Tao-te-king / Daodejing — w językach fińskim i estońskim. Strona 2

Fińsko-estońska dwujęzyczna książka

Laotse

Tao-te-king

Laozi

Daodejing

51. Hyveen suosittelemista

51

Tao synnyttää ja Teh (hyve) elättää.
Kaikki oliot pukeutuvat moniin muotoihinsa ja Teh’in voima vie niitä täydellisyyttä kohti.
Sentähden kaikki oliot yhtyvät Taoa ylistämään ja hyvettä suosimaan.
Mutta tämä Taon ja Teh’in kunnioitus ei tapahdu mistään käskystä.
Se ei ole pakoitettua ja sentähden se kestää ainiaan.
Sillä Tao synnyttää kaikki oliot ja Teh elättää, enentää, kasvattaa, täydentää, kypsyttää, suojelee ja valvoo niitä.
Synnyttäminen omistamatta, työskenteleminen odottamatta palkkaa, kasvattaminen anastamatta valtaa – se on ylhäistä hyvettä!

Tee annab. Vägi lisab.
Aine kujundab. Olu valmistab.
Kõigil on tee aus
ja vägi hinnas.
Keegi ei sunni.
Loomus on selline.
Tee annab ja vägi lisab
ja juhib ja suunab
ja toidab
ja kaitseb.
Annab ega võta.
Teeb ega toetu.
Juhib ega valitse.
Sügav vägi.

52. Palaaminen alkusyyhyn

52

Se, mistä maailmankaikkeus puhkesi esiin, voidaan pitää sen äitinä.
Tuntemalla äitiä pääsette lapsen perille.
Ja jos tuntien lasta pidätte äitiä korkeampana, ette kärsi mitään pahaa, vaikka ruumiinne häviääkin.
Pitäkää suunne lukossa ja sulkekaa näön ja äänen ovet, niin ei teillä pitkin elämäänne tule olemaan mitään ikävyyksiä.
Mutta avatkaa suunne ja olkaa kyseliäitä, niin teille koko elämänne ajan tulee harmillisuuksia.
Käsittää olioita niiden siemenessä on älyä.
Pysyä lempeänä on olla voittamaton.
Seuratkaa valoa, joka johtaa teitä kotia kohti, niin ette joudu hukkaan pimeässä.
Tätä minä sanon ikuisen Taon toteuttamiseksi käytännössä.

Maailma algus on maailma ema.
Kes tunneb ema, tunneb ka last.
Kes tunneb last, hoiab ema.
Ihu lahkub valutult.
Paned suu kinni,
paned väravad kinni
— ei mingit muret.
Teed suu lahti,
õiendad igal pool
— muredest puudu ei tule.
Kes väikest näeb, saab selgeks.
Kes õrna hoiab, saab tugevaks.
Selles valguses kulged jälle selgusse.
Muresid pole. Püsivus viib sihile.

53. Selvyyden kasvaminen

53

Oi jospa olisin kylliksi viisas seuraamaan suurta Taoa!
Suuri Tao on äärimmäisen helppo, mutta ihmiset kulkevat mieluummin monimutkaisia teitä.
Hallitseminen on suuri työ.
Vaikka talo on erinomaisen hyvin varustettu, voivat pellot olla rikkaruohoja täynnä ja jyväaitat tyhjiä.
Kauniisti pukeutumista, terävien miekkojen kantamista, ylellistä syömistä ja juomista ja suuren rikkauden kasaamista – sitä minä sanon koreaksi varkaudeksi.
Ettei se ole Taoa, on ainakin varma.

Vähesest tarkusest piisab,
et suurel teel püsida,
kartmata kõrvale kaldumist.
Kui see tundub liiga kerge,
minnakse kitsastele radadele.
Loss hiilgav,
põld söötis,
ait tühi.
Uhked riided,
mõõgad vööl,
söögid-joogid,
varad kuhjatud.
Ärbeldakse ja röövitakse.
See ei ole tee.

54. Juuri ja oksat

54

Joka oikein istuttaa, ei koskaan kisko istutuksiaan ylös.
Joka oikein tarttuu kiinni, ei hellitä.
Hänen jälkeläisensä kunnioittavat häntä lakkaamatta.
Joka itsessään kehittää Taoa, hän juurtuu hyveeseen.
Joka kehittää Taoa perheessään, hän saattaa hyveensä leviämään.
Joka kehittää Taoa kylässään, hän kasvattaa onnellisuutta.
Joka kehittää Taoa valtakunnassaan, hän saattaa onnen voitolle.
Joka kehittää Taoa maailmassa, hän tekee hyveen kaikkialliseksi.
Minä tarkastan itseni ja tulen tuntemaan toisia.
Tarkkaan perhettäni ja kaikki muut tulevat tutuiksi kuin perheen jäsenet.
Tarkkaan valtakuntaani ja opin tuntemaan muutkin.
Tarkkaan tätä maailmaa ja muut maailmat tulevat minulle tunnetuiksi.
Kuinka muuten voisin oppia tuntemaan ne lait, jotka kaikkia hallitsevat, kuin siten, että tarkkaan niitä itsessäni?

Hästi istutatut ei saa välja kiskuda,
hästi hoitut ei saa ära võtta.
Austus püsib põlvest põlve.
Endas kasvab mõjus vägi,
peres kasvab rikas vägi,
külas kasvab püsiv väg,
riigis kasvab helde vägi,
maailmas kasvab kõikjale ulatuv vägi.
Nii näed endas ennast,
peres peret, külas küla,
riigis riiki, maailmas maailma.
Kuidas ma näen maailma niimoodi?
Niimoodi näengi.

55. Ihmeellinen sopusointu

55

Se mies, joka on Taon täyttämä, on kuin pieni lapsi.
Myrkylliset eläimet eivät häntä pistä; villieläimet eivät käy häneen käsiksi eivätkä petolinnut iske kynsiänsä häneen.
Hänen nuoret luunsa eivät ole kovia eivätkä jänteensä vahvoja, mutta hänen kädentartuntansa on luja ja varma.
Hän on täynnä miehevyyttä, vaikka sukupuolestaan tietämätön.
Vaikka hän huutaisi kaiken päivää, ei hänen äänensä koskaan käy käheäksi.
Tästä näkyy hänen sopusointunsa luonnon kanssa.
Tämän sopusoinnun tieto on ikuinen Tao.
Tämä ikuinen Tao on hengen valistus.
Kohtuuttomat tavat puhkeavat ihmisessä, ja kun mieli antaa intohimoille perää, kasvavat ne päivä päivältä.
Mutta päästyään huippuunsa vievät ne ihmisen perikatoon.
Tämä on vastoin Taon luontoa. Mikä on vastoin Taoa, sen loppu on lähellä.

Kellel väge väga palju,
on kui äsja sündind laps.
Mesilane ei nõela,
kull ei noki,
kiskja ei ründa.
Kont on pehme, liha õrn,
kinni hoiab kõvasti.
Sugu ei tee, aga riist on püsti,
elujõudu täis.
Kisendab häält kaotamata, kooskõlas.
Kooskõla viib püsivusele.
Püsivus viib selgusele.
Kes elu aitab, on õnnelik.
Kes hinge juhib, on võimas.
Mis tee see on, kui oled vanadusest nõder?
Kui poleks tee, siis oleks ammu lõpp.

56. Ihmeellinen hyve

56

Joka Taon tuntee, ei siitä väittele, ja ne, jotka siitä lavertelevat, eivät sitä tunne.
Pitää huulet sulettuina, sulkea näön ja äänen ovet, tasoittaa kulmikkaisuudet, vienontaa häikäisyä ja olla samalla tasalla kuin maan tomu – tämä on ihmeellinen hyve.
Joka tämän huomaa, hän katsoo samoilla silmillä avomielisyyttä ja umpimielisyyttä, hyväntahtoisuutta ja loukkausta, kunniaa ja häpäisyä.
Tästä syystä häntä kaikki ihmiset suuresti kunnioittavat.

Kes teab, ei räägi.
Kes räägib, ei tea.
Paned suu kinni,
paned väravad kinni.
Tera läheb nüriks.
Sõlm tuleb lahti.
Sära tuhmub.
Tolm jääb alles.
Põhjatu samasus.
Ei lähedust ega võõrastust.
Ei kasu ega kahju.
Ei väärtust ega väärtusetust.
See ongi väärtuslik siin maailmas.

57. Oikea halitus

57

Oikeamielinen hallitkoon valtakuntaa. Ovela johtakoon sotajoukkoa.
Mutta se, joka tehokkaasti toimii toimettomuudellaan, olkoon kuningas.
Mistä tiedän, kuinka asioiden laita on oleva?
Tiedän tämän kautta:
Kun ihmisten toimia ohjaamassa on estäviä lakeja, köyhtyy maa yhä enemmän.
Kun kansan sallitaan vapaasti aseita käyttää, on hallitus vaarassa.
Mitä sukkelammaksi ja taitavammaksi kansa tulee, sitä enemmän tulevat keinotekoiset kappaleet käytäntöön.
Ja kun viekkaat keinot ovat saaneet yleistä arvoa, silloin varkaat menestyvät.
Sentähden sanoo viisas: »Minä en mitään määrää, ja kansa on muodostava itsensä.
Tahdon pysyä rauhassa, ja kansa on löytävä leponsa.
En tahdo tunkea esille, ja kansa on menestyvä.
Tahdon panna pois kunnianhimon, ja kansa on palaava luonnolliseen yksinkertaisuuteensa.»

Riiki juhib õiglus.
Sõda juhib kavalus.
Maailma juhib muretus.
Kuidas nii?
Vaesus tuleb keelamisest.
Segadus tuleb sõjariistadest.
Imelikud asjad tulevad oskustest.
Vargad ja röövlid tulevad seadustest.
Tark ei tee midagi
ja rahvas kulgeb ise.
Tark on rahus
ja rahvas saab õigeks.
Tark ei muretse
ja rahvas saab rikkaks.
Tark ei taha midagi
ja rahvas saab loomulikuks.

58. Sallia toisten parantaa itsensä

58

Vapaa ja lempeä hallitus antaa kansalle kehittymisen mahdollisuuden.
Kun hallitus on jäykkä ja vaativainen, on kansa kuihtunut ja viheliäinen.
Kurjuus on vain olemisen varjo.
Onnellisuus on vain kurjuuden verho.
Koska niistä on tuleva loppu?
Jos ja’amme oikeuden mukaan, tulee hävitys itsestään valtiolle, ja mikä oli omalla tavallaan hyvää, on antava tilaa pahalle.
Todella kansa on ollut pilven peitossa kauan aikaa.
Sentähden on viisas täynnä oikeutta, mutta hän ei veistele ja kavertele toisia. Hän on oikeamielinen, mutta ei moiti toisia.
Hän on suora, mutta ei suorista toisia.
Hän on valaistu, mutta ei loukkaa valistuksellaan.

Kui kuningas on muretu,
siis rahvas on rõõmus.
Kui kuningas on murelik,
siis rahvas kannatab.
Õnn on õnnetuse peal,
õnnetus on õnne sees.
Kus on piir?
Õigust pole — kõver rada.
Headus hakkab veiderdama.
Segadus läheb suuremaks.
Tark on õige, kuid ei lõika.
Tark on terav, kuid ei torka.
Tark on otsekohene, kuid vaikne.
Tark küll särab, aga ei pimesta.

59. Taon varjeleminen

59

Ihmisten hallitsemisessa ja taivaan palvelemisessa ei ole mitään kohtuuden veroista.
Kohtuuden kautta ihminen saapuu ensimäiseen tilaansa.
Kun tämä tila on saavutettu, omistaa ihminen rajattoman määrän hyvettä.
Sellaisen hyveen voimalla hän voittaa kaiken.
Eikä tällä mestaruudella ole loppua.
Siten hän esteettä voi vastaanottaa kuninkuuden.
Sellaisella ihmisellä on äidin rakenne ja hän kestää rajattomasti.
Hän on kuin kasvi, jonka juuret ovat syvällä ja jonka varsi on luja.
Hän on ihminen, joka elää kauan ja näkee monta elonpäivää.

Parim valitseja on vähenõudlik.
Vähenõudlik on paindlik.
Paindlikul on väge.
Väelisel on mõju.
Mõjukal ei ole piire.
Piirituna valitsed.
Emalikult püsid kaua.
Sest juur on sügav, tüvi tugev.
Pikk elu nägemise tee.

60. Valtaistuimen täyttäminen

60

Valtioita olisi ohjattava niinkuin keitämme pieniä kaloja, suuretta puuhatta.
Kun Tao saatetaan valtakuntaa ohjaamaan, antaa se lepoa kuolleitten varjoille.
Ei niin, että henget tulisivat toimettomiksi, vaan ne lakkaavat häiritsemästä kansaa.
Mutta – mikä on tärkeämpää – kansan viisas johtaja ei tee niille pahaa.
Ja kun nämä eivät häiritse toisiansa, tähtää niiden vaikutus yhteiseen hyvään.

Juhi riiki, nagu küpsetaks väikseid kalu.
Kui teel valitsed maailma,
siis kurjus kaob ja kurjadel ei ole võimu.
Ei tee nad kahju kellelegi.
Ei tee ka tark kahju kellelegi.
Ei tee nad kahju teineteiselegi.
Väed saavad kokku tagasi.

61. Nöyryyden hyve

61

Valtakunta, niinkuin virta, tulee suureksi olemalla matala. Se tulee keskustaksi, johon koko maailma pyrkii.
Samoin on naisen laita: hän voittaa miehen yhtämittaisella rauhallisuudella.
Ja rauhallisuus on samaa kuin kestäväisyys.
Sentähden suuri valtio laskeutumalla niitten luo, jotka ovat sitä alempana, voi päästä niitä hallitsemaan.
Samaten pieni valtio, alistumalla jollekin suurelle, voi taata itselleen sen liittolaisuuden.
Siten toinen hankkii nöyryydellään uskollisuutta, toinen suosiota.
Suuri valtio haluaa saada valtaansa pieniä ja elättää niitä, mutta pieni valtio haluaa tulla liittolaiseksi ja palvella suurempaa.
Siten molemmat tulevat tyydytetyiksi, jos vain suurempi tahtoo alentua.

Suur riik laskub alla
nagu ühtimisvalmis emane siin maailmas.
Rahulolev emane võtab
alla jäädes isase.
Kui suur riik laskub alla väikese ees,
saab ta väikese endale.
Kui väike riik laskub alla suure ees,
saab ta suure endale.
Üks võidab alla laskudes.
Teine võidab all olles.
Suur riik hoolitseb rahva eest.
Väike riik teenib rahvast.
Suur olgu madalal.

62. Käytännöllinen Tao

62

Tao on kaikkien olioitten hiljainen johtaja.
Se rikastuttaa kunnon miestä ja torjuu pahantekijän.
Sen neuvo on aina paikallaan, sen hyväntahtoisuus tulee aina tarvittaissa.
Niitäkään, jotka ei ole hyviä, se ei hylkää.
Sentähden, kun hallitsija astuu valtaistuimelleen ja viittaa luokseen ylimyksiä, ei edes prinssi, joka tulee hänen eteensä arvomerkeillä ja ratsasjoukon saattamana, ole sen veroinen, joka nöyrästi esittää tämän Taon.
Sillä miksikä vanhat pitivät Taoa niin suuressa arvossa?
Eikö sentähden että se oli kaikille avoinna ilman suurta etsimistä ja että sen kautta ihminen pääsi synnistä?
Tämän tähden sitä pidettiin maailman suurimpana kalleutena.

Tee on kõigile põhjaks.
Headele väärtus,
halbadele kaitse.
Ilusate sõnadega saab meelitada.
Austusega saab heameelt teha.
Aga kui keegi on halb, miks teda hüljata?
Kroonimisel, ülendamisel
tehakse kalleid kingitusi.
Hoia oma kohta ja püsi teel.
Kunagi peeti teed kalliks ja öeldi:
otsija leiab,
süüalune saab vabaks.
Seepärast peetigi teed kalliks.

63. Eteensä katsominen

63

Toimia ilman suunnitelmaa, puuhata olematta olevinaan, löytäen suuren siinä, mikä on pientä, ja paljouden vähässä, kostaen vääryyden hyvyydellä, voittaen vaikeita asioita silloin kun ne ovat helppoja, ja ohjaten suuria asioita niiden alussa – se on Taon tapaista.
Kaikkien vaikeiden asioiden alku on helppoudessa ja suurten asioiden vaikeus vain alussa.
Sentähden viisas voi aikaansaada suuria asioita näennäisesti edes kajoomatta niihin.
Joka keveästi suostuu, pitää harvoin sanansa. Joka pitää kaikkia asioita helppoina, hänellä on paljon vaikeuksia.
Sentähden viisas pitää paljon lukua pienistä asioista eikä hänellä siten ole mitään vaikeutta.

Teha nii, et ei tee.
Toimida nii, et ei toimeta.
Maitsta nii, et ei maitse.
Väikeses on suur, väheses on palju.
Kurjuse vastu on vägi.
Raske laheneb kergelt.
Suur laheneb väikselt.
Raske oli ju algul kerge.
Suur oli ju kunagi väike.
Tark ei tee suurt midagi,
nii ta suurt teebki.
Kerget lubadust ei usu keegi.
Kerge praegu — raske hiljem.
Tark peab kõike raskeks,
Seepärast polegi tal raske.

64. Huolenpito vähäisistä

64

Mikä on hiljaista, on helposti kiinni pidetty.
Mikä on odotettua, on helposti vältettävissä.
Mikä on haurasta, taittuu helposti.
Mikä on pientä, hajoaa nopeasti.
Toimita tehtäväsi, ennenkuin se pukeutuu muotoon.
Järjestä asiat, ennenkuin alkaa sekaannus.
Puu, joka on sylin vahvuinen, kasvoi pienestä vesasta.
Yhdeksänkerroksinen linna kohosi pienestä kivikasasta.
Tuhannen virstan matka alkoi yhdestä askeleesta.
Joka ainoastaan suunnittelee, hän hävittää.
Joka tavoittelee, hän kadottaa.
Viisas ei menettele siten, ja sentähden hän ei tee pahaa.
Hän ei tavoita ja sentähden hän ei kadota.
Mutta yhteinen kansa epäonnistuu puuhissaan menestymisensä aattona.
Jos he olisivat yhtä ymmärtäväisiä lopussa kuin alussa, ei tulisi sellaisia tappioita.
Sentähden viisas haluaa ainoastaan sellaista, jota muut halveksivat, eikä pane mitään arvoa vaikeasti saavutettaville asioille.
Hän hankkii yleistä oppia, mutta palaa siihen, jonka joukot ovat jättäneet tien oheen.
Siten hän pyrkii luonnolliseen kehitykseen kaikissa asioissa ja toimii suunnittelematta.

Rahunenut on kerge hoida.
Ennustamatut on kerge ette võtta.
Nõrka on kerge murendada.
Pudenenut on kerge hajutada.
Tegele sellega, mida veel pole,
juhi seda, mis pole veel sassis.
Jäme puu algas peenest võrsest.
Kõrge torn algas maapinnalt.
Pikk teekond algas ühest sammust.
Tark ei tee ja nii ei lõhu.
Tark ei võta — ja ei kaota.
Teistel luhtub kõik sageli enne lõppu.
Märka lõppu enne algust,
ja miski ei luhtu.
Tark soovib soovimata,
midagi tahtmata, õpib õppimata.
Pöördudes kõigi poole, olles loomulik,
midagi tegemata.

65. Yksinkertainen hyve

65

Vanhat, jotka panivat Taon käytäntöön, eivät käyttäneet sitä kansan pöyhistämiseksi vaan tehdäkseen heidät yksinkertaisiksi ja luonnollisiksi.
Vaikeus kansan hallitsemisessa johtuu liiallisesta valtiotaidosta.
Joka koettaa hallita valtakuntaa valtiotaidolla, on sille ainoastaan vitsaukseksi, mutta joka ilman sitä hallitsee, on siunaukseksi.
Näiden kahden asian tieto on oikea hallitustaito ja niiden noudattamista sanotaan yksinkertaisuuden hyveeksi.
Syvä ja avara on tämä yksinkertaisuuden hyve, ja vaikka se on vastakkainen muille keinoille, voi se saada aikaan täydellisen järjestyksen.

Kunagised teel olijad
ei valgustanud rahvast
ning jätsid ta hämarusse.
Liiga palju tarkust
teeb valitsemise raskeks.
Tarkusega riiki röövid.
Tarkuseta — õnnistad.
Mõlemaga mõistad sügavust.
Sügavuses mõistad väge.
Vägevalt tuled jälle.
Puhas rõõm.

66. Itsensä viimeiseksi asettaminen

66

Sen kautta saavat suuret virrat ja joet veroa kaikilta joilla ja puroilta, että ne ovat matalammalla: tässä on syy niiden ylemmyyteen.
Sentähden viisas tahtoessaan hallita kansaa puhuu itsestään ikäänkuin heitä alempana olevasta; ja halutessaan olla etevä asettaa hän oman itsensä taaimmaiseksi.
Siten vaikka hän on heitä ylempänä, he eivät tunne hänen painoansa, ja vaikka hän on heistä edellä, ei hän ole kellekään esteeksi.
Sentähden koko maailma koroittaa häntä kunniaan eikä kukaan siitä loukkaannu.
Ja koska hän ei kilpaile, ei hänellä ole kadehtijaa.

Suured jõed ja mered
valitsevad ojakesi.
Sinna nad ju voolavad: allapoole.
Valitsedes alandu.
Juhtides hoia tahapoole.
Kui tark on ülal,
on rahval kerge.
Kui tark on ees,
on rahval hea.
Kõik rõõmustavad
ega põlga.
Ta ei võistle.
Temaga ei võistelda.

67. Kolme kallista asiaa

67

Koko maailma tunnustaa, että vaikka minun taoismini on suuri, se ei kuitenkaan ole riittävä. Sen suuruus saa sen näyttämään riittämättömältä.
Jos se olisi kuin muut, olisi se jo kauan sitten huomattu riittämättömäksi.
Mutta minä pidän kiinni kolmesta kalliista asiasta, joita myöskin harrastan.
Ensimäinen on sävyisyys.
Toinen on säästäväisyys.
Kolmas on nöyryys.
Tällä sävyisyydellä voin olla uskalias. Tällä säästäväisyydellä voin olla antelias. Tällä nöyryydellä voin olla suuri palveluksessa kuten kunnian astia.
Mutta näinä päivinä ihmiset hylkäävät sävyisyyden ja tulevat tunkeileviksi.
He heittävät säästäväisyyden ja tulevat tuhlaaviksi.
He jättävät nöyryyden ja tavoittavat etevämmyyttä ja niinmuodoin kuolemaa.
Sävyisyys on aina voitokas hyökkäyksessä ja varma puolustuksessa.
Sentähden, kun taivas tahtoo säilyttää ihmisen, ympäröi se häntä sävyisyydellä.

Kõik peavad oma teed suureks,
ometi ei kõlba.
Suur ei kõlba,
kõlblik oleks väike.
Kolme asja pean kalliks.
Üks on armastus.
Teine on hoolivus.
Kolmas on tagasihoidlikkus.
Armastus teeb vapraks.
Hoolivus teeb heldeks.
Tagasihoidlikkus tõstab.
Kes vapralt vihkab või heldelt raiskab
või tõuseb häbitult, see hukkub.
Kui võitlejas on armastus,
siis võit on käes.
Sest kaitseb taevas ja armastus, alati.

68. Taivaan jäljitteleminen

68

Joka hyvin komentaa, ei ole käskeväinen.
Joka hyvin taistelee, ei ole vihainen.
Voittajista paras ei uhmaile sotaa.
Mestareista paras johtaa palvelijoitansa alentumalla.
Tämä on kiistelemättömyyden hyve. Tämä on vakuutuksen hyve.
Tämä on taivaan jäljittelemistä, joka oli vanhojen korkein päämäärä.

Hea väejuht ei sõdi.
Hea sõdur ei vihastu.
Hea võitja ei võitle.
Hea juht on madalal.
See on vägi, mis ei võistle.
See on jõud, mis juhib.
See on õige. Alati.

69. Ylhäisen hyveen käyttö

69

Suuri sotilas on sanonut: »En uskalla olla isäntä vaan olisin mieluummin vieras. (S. o. En tahdo antaa taisteluvaatimusta vaan mieluummin vastaan siihen.) En uskalla edistyä tuumaakaan, vaan mieluummin peräydyn jalan verran.»
Tätä minä nyt nimitän sivuhyökkäykseksi eikä rivien etunenässä kulkemiseksi: se on samaa kuin kantaa aseita valmistumatta taisteluun, tarttua miekkaan sitä paljastamatta ja kulkea vihollista kohti käymättä sen kimppuun.
Ei ole mitään niin onnetonta kuin astua kevytmielisesti sotaan.
Sillä niin tekemällä olemme vaarassa kadottaa arvokkaimpamme, nim. sävyisyytemme.
Siten tapahtuu, että kun vastakkaiset vallat kohtaavat toisensa taistelussa, hän joka sitä surkuttelee, jää varmasti voittajaksi.

Üks väejuht olla ütelnud:
Meelsamini olen külaline.
Parema meelega taganeksin.
See ongi edasiminek liikumata,
valmistumine paljastamata,
võitmine kohtumata,
relvastumine relvadeta.
Kui tahad õnnetust,
siis põlga vaenlast.
Kui vaenlast põlgad, kaotad kõik.
Võidab see, kel teisest kahju.

70. Vaikeus tulla tunnetuksi

70

Helpot ovat minun sanani oppia ja helpot panna käytäntöön.
Kuitenkaan ei kukaan kykene niitä ymmärtämään eikä panemaan käytäntöön.
Sillä sanoissani on kaukainen alkuperä ja teoissani ylhäinen laki.
Jotka eivät sitä tunne, eivät minuakaan tunne.
Niitä on harvassa, jotka minua tuntevat, ja he antavat minulle arvoa.
Sillä viisas on ulkonaisesti köyhä, mutta hänellä on jalokivi povessaan.

Mind on väga lihtne mõista
ja kerge teostada.
Keegi ei mõista.
Keegi ei teosta.
Sõnad tulevad allikast.
Tegudel on põhjused.
Kes ei mõista allikat,
see ei mõista ka sõnu.
Mõni mõistab. Mõni hindab.
Targal seljas lihtne riie, südames kuld.

71. Tietämättömyyden tauti

71

Oman tietämättömyytensä tunteminen on parasta tietoa.
Sellaisen tiedon puute on tautia.
Jos vain joku pitää sitä tautina, paranee hän siitä.
Viisas on vapaa tästä taudista.
Hän tietää mitä se on ja on vapaa siitä.

Kes teab, et ei tea, on terve.
Kes teab, et teab, on haige.
Kes teab oma haigust,
on terve.
Tark on terve.
Ta teab oma haigust.
On terve.

72. Itsensä rakastaminen

72

Kun ihmisillä ei ole oikeata nykyisten vaarain pelkoa, syöksyvät he suurempiin vaaroihin.
Varokoot, etteivät laajenna taloansa väsyneinä nykyiseen tilaansa.
Jolleivät he halveksi sitä, ei synny sellaista väsymystä.
Tämän vuoksi viisas, vaikka hänellä on itsetunto, ei kerskaile.
Hän rakastaa mutta ei pane itseään korkealle.
Siten hän välttää ylpeyden ja on tyytyväinen.

Kui võim ei hirmuta,
siis on ta suur.
Ära lõhu kodusid.
Ära halvusta eluviise.
Kes ei halvusta,
seda ei halvustata.
Tark
tunneb ennast, kuid ei näita.
Armastab ennast, kuid ei tõsta.
Ühe võtab, teise jätab.

73. Toiminnan vapaus

73

Jonka rohkeus ilmenee uhmailemisessa, hän joutuu kuolon käsiin.
Jonka rohkeus näyttäytyy itsensä hallitsemisessa, hän säilyy.
Niin että on olemassa kahdenlaista rohkeutta, toinen onneton ja toinen edullinen.
Mutta kuka voi sanoa, miksi toinen niistä saa osakseen taivaan tuomion?
Tämän vuoksi viisas huomaa toimimisen vaikeaksi.
Taivaallinen Tao ei kilpaile ja voittaa kuitenkin kaiken; se ei puhu ja on kuitenkin taitava vastaamaan, se ei kutsu ja kuitenkin tulevat esineet helposti sen luo.
Se on hiljainen menettelytavassaan ja sen toimenpiteet ovat täysin tehokkaat.
Taivaan verkolla on suuret silmät ja kuitenkaan ei mikään pujahda niiden läpitse.

Julged vihaselt — ja sured.
Julged rahulikult — jääd ellu.
Ise tead.
Mõni asi pole õige.
Miks?
Tark ka ei tea.
Õigel teel
ei ole võistlust, ometi võidetakse;
ei ole juttu, ometi vastatakse;
ei ole kutset, ometi tullakse;
ei ole muret. ometi korraldub.
Võrk on suur ja lai ja hõre.
ometi hoiab.

74. Hallitsemisen virhe

74

Kun kansa ei pelkää kuolemaa, mitä virkaa on silloin rangaistuksella heidän peloittamisekseen?
Ja jos heitä aina pidettäisiin kuoleman pelossa ja minä ryhtyisin käsiksi kaikkiin pahantekijöihin ja tappaisin heidät, uskaltaisinko tehdä sen?
Aina odottaa suuri Teloittaja!
Jos joku anastaa sen viran, on hän kuin vasta-alkaja, joka astuu suuren rakentajan työmaalle.
Sellainen harvoin on leikkaamatta omia käsiään.

Kui keegi surma ei karda,
milleks siis hukkamised?
Kui surma kardetakse
ja eksitakse, siis tuleb hukata.
Kes söandaks?
Hukkajaks on ülim timukas.
Kes teda asendada tahab, on kui see,
kes suure puutöömeistri eest
puid hakkas raiuma.
Lõi kirvega kätte.

75. Ahneuden paha

75

Kansa kärsii nälkää sentähden että heidän ylempänsä panevat heille raskaita veroja. Tämä on heidän puutteensa aiheuttajana.
Kansaa on vaikea hallita noiden ylempien käskeväisyyden vuoksi. Tämä on hämmennyksen syynä.
Ihmiset halveksivat kuolemaa, koska elämän kestämisessä on niin paljon tuskaa.
Siinä syy heidän välinpitämättömyyteensä kuolemaa kohtaan.
Sentähden on parempi elää syrjässä kuin tehdä liikoja elämästään.

Rahvas kannatab.
Maksud suured.
Sellepärast rahvas kannatab.
Raske valitseda.
Palju toimetamist.
Sellepärast raske valitseda.
Surmast ei hoolita.
Palju elu.
Sellepärast surmast ei hoolita.
Elu ei ole ainus väärtus.

76. Voiman vaara

76

Ihminen on syntyessään hento ja heikko, kuollessaan jäykkä ja voimakas.
Samoin on kaiken laita. Puut ja vesat varhaisessa kasvussaan ovat pehmeitä ja taipuvia, mutta kuollessaan kuivettuneet ja sitkeät.
Niiden kovuus ja tukevuus ovat kuoleman seuralaisia, mutta hienous ja taipuvaisuus elämän seuralaisia.
Sen vuoksi sotilas luottamalla voimaansa ei voita kuolemaa, ja samoin voimakas puu tulee ainoastaan polttopuuksi. Sillä väkevän ja tanakkaan pitää olla alhaalla, mutta hiljainen ja myöntyväinen on ylhäällä.

Mis sünnib, on õrn ja nõrk.
Mis sureb, on kuiv ja kange.
Puud ja rohud on algul
õrnad ja paindlikud.
Surres kõvad ja kuivad.
Kõvad ja kanged surevad.
Õrnad ja nõrgad elavad.
Kange relvaga ei võida.
Kõva puu läheb katki.
Õrn ja nõrk
on kõvast ja kangest üle.

77. Taivaallinen Tao

77

Niinkuin jousen jännittäminen on taivaallinen Tao.
Se tuo alas kaiken, mikä on korkeata, ja nostaa sen, mikä on alhaista.
Se vähentää, missä on liiallisuutta, ja lisää, missä on puutetta.
Taivaallinen Tao tekee kaikki oliot samanvertaisiksi. Tämä Tao ei ole ihmisestä.
Ihminen ottaa tarvitsevalta lisätäkseen omaa ylpeyttään.
Missä on se mies, jolla on rikkautta yltäkyllin ja joka antaa sen maailman palvelukseen? Ainoastaan hän, jolla on Tao.
Tämän vuoksi viisas suorittaa työnsä odottamatta palkintoa eikä etsi kunniaa itselleen.
Siten hän peittää rikkautensa.

Õige tee on nagu vibu pingutamine.
Ülemine laskub alla.
Alumine tõuseb üles.
Liigne väheneb.
Puuduv lisaneb.
Õige tee võtab liigse,
annab puuduva.
Inimese tee lisab liigsele,
võtab napist.
Kes jagab ohtrusest,
on teel.
Tark teeb ega toetu millelegi,
saab valmis ega peatu.
Ei näita võimeid.

78. Totuuden omaksuminen

78

Ei mikään koko maailmassa ole niin heikkoa ja taipuvaa kuin vesi, mutta väkevän alas murtamiseen ei sillä ole vertaista.
Tässä ei ole mitään vaalinvaltaa.
Koko maailma tietää, että pehmeä voi kuluttaa loppuun kovan ja heikko voittaa väkevän, mutta kukaan ei jaksa toteuttaa sitä teoissaan.
Sentähden viisas sanoo: »Joka kantaa maansa synnit, on todella maansa herra. Joka kantaa ihmisten kärsimykset, on todella heidän kuninkaansa».
Totuuden sanat ovat aina eriskummaisia (paradokseja)!

Kõige õrnem ja nõrgem on vesi.
Kõvast ja kangest üle,
alati.
Nõrk on tugevast üle.
Õrn on kangest üle.
Kõik teavad.
Keegi ei tee.
Tark
võtab riigi sopa
ja tõuseb troonile.
Võtab riigi hädad
ja valitseb maailma.
Õige sõna tundub vale.

79. Lupauksen pitäminen

79

Kun on sovinto tehty pitkän kiistan jälkeen, jää toinen puoli aina napisemaan. Ja kuinka tätä voitaisiin sanoa hyväksi riidan ratkaisuksi?
Sentähden viisas ottaa oman osansa sitoumuksesta eikä vaadi itselleen muuta.
Kunnon mies tarkastaa ainoastaan omia sitoumuksiaan sopimuksessa, mutta kunnoton etsii omaa etuaan.
Taivaallisella Taolla ei ole suosikkeja.
Se auttaa aina hyviä.

Vaen vaibub, viha jääb.
Mis selles head?
Tark täidab lubadused
midagi nõudmata.
Kelles vägi, täidab lubadusi.
Kelles väge pole, nõuab teistelt täitmist.
Õigel teel lähedasi pole.
Ainult õiged.

80. Yksinään seisominen

80

Jos minulla olisi pieni valtakunta ja ainoastaan kymmenen tai sata kykenevää miestä, niin minä en käyttäisi niitä hallitukseen.
Minä opettaisin kansaa katsomaan kuolemaa korkeaksi asiaksi ja silloin he eivät lähtisi ulkomaille sitä etsimään.
Vaikka heillä olisi laivoja ja vaunuja, eivät he niillä lähtisi matkaan.
Vaikka heillä olisi sotavarustuksia, ei heillä olisi koskaan tilaisuutta ottaa niitä yllensä. Kansa palaisi taas nuoran ja solmun käyttöön (kirjoituksen asemasta).
He huomasivat karkean ruuan hyvänmakuiseksi, pitäisivät yksinkertaiset vaatteensa kauniina, katsoisivat talojansa lepopaikoiksi ja nauttisivat omista yksinkertaisista huvituksistansa.
Vaikka läheisyydessä olisi naapurivaltio ja sieltä kuuluisi kukkojen kiekunta ja koirien haukunta, niin kansani kuitenkin kasvaisi vanhaksi ja kuolisi tuntematta tarvetta seurustella sen kanssa.

Väike riik ja vähe rahvast.
Palju asju, vähe kasutuses.
Surm on tähtis. Kaugele ei rännata.
Vankrid, paadid seisavad.
Sõjariistad varjus.
Nööre punutakse.
Hästi süüakse. Kaunid rõivad.
Kindel kodu. Puhas rõõm.
Naaberriik on näha.
Kuked-koerad kuulda.
Tegemist pole vaja teha.
Vananeda ja surra rahus.

81. Yksinkertaisuuden todistus

81

Vilpittömät sanat eivät ole korskeita, korskeat sanat eivät ole luotettavia.
Taon mies ei väittele.
Jotka väittelevät, eivät ole Taossa taitavia.
Jotka tuntevat sen, eivät ole oppineita. Oppineet eivät sitä tunne.
Viisas ei aarteita kasaa.
Mitä enemmän hän toisille tuhlaa, sitä enemmän hänellä itsellään on.
Mitä enemmän hän muille antaa, sitä rikkaammaksi hän tulee.
Tämä on taivaallinen Tao, joka tunkee kaiken läpi, mutta ei loukkaa ketään.
Tämä on viisaan miehen Tao, joka toimii, mutta ei taistele.

Aus pole ilus.
Ilus pole aus.
Headus ei vaidle.
Vaidlus pole hea.
Kes mõistab, ei tea.
Kes teab, ei mõista.
Tark ei kogu midagi.
Mida rohkem annab, seda enam saab.
Mida enam teeb, seda rohkem jääb.
Õige tee toob kasu ilma kahjuta.
Targa teel ei ole võistlemist.