, tasoittaa kulmikkaisuudet, vienontaa häikäisyä ja olla samalla tasalla kuin maan tomu – tämä on ihmeellinen hyve.
Joka tämän huomaa, hän katsoo samoilla silmillä avomielisyyttä ja umpimielisyyttä, hyväntahtoisuutta ja loukkausta, kunniaa ja häpäisyä.
Tästä syystä häntä kaikki ihmiset suuresti kunnioittavat.

Sá, sem þekkir alvaldið, er fáorður um það; sá, sem er margorður um það, þekkir það ekki.
Að loka vörunum og láta aftur hlið hljóma og sýna, að má brúninrnar, greiða flækjur, slá móðu á það sem glitrar, og vera sem rykið — það er hin dásamlega aðlögun.
Slíkur maður lætur ekki vinarhót né fjandskap á sig fá og er hafinn yfir tjón og hagnað, heiður og vanheiður. Hann er ellra manna göfugastur.

57. Oikea halitus

57. Án íhlutunarsemi

Oikeamielinen hallitkoon valtakuntaa. Ovela johtakoon sotajoukkoa.
Mutta se, joka tehokkaasti toimii toimettomuudellaan, olkoon kuningas.
Mistä tiedän, kuinka asioiden laita on oleva?
Tiedän tämän kautta:
Kun ihmisten toimia ohjaamassa on estäviä lakeja, köyhtyy maa yhä enemmän.
Kun kansan sallitaan vapaasti aseita käyttää, on hallitus vaarassa.
Mitä sukkelammaksi ja taitavammaksi kansa tulee, sitä enemmän tulevat keinotekoiset kappaleet käytäntöön.
Ja kun viekkaat keinot ovat saaneet yleistä arvoa, silloin varkaat menestyvät.
Sentähden sanoo viisas: »Minä en mitään määrää, ja kansa on muodostava itsensä.
Tahdon pysyä rauhassa, ja kansa on löytävä leponsa.
En tahdo tunkea esille, ja kansa on menestyvä.
Tahdon panna pois kunnianhimon, ja kansa on palaava luonnolliseen yksinkertaisuuteensa.»

Þjóðinni má stjórna með réttlæti, herliði með slægvizku og dugnaði. En unnt er að hljóta ríkið með því að vera ekki íhlutunarsamur um hag fólksins.
Hvernig veit ég þetta? Svo, sem sagt verður:
Því fleira sem lögin banna, því fátækara verður verður fólkið. Því fleira sem til er af vopnum, því meira verður um óeirðir í landi. Því kænni og duglegri sem menn verða, því óeðlilegra verður allt. Því meira verður um þjófa og ræningja, sem lög og fyrirskipanir eru fleiri.
Þess vegna hefur vitur maður sagt: Ég vil forðast íhlutunarsemi, þá mun fólkið breytast af sjálfu sér. Ég vil hafa hljótt um mig, þá mun fólkið komast sjálfkrafa á rétta leið. Ég vil sleppa öllu umstangi, þá mun fólkið auðgast af sjálfu sér. Ég vil hafna öllum metorðum, og fólkið mun venjast á einfeldni.

58. Sallia toisten parantaa itsensä

58. Þjökun þjóðarinnar

Vapaa ja lempeä hallitus antaa kansalle kehittymisen mahdollisuuden.
Kun hallitus on jäykkä ja vaativainen, on kansa kuihtunut ja viheliäinen.
Kurjuus on vain olemisen varjo.
Onnellisuus on vain kurjuuden verho.
Koska niistä on tuleva loppu?
Jos ja’amme oikeuden mukaan, tulee hävitys itsestään valtiolle, ja mikä oli omalla tavallaan hyvää, on antava tilaa pahalle.
Todella kansa on ollut pilven peitossa kauan aikaa.
Sentähden on viisas täynnä oikeutta, mutta hän ei veistele ja kavertele toisia. Hän on oikeamielinen, mutta ei moiti toisia.
Hän on suora, mutta ei suorista toisia.
Hän on valaistu, mutta ei loukkaa valistuksellaan.

Stjórn, sem virðirst duglaus, er oft affarsælust fyrir þjóðina. Ströng stjórn, sem skiptir sér af öllu, veldur þjóðinni ófarnaði.
Eymd er á hælum hamingjunnar. Hamingjan hvílir á bágindum. Hvernig fer þetta að lokum?
Á þá að hverfa frá réttlæti? Þá fer allt aflaga, og hið illa vex hinu góða yfir höfuð. Menn hafa sannarlega vaðið lengi í villu og svíma.
Þess vegna vakir vitur maður yfir réttlætinu, en forðast harðneskju. Hann er fastur fyrir, en ekki áleitinn. Hann er hreynskilinn, en varast ónærgætni — ber birtu, en glepur engum sjónir.

59. Taon varjeleminen

59. Hóf er bezt

Ihmisten hallitsemisessa ja taivaan palvelemisessa ei ole mitään kohtuuden veroista.
Kohtuuden kautta ihminen saapuu ensimäiseen tilaansa.
Kun tämä tila on saavutettu, omistaa ihminen rajattoman määrän hyvettä.
Sellaisen hyveen voimalla hän voittaa kaiken.
Eikä tällä mestaruudella ole loppua.
Siten hän esteettä voi vastaanottaa kuninkuuden.
Sellaisella ihmisellä on äidin rakenne ja hän kestää rajattomasti.
Hän on kuin kasvi, jonka juuret ovat syvällä ja jonka varsi on luja.
Hän on ihminen, joka elää kauan ja näkee monta elonpäivää.

Ekkert jafnast á við hófsemi, til þess að leiðbeina mönnum og þjóna hinu himneska.
Með hófsemi komast menn snemma á réttar brautir. Það veitir auðæfi dyggðarinnar, og allar hindranir verða yfirstignar. Þá eru engin takmörk sett. Og þannig er hægt að stjórna ríkinu án fyrirstöðu.
Sá, sem líkist Upphafinu, stendur stöðugur. Hann er eins og jurt, sem á sér djúpar rætur og sterkan legg. Þetta veitir langa ævi og varanlegan orðstír.

60. Valtaistuimen täyttäminen

60. Kyrrlát stjórn

Valtioita olisi ohjattava niinkuin keitämme pieniä kaloja, suuretta puuhatta.
Kun Tao saatetaan valtakuntaa ohjaamaan, antaa se lepoa kuolleitten varjoille.
Ei niin, että henget tulisivat toimettomiksi, vaan ne lakkaavat häiritsemästä kansaa.
Mutta – mikä on tärkeämpää – kansan viisas johtaja ei tee niille pahaa.
Ja kun nämä eivät häiritse toisiansa, tähtää niiden vaikutus yhteiseen hyvään.

Að stjórna ríki er líkt og að sjóða litla fiska.
Þegar ríkinu er stjórnað í samræmi við Alvaldið, munu andar framliðinna njóta friðar. Ekki á þann hátt, að þeir verði máttvana, en þeir munu ekki ónáða fólk. Þjóðin verður ekki fyrir óskunda af þeim, og vitur stjórnandii hennar móðgar þá heldur ekki.
Og þegar andarnir og þjóðhöfðinginn eru án sundurþykkju, munu áhrif þeirra öll auka vöxt dyggðarinnar.

61. Nöyryyden hyve

61. Stórt og lítið ríki

Valtakunta, niinkuin virta, tulee suureksi olemalla matala. Se tulee keskustaksi, johon koko maailma pyrkii.
Samoin on naisen laita: hän voittaa miehen yhtämittaisella rauhallisuudella.
Ja rauhallisuus on samaa kuin kestäväisyys.
Sentähden suuri valtio laskeutumalla niitten luo, jotka ovat sitä alempana, voi päästä niitä hallitsemaan.
Samaten pieni valtio, alistumalla jollekin suurelle, voi taata itselleen sen liittolaisuuden.
Siten toinen hankkii nöyryydellään uskollisuutta, toinen suosiota.
Suuri valtio haluaa saada valtaansa pieniä ja elättää niitä, mutta pieni valtio haluaa tulla liittolaiseksi ja palvella suurempaa.
Siten molemmat tulevat tyydytetyiksi, jos vain suurempi tahtoo alentua.

Stórt ríki myndast á sama hátt og fljót, sem vex, þegar það lækkar. Þannig sameinast löndin.
Þannig sigrar konan manninn með blíðu, það er að segja með því að láta undan.
Þess vegna verður stórt ríki að sýna lítillæti til þess að ávinna sér hylli smáríkjanna, og lítið ríki verður að hliðra til við hin stærri, til að fá þau á sitt band. Undanlátssemi veitir þannig bæði vinfengi og liðveizlu.
Stórt ríki vill sameina og vernda, lítið ríki vill þjóna og óskar aðstoðar. Hvort um sig fær óskum sínum fullnægt, ef stóra ríkið sínir lítillæti.

62. Käytännöllinen Tao

62. Gnægð hinns góða

Tao on kaikkien olioitten hiljainen johtaja.
Se rikastuttaa kunnon miestä ja torjuu pahantekijän.
Sen neuvo on aina paikallaan, sen hyväntahtoisuus tulee aina tarvittaissa.
Niitäkään, jotka ei ole hyviä, se ei hylkää.
Sentähden, kun hallitsija astuu valtaistuimelleen ja viittaa luokseen ylimyksiä, ei edes prinssi, joka tulee hänen eteensä arvomerkeillä ja ratsasjoukon saattamana, ole sen veroinen, joka nöyrästi esittää tämän Taon.
Sillä miksikä vanhat pitivät Taoa niin suuressa arvossa?
Eikö sentähden että se oli kaikille avoinna ilman suurta etsimistä ja että sen kautta ihminen pääsi synnistä?
Tämän tähden sitä pidettiin maailman suurimpana kalleutena.

Alvaldið lætur sér annt um alla hluti. Það auðgar huga góðra manna og leysir vonda menn frá hinu illa.
Góð orð afla mönnum hylli, góð breytni hefur enn meiri áhrif. Jafnvel vondir menn eru ekki yfirgefnir.
Þegar keisarinn situr á veldisstóli sínum og velur sér ráðgjafa, kemst sá, sem gengur fram fyrir hann með sveit manna og skrautlegt tignarmerki, ekki til jafns við hinn, sem gengur fram í hógværð Alvaldsins.
Hvers vegna höfðu fornmenn Alvaldið í svo miklum metum? Var það ekki vegna þess, að unnt var að öðlast það með leit og verða fyrir það án saka? Þess vegna var það metið mest af öllu.

63. Eteensä katsominen

63. Fyrirhyggja

Toimia ilman suunnitelmaa, puuhata olematta olevinaan, löytäen suuren siinä, mikä on pientä, ja paljouden vähässä, kostaen vääryyden hyvyydellä, voittaen vaikeita asioita silloin kun ne ovat helppoja, ja ohjaten suuria asioita niiden alussa – se on Taon tapaista.
Kaikkien vaikeiden asioiden alku on helppoudessa ja suurten asioiden vaikeus vain alussa.
Sentähden viisas voi aikaansaada suuria asioita näennäisesti edes kajoomatta niihin.
Joka keveästi suostuu, pitää harvoin sanansa. Joka pitää kaikkia asioita helppoina, hänellä on paljon vaikeuksia.
Sentähden viisas pitää paljon lukua pienistä asioista eikä hänellä siten ole mitään vaikeutta.

Það er vegur Alvaldsins, að starfa án strits, hafa umsýslu án áhyggju, að njóta án þess að leita nautna, að sjá hið stóra í hinu smáa, markt í fáu, og að gjalda rangindi með góðleik.
Framkvæmdu það, sem vandasamt er, á meðan að það er auðvelt; byrjaðu smátt á því, sem mikið á úr að verða. Allt torvelt var í upphafi auðvelt; allt stórt var í fyrstu smátt. Þess vegna getur vitur maður framkvæmt það mikilvægasta án stórvirkja.
Sá, sem er ör á loforðum, er sjaldan orðheldinn; sá, sem býst við öllu auðveldu, verður fyrir mörgum erfiðleikum. Þess vegna tekur hinn vitri það jafnvel alvarlega, sem auðvelt virðist, og kemst þannig hjá öllum örðugleikum.

64. Huolenpito vähäisistä

64. Að gæta smámunanna

Mikä on hiljaista, on helposti kiinni pidetty.
Mikä on odotettua, on helposti vältettävissä.
Mikä on haurasta, taittuu helposti.
Mikä on pientä, hajoaa nopeasti.
Toimita tehtäväsi, ennenkuin se pukeutuu muotoon.
Järjestä asiat, ennenkuin alkaa sekaannus.
Puu, joka on sylin vahvuinen, kasvoi pienestä vesasta.
Yhdeksänkerroksinen linna kohosi pienestä kivikasasta.
Tuhannen virstan matka alkoi yhdestä askeleesta.
Joka ainoastaan suunnittelee, hän hävittää.
Joka tavoittelee, hän kadottaa.
Viisas ei menettele siten, ja sentähden hän ei tee pahaa.
Hän ei tavoita ja sentähden hän ei kadota.
Mutta yhteinen kansa epäonnistuu puuhissaan menestymisensä aattona.
Jos he olisivat yhtä ymmärtäväisiä lopussa kuin alussa, ei tulisi sellaisia tappioita.
Sentähden viisas haluaa ainoastaan sellaista, jota muut halveksivat, eikä pane mitään arvoa vaikeasti saavutettaville asioille.
Hän hankkii yleistä oppia, mutta palaa siihen, jonka joukot ovat jättäneet tien oheen.
Siten hän pyrkii luonnolliseen kehitykseen kaikissa asioissa ja toimii suunnittelematta.

Því er auðvelt að halda, sem kyrrt er. Auðvelt er að koma í veg fyrir það, sem hefur ekki enn látið á sér bæra. Stökkum hlutum er hætt við að brotna. Smámunir fara hæglega út um þúfur.
Leystu störf þín af hendi, áður en þau safnast fyrir. Komdu á reglu, áður en allt er komið á ringulreið.
Stærstu trén eru vaxin upp af litlum kvisti. Turn með níu loftum rís af lágum grundvelli. Margra mílna ferð byrjar á einu skrefi.
Sá, sem stritar, veldur skaða. Sá, sem lætur greipar sópa, verður að sleppa tökum. Vitur maður er laus við strit og verður því ekki að sleppa tökum.
Flestu fólki bregðast áformin, þegar þeim er því nær að lokið. Ef þeir væru jafn-gætnir síðast sem fyrst, mundi þeim ekki misheppnast þannig.
Þess vegna eru þráir hins vitra ekki hinar sömu og annarra manna, og torgætir hlutir þykja honum ekki eftirsóknarverðir. Hann lætur það, sem aðrir menn læra ekki, og hverfur að því, sem fjöldinn gengur fram hjá. Þannig styður hann að eðlilegum þroska alls og er þó laus við strit.

65. Yksinkertainen hyve

65. Stjórn án hygginda

Vanhat, jotka panivat Taon käytäntöön, eivät käyttäneet sitä kansan pöyhistämiseksi vaan tehdäkseen heidät yksinkertaisiksi ja luonnollisiksi.
Vaikeus kansan hallitsemisessa johtuu liiallisesta valtiotaidosta.
Joka koettaa hallita valtakuntaa valtiotaidolla, on sille ainoastaan vitsaukseksi, mutta joka ilman sitä hallitsee, on siunaukseksi.
Näiden kahden asian tieto on oikea hallitustaito ja niiden noudattamista sanotaan yksinkertaisuuden hyveeksi.
Syvä ja avara on tämä yksinkertaisuuden hyve, ja vaikka se on vastakkainen muille keinoille, voi se saada aikaan täydellisen järjestyksen.

Fornmenn, sem gengu á vegum Alvaldsins, reyndu ekki að örva hyggindi fólksins, heldur leituðust þeir við að glæða hjá því einfeldni.
Of mikil huggindi gera mönnum erfitt að stjórna þjóðinni. Sá, sem reynir að stjórna með hyggindum, verður harðstjóri, en hinn, sem stjórnar án hyggindanna, verður til blessunar.
Sá, sem skilur þetta, hefur fyrirmynd að starfi sínu. Það er hin dásamlega dyggð, að missa aldrei sjónar á þessari fyrirmynd. Djúp og víðtæk er þessi dásamlega dyggð og ólík breytni annarra. En hún mun semeina alla.

66. Itsensä viimeiseksi asettaminen

66. Að lækka sjálfan sig

Sen kautta saavat suuret virrat ja joet veroa kaikilta joilla ja puroilta, että ne ovat matalammalla: tässä on syy niiden ylemmyyteen.
Sentähden viisas tahtoessaan hallita kansaa puhuu itsestään ikäänkuin heitä alempana olevasta; ja halutessaan olla etevä asettaa hän oman itsensä taaimmaiseksi.
Siten vaikka hän on heitä ylempänä, he eivät tunne hänen painoansa, ja vaikka hän on heistä edellä, ei hän ole kellekään esteeksi.
Sentähden koko maailma koroittaa häntä kunniaan eikä kukaan siitä loukkaannu.
Ja koska hän ei kilpaile, ei hänellä ole kadehtijaa.

Vötn og fljót ráða yfir lækjum dalanna, sökum þess, að þau liggja lægra. Þetta veldur fyllingu þeirra. Á sama hátt setur hinn vitri, sem óskar að verða öðrum fremri, sjálfan sig skör lægra, og hann dregur sig í hlé til þess að vera foringi.
Þótt hann beri af öðrum, lætur hann menn ekki finna til þess, og þeim svíður ekki, þótt hann sé fremri.
Þess vegna þykir öllum vænt um að hafa í hávegum, og menn verða ekki leiðir á honum. Og af því að hann er frábitinn deilum, getur engum lent sama við hann.

67. Kolme kallista asiaa

67. Þrír kostgripir

Koko maailma tunnustaa, että vaikka minun taoismini on suuri, se ei kuitenkaan ole riittävä. Sen suuruus saa sen näyttämään riittämättömältä.
Jos se olisi kuin muut, olisi se jo kauan sitten huomattu riittämättömäksi.
Mutta minä pidän kiinni kolmesta kalliista asiasta, joita myöskin harrastan.
Ensimäinen on sävyisyys.
Toinen on säästäväisyys.
Kolmas on nöyryys.
Tällä sävyisyydellä voin olla uskalias. Tällä säästäväisyydellä voin olla antelias. Tällä nöyryydellä voin olla suuri palveluksessa kuten kunnian astia.
Mutta näinä päivinä ihmiset hylkäävät sävyisyyden ja tulevat tunkeileviksi.
He heittävät säästäväisyyden ja tulevat tuhlaaviksi.
He jättävät nöyryyden ja tavoittavat etevämmyyttä ja niinmuodoin kuolemaa.
Sävyisyys on aina voitokas hyökkäyksessä ja varma puolustuksessa.
Sentähden, kun taivas tahtoo säilyttää ihmisen, ympäröi se häntä sävyisyydellä.

Allur heimur segir, að kenning mín um Alvaldið sé mikil, en óvenjuleg. Einmitt vegna mikilleika síns virðist hún óvenjuleg. Væri hún lík kenningum annarra, mundi lítilvægi hennar fyrir löngu augljóst orðið.
Ég hef þrjá kostgripi, sem ég met mikils og gæti vandlega. Hinn fyrsti er hógværð, annar er sparsemi og hinn þriðji er lítillæti.
Með hógværð get ég verið djarfur. Með sparsemi get ég verið örlátur. Með lítillæti get ég hlotið hinn æðsta heiður.
En nú á tímum hirða menn ekki um hógværð og eru fullir frekju; þeir hirða ekki um sprsemi og eru allir í eyðslusemi; þeir eru horfnir frá lítillæti og keppa um tignarsæti. En þetta er vegur dauðans.
Hógværð er viss um að vinna sigur, jafnvel í orustu, og lætur ekki undan síga. Himinninn veitir þeim hógværð, sem hann vill bjarga.

68. Taivaan jäljitteleminen

68. Hógværð og friðsemi

Joka hyvin komentaa, ei ole käskeväinen.
Joka hyvin taistelee, ei ole vihainen.
Voittajista paras ei uhmaile sotaa.
Mestareista paras johtaa palvelijoitansa alentumalla.
Tämä on kiistelemättömyyden hyve. Tämä on vakuutuksen hyve.
Tämä on taivaan jäljittelemistä, joka oli vanhojen korkein päämäärä.

Duglegur herforingi lætur ekki ófriðlega. Sá, sem vopnfimastur er, gengur ekki berserksgang. Mikill sigurvegari er ekki áleitinn. Góður foringi kemur sínu fram með hægð.
Þannig er styrkurinn fólginn í því, að deila ekki. Þannig verður mönnum stjórnað. Þetta er að fara veg himnanna, en það var æðsta takmark forvitringanna.

69. Ylhäisen hyveen käyttö

69. Tregur til ófriðar

Suuri sotilas on sanonut: »En uskalla olla isäntä vaan olisin mieluummin vieras. (S. o. En tahdo antaa taisteluvaatimusta vaan mieluummin vastaan siihen.) En uskalla edistyä tuumaakaan, vaan mieluummin peräydyn jalan verran.»
Tätä minä nyt nimitän sivuhyökkäykseksi eikä rivien etunenässä kulkemiseksi: se on samaa kuin kantaa aseita valmistumatta taisteluun, tarttua miekkaan sitä paljastamatta ja kulkea vihollista kohti käymättä sen kimppuun.
Ei ole mitään niin onnetonta kuin astua kevytmielisesti sotaan.
Sillä niin tekemällä olemme vaarassa kadottaa arvokkaimpamme, nim. sävyisyytemme.
Siten tapahtuu, että kun vastakkaiset vallat kohtaavat toisensa taistelussa, hän joka sitä surkuttelee, jää varmasti voittajaksi.

Mikill hershöfðingi hefur sagt: "Ég dirfist ekki að leggja til orustu, ég bíð heldur árásar; ég dirfist ekki að færa mig fram um þumlung, ég vil heldur hopa á hæl um skref."
Þetta er nefnt að fylkja liði án hermanna, að reiða vopn sem eru ekki tilbúin, að bregða sverði sem er ekki til, og að leggja til orustu þar sem engir óvinir eru fyrir.
Ekkert er slyslegra en að vera fljótráður til hernaðar. Því að þá eiga menn á hættu að missa það, sem mest er um vert.
Þess vegna mun sá verða sigurvegarinn, sem ber harm í brjósti, þegar lagt er til orustu.

70. Vaikeus tulla tunnetuksi

70. Misskilinn

Helpot ovat minun sanani oppia ja helpot panna käytäntöön.
Kuitenkaan ei kukaan kykene niitä ymmärtämään eikä panemaan käytäntöön.
Sillä sanoissani on kaukainen alkuperä ja teoissani ylhäinen laki.
Jotka eivät sitä tunne, eivät minuakaan tunne.
Niitä on harvassa, jotka minua tuntevat, ja he antavat minulle arvoa.
Sillä viisas on ulkonaisesti köyhä, mutta hänellä on jalokivi povessaan.

Orð mín eru auðskilin, og auðvelt er að framkvæma þau. Og þó getur enginn skilið þau eða framkvæmt.
Orð mín eiga sér víðtæka uppsprettu, og verk mín stjórnast af máttugu lögmáli. Menn þekkja mig ekki, af því að þeim er þetta ókunnugt.
Fáir þekkja mig, og það er mér til lofs. Því að hinn vitri er fátæklega búinn en ber gimstein í barmi sér.

71. Tietämättömyyden tauti

71. Þekkingarsýki

Oman tietämättömyytensä tunteminen on parasta tietoa.
Sellaisen tiedon puute on tautia.
Jos vain joku pitää sitä tautina, paranee hän siitä.
Viisas on vapaa tästä taudista.
Hän tietää mitä se on ja on vapaa siitä.

Að þekkja fáfræði sína er hið æðsta. Að þekkja hana ekki, en hyggja sig fróðan, er sjúkdómur.
Eina vörnin gegn þessum sjúkdómi er að finna til sársaukans við hann. Hinn vitri þjáist ekki af þessum sjúkdómi. Hann þekkir sársaukann, sem fylgir honum, og er því laus við hann.

72. Itsensä rakastaminen

72. Að meta sjálfan sig

Kun ihmisillä ei ole oikeata nykyisten vaarain pelkoa, syöksyvät he suurempiin vaaroihin.
Varokoot, etteivät laajenna taloansa väsyneinä nykyiseen tilaansa.
Jolleivät he halveksi sitä, ei synny sellaista väsymystä.
Tämän vuoksi viisas, vaikka hänellä on itsetunto, ei kerskaile.
Hän rakastaa mutta ei pane itseään korkealle.
Siten hän välttää ylpeyden ja on tyytyväinen.

Þegar menn óttast ekki það, sem þeir ættu að óttast, mun hið skelfilegasta koma yfir þá.
Menn skyldu ekki temja sér að láta hugsanarlaust eftir sér, né breyta eins og þeir væru þreyttir á lífinu.
Og ef menn sleppa ekki fram af sér beizlinu, mun lífsþreytan ekki koma í ljós.
Þess vegna þekkir hinn vitri sjálfan sig, en hreykir sér ekki. Hann kann að meta sjálfan sig, en ofmetnast ekki. Þannig hrokast hann ekki, en virðir þó sjálfan sig.

73. Toiminnan vapaus

73. Ekki áleitinn

Jonka rohkeus ilmenee uhmailemisessa, hän joutuu kuolon käsiin.
Jonka rohkeus näyttäytyy itsensä hallitsemisessa, hän säilyy.
Niin että on olemassa kahdenlaista rohkeutta, toinen onneton ja toinen edullinen.
Mutta kuka voi sanoa, miksi toinen niistä saa osakseen taivaan tuomion?
Tämän vuoksi viisas huomaa toimimisen vaikeaksi.
Taivaallinen Tao ei kilpaile ja voittaa kuitenkin kaiken; se ei puhu ja on kuitenkin taitava vastaamaan, se ei kutsu ja kuitenkin tulevat esineet helposti sen luo.
Se on hiljainen menettelytavassaan ja sen toimenpiteet ovat täysin tehokkaat.
Taivaan verkolla on suuret silmät ja kuitenkaan ei mikään pujahda niiden läpitse.

Sá, sem er djarfur til áleitni, mætir dauða. Hinn lifir, sem hefur dirfsku til að forðast hana. Hugdirfskan er því ýmist ýmist skaðleg eða gagnleg. En getur nokkur skorið úr því, hver ástæðan er, þegar menn verða fyrir reiði himinsins? Þess vegna er þarna erfirt viðfangsefni fyrir hyggindin.
Það er Vegur himnanna, að berjast ekki, en eiga þó vald á öllu; að tala ekki, en veita þó greið svör; að kalla ekki, og þó koma menn fúslega þangað.
Það er vegur himnanna, að berjast ekki, en eiga þó vald á öllu; að tala ekki, en veita þó greið svör; að kalla ekki, og þó koma menn fúslega þangað.
Alvaldið er kyrrlátt, en starfsemi þess örugg. Á neti himinsins eru víðir möskvar, en ekkert sleppur úr því.

74. Hallitsemisen virhe

74. Engin dauðarefsing

Kun kansa ei pelkää kuolemaa, mitä virkaa on silloin rangaistuksella heidän peloittamisekseen?
Ja jos heitä aina pidettäisiin kuoleman pelossa ja minä ryhtyisin käsiksi kaikkiin pahantekijöihin ja tappaisin heidät, uskaltaisinko tehdä sen?
Aina odottaa suuri Teloittaja!
Jos joku anastaa sen viran, on hän kuin vasta-alkaja, joka astuu suuren rakentajan työmaalle.
Sellainen harvoin on leikkaamatta omia käsiään.

Til hvers er að hræða menn með dauðanum, ef þeir óttast hann ekki? Ef mönnum stæði sífelld ógn af dauðanum, og jafnan væri unnt að handsama illvirkjana og taka þá af lífi, — ætti þá að gera það?
Það vald er jafnan yfir okkur, sem kveður upp dauðadóminn. Að setja í sæti þess, og taka af lífi, líkt því, að klaufi fari að höggva með öxi smíðameistara. Hann kemst sjaldan hjá því að höggva í hendurnar á sjálfum sér.

75. Ahneuden paha

75. Orsakir að ógæfu þjóðarinnar

Kansa kärsii nälkää sentähden että heidän ylempänsä panevat heille raskaita veroja. Tämä on heidän puutteensa aiheuttajana.
Kansaa on vaikea hallita noiden ylempien käskeväisyyden vuoksi. Tämä on hämmennyksen syynä.
Ihmiset halveksivat kuolemaa, koska elämän kestämisessä on niin paljon tuskaa.
Siinä syy heidän välinpitämättömyyteensä kuolemaa kohtaan.
Sentähden on parempi elää syrjässä kuin tehdä liikoja elämästään.

Þjóðin þolir hungur vegna þungra skatta, sem stjórnendurnir eyða. Þetta er orsök að hungursneyð.
Það er erfitt að stjórna þjóðinni vegna íhlutunarsemi stjórnendanna. Þetta veldur erfiðleikum við stjórnina.
Fólki veitist auðvelt að deyja, vegna þess að það erfiðar of mikið fyrir gæðum lífsins. Þess vegna lætur það sér dauðann í léttu rúmi liggja.
Þess vegna er betra að láta sér lífið í léttu rúmi liggja, en að gera of mikið úr því.

76. Voiman vaara

76. Fallveldi styrkleikans

Ihminen on syntyessään hento ja heikko, kuollessaan jäykkä ja voimakas.
Samoin on kaiken laita. Puut ja vesat varhaisessa kasvussaan ovat pehmeitä ja taipuvia, mutta kuollessaan kuivettuneet ja sitkeät.
Niiden kovuus ja tukevuus ovat kuoleman seuralaisia, mutta hienous ja taipuvaisuus elämän seuralaisia.
Sen vuoksi sotilas luottamalla voimaansa ei voita kuolemaa, ja samoin voimakas puu tulee ainoastaan polttopuuksi. Sillä väkevän ja tanakkaan pitää olla alhaalla, mutta hiljainen ja myöntyväinen on ylhäällä.

Maðurinn er við fæðinguna mjúkur og máttvana, en við dauðann stirður og sterkur. Þannig er um alla hluti. Tré og jurtir eru mjúk og brothætt, þegar þau eru að byrja að vaxa, en að lokum hörð og visin.
Þannig eru stirðleiki og styrkur boðberar dauðans, en mýkt og veikleiki félagar lífsins.
Sá, sem treystir liðsafla sínum, mun því ekki sigra. Það tré verður höggvið, sem er orðið of stórvaxið og sterkt.
Því að hið fasta og sterka er neðar, en hið milda og mjúka ofar.

77. Taivaallinen Tao

77. Alvaldið jafnar

Niinkuin jousen jännittäminen on taivaallinen Tao.
Se tuo alas kaiken, mikä on korkeata, ja nostaa sen, mikä on alhaista.
Se vähentää, missä on liiallisuutta, ja lisää, missä on puutetta.
Taivaallinen Tao tekee kaikki oliot samanvertaisiksi. Tämä Tao ei ole ihmisestä.
Ihminen ottaa tarvitsevalta lisätäkseen omaa ylpeyttään.
Missä on se mies, jolla on rikkautta yltäkyllin ja joka antaa sen maailman palvelukseen? Ainoastaan hän, jolla on Tao.
Tämän vuoksi viisas suorittaa työnsä odottamatta palkintoa eikä etsi kunniaa itselleen.
Siten hän peittää rikkautensa.

Alvaldið himneska starfar á líkan hátt, sem menn benda boga. Það lækkar það, sem hátt er, og hækkar það, sem lágt er. Það tekur þar af, sem of mikið er fyrir, og bætir þar við, sem á vantar.
Það er Vegur himanna, að jafna ofgnótt og skort. Þannig er ekki vegur mannanna; þeir taka frá þeim, sem hafa ekki nóg, til þess að auka ofgnótt sjálfra sín.
Hver mun taka ofgnótt sjálfs sín og miðla henni til gagns öllum heimi? Aðeins þeir, sem fylgja Alvaldinu.
Þess vegna starfar hinn vitri, en krefst einskis handa sjálfum sér; hann framkvæmir sín góðu verk, en telur sér það ekki til gildis. Hann óskar ekki að sýnast öðrum fremri.

78. Totuuden omaksuminen

78. Máttur hins veika

Ei mikään koko maailmassa ole niin heikkoa ja taipuvaa kuin vesi, mutta väkevän alas murtamiseen ei sillä ole vertaista.
Tässä ei ole mitään vaalinvaltaa.
Koko maailma tietää, että pehmeä voi kuluttaa loppuun kovan ja heikko voittaa väkevän, mutta kukaan ei jaksa toteuttaa sitä teoissaan.
Sentähden viisas sanoo: »Joka kantaa maansa synnit, on todella maansa herra. Joka kantaa ihmisten kärsimykset, on todella heidän kuninkaansa».
Totuuden sanat ovat aina eriskummaisia (paradokseja)!

Ekkert er mýkra og gljúpara í heimi en vatnið, en ekkert kemst til jafns við það í því, að eyða hinu harða og sterka; — að því leyti ber það af öllu.
Hið mjúka vinnur bug á hinu harða, og hið veika á hinu sterka. Þetta vita allir en enginn breytir samkvæmt því.
Þess vegna hefur vitur maður sagt: "Sá fram ber fórn landsins, sem tekur á sig böl þjóðarinnar, er í raun og veru konungur hennar."
Orð sannleikans hljóma sem öfugmæli.

79. Lupauksen pitäminen

79. Skyldur mikilsverðari en kröfur

Kun on sovinto tehty pitkän kiistan jälkeen, jää toinen puoli aina napisemaan. Ja kuinka tätä voitaisiin sanoa hyväksi riidan ratkaisuksi?
Sentähden viisas ottaa oman osansa sitoumuksesta eikä vaadi itselleen muuta.
Kunnon mies tarkastaa ainoastaan omia sitoumuksiaan sopimuksessa, mutta kunnoton etsii omaa etuaan.
Taivaallisella Taolla ei ole suosikkeja.
Se auttaa aina hyviä.

Þegar sættir takast eftir mikinn fjandskap, mun áræðanlega eima eftir af óvild. Getur það haft góð áhrif?
Vitur maður uppfyllir því skyldu sína, en gengur ekki stranglega eftir rétti sínum. Dyggðugur maður hefur aðeins skyldur sínar fyrir augum, en hinn er heimmtufrekur, sem er án dyggðar.
Alvaldið sýnir enga hlutdrægni; það liðsinnir ávallt góðum mönnum.

80. Yksinään seisominen

80. Farsæl þjóð

Jos minulla olisi pieni valtakunta ja ainoastaan kymmenen tai sata kykenevää miestä, niin minä en käyttäisi niitä hallitukseen.
Minä opettaisin kansaa katsomaan kuolemaa korkeaksi asiaksi ja silloin he eivät lähtisi ulkomaille sitä etsimään.
Vaikka heillä olisi laivoja ja vaunuja, eivät he niillä lähtisi matkaan.
Vaikka heillä olisi sotavarustuksia, ei heillä olisi koskaan tilaisuutta ottaa niitä yllensä. Kansa palaisi taas nuoran ja solmun käyttöön (kirjoituksen asemasta).
He huomasivat karkean ruuan hyvänmakuiseksi, pitäisivät yksinkertaiset vaatteensa kauniina, katsoisivat talojansa lepopaikoiksi ja nauttisivat omista yksinkertaisista huvituksistansa.
Vaikka läheisyydessä olisi naapurivaltio ja sieltä kuuluisi kukkojen kiekunta ja koirien haukunta, niin kansani kuitenkin kasvaisi vanhaksi ja kuolisi tuntematta tarvetta seurustella sen kanssa.

Lítið ríki, mannfátt. — Það hefði aðeins herbúnað fyrir tíu eða hundrað menn og þyrfti ekki á honum að halda. Fólkið mundi líta alvarlega á dauðann og alls ekki fara úr landi.
Þótt menn hefðu báta og vagna, mundu þeir ekki fara burt á þeim. Og þótt þeir hefðu brynjur og vopn, mundi ekki til þess koma, að það yrði notað.
Þeir mundu aftur fara að nota hnútaletur.
Þeim mundi smakkast fæðan og finnast óbrotinn klæðanður sinn fagur; þeir mundu eiga sér hvíldarstað heima og unna sínum venjulegu háttum.
Þó að nágrannalandið blasi við, og heyra megi þaðan hanagal og hundgá, mundi fólkið eldast og deyja, en aldrei langa þangað.

81. Yksinkertaisuuden todistus

81. Einkenni einfeldninnar

Vilpittömät sanat eivät ole korskeita, korskeat sanat eivät ole luotettavia.
Taon mies ei väittele.
Jotka väittelevät, eivät ole Taossa taitavia.
Jotka tuntevat sen, eivät ole oppineita. Oppineet eivät sitä tunne.
Viisas ei aarteita kasaa.
Mitä enemmän hän toisille tuhlaa, sitä enemmän hänellä itsellään on.
Mitä enemmän hän muille antaa, sitä rikkaammaksi hän tulee.
Tämä on taivaallinen Tao, joka tunkee kaiken läpi, mutta ei loukkaa ketään.
Tämä on viisaan miehen Tao, joka toimii, mutta ei taistele.

Sönn orð eru ekki fögur; fögur orð eru ekki sönn.
Góður maður er ekki þrætugjarn; hinn þrætugjarni er ekki góður.
Þeir, sem þekkja Alvaldið, eru ekki hálærðir. Hinir hálærðu þekkja það ekki.
Hinn vitri safnar ekki auði. Því meiru sem hann ver öðrum til gagns, því meira á hann sjálfur. Því meira sem hann gefur öðrum, því ríkari er hann sjálfur.
Alvaldið himneska er heillaríkt í starfi sínu og veldur ekki skaða. Hinn vitri starfar, en forðast deilur.