Länsimaalaisten tulkintojen mukaan suomentanut Pekka Ervast

1. Taon määritys

一章

Se Tao, jota voidaan määritellä, ei ole Ikuinen Tao.
Se nimi, joka voidaan mainita, ei ole Taon todellinen nimi.
Se Tao, joka oli ennen taivasta ja maata, on nimetön ei-olevainen. Nimellinen olevainen on kaikkien olioiden Äiti.
Sentähden ihminen etsii ei-olevaisen Ensimäistä Mysteriota, kun olevainen näyttää hänelle, mitä ei-olevaisesta on syntynyt.
Olevainen ja ei-olevainen ovat yhtä kaikessa muussa kuin nimessä.
Tätä näennäisten vastakohtien samaisuutta minä nimitän Syvyydeksi, suureksi Pohjattomuudeksi, Kummastuksen Avonaiseksi Oveksi.

道，可道，非常道；名，可名，非常名。无名，天地始；有名，万物母。常无，欲观其妙；常有，欲观其徼。此两者同出而异名，同谓之玄，玄之又玄，众妙之门。

2. Täydelliseksi tuleminen

二章

Kun maailma puhuu kauneuden kauneudesta, silloin on rumuuskin samassa määritelty.
Kun hyvyys nähdään hyväksi, on pahakin heti selvänä.
Siten olevainen ja ei-olevainen kumpikin herättää toisen esiin; samoinkuin vaikea ja helppo, kaukainen ja läheinen, korkea ja matala, kimakka ja kumea, edellä kulkeva ja jälessä seuraava.
Viisas on ainoastaan tekemisissä sen kanssa, mikä on ennakkoluulotonta.
Hän opettaa käyttämättä sanoja; hän työskentelee ponnistamatta; hän valmistaa omistamatta; hän toimii etsimättä toiminnan hedelmiä; hän suorittaa työnsä valmiiksi ottamatta lainaa; ja kun ei hän väitä mitään omakseen, ei voi sanoa hänen milloinkaan menettävän mitään.

天下皆知美之为美，斯恶已；皆知善之为善，斯不善已。故有无相生，难易相成，长短相形，高下相倾，音声相和，前后相随。是以圣人处无为之事，行不言之教。万物作而不辞，生而不有，为而不恃，成功不居。夫唯不居，是以不去。

3. Ihmisten tyynnyttäminen

三章

Kateus vältetään, kun ei tehdä eroa ihmisten välillä ansion nojalla.
Varkaus estyy, kun ei kalleuksiin panna arvoa.
Rauhaisana pysyy mieli, kun ei etsitä aistimien kiihdykkeitä.
Siten viisas hallitsee, vapauttamalla sydämensä himoista; antamalla vatsalleen tarpeeksi tyydytystä, lihaksilleen lepoa ja vahvistusta luillensa; varjelemalla maailmaa pahan tiedolta ja siten sen himoilta ja pelottamalla pahan tietäjiä sitä käyttämästä.
Ei-toimintansa kautta hän toimii ja siten hän kaikkia hallitsee.

不上贤，使民不争；不贵难得之货，使民不盗；不见可欲，使心不乱。圣人治：虚其心，实其腹，弱其志，强其骨。常使民无知无欲，使知者不敢为，则无不治。

4. Syytön

四章

Tao on rajaton; sen syvyys on kaiken olevaisen alku.
Se tekee särmäiset kappaleet pyöreiksi; se saa aikaan järjestyksen epäjärjestyksestä; se pimentää loistavuuden, se on kokonaan hiljaa ja puhdas.
En tiedä, kuka sen synnytti. Se on vanhempi Jumalaa.

道冲，而用之久不盈。深乎！万物宗。挫其锐，解其忿，和其光，同其尘。湛常存。吾不知谁子？象帝之先。

5. Tyhjyyden arvo

五章

Ei taivas eikä maa tunne erityistä mieltymystä; ne pitävät kaikkia ihmisiä ja olioita pyhinä uhrikuvina.
Viisas ihminen ei tee mitään eroa; hän pitää kaikkia ihmisiä olioina, jotka ovat tehdyt pyhiä tarkoituksia varten.
Taivaallinen avaruus on kuin palkeet; vaikka se ei sisällä mitään kiinteätä, ei se milloinkaan sorru kokoon, ja mitä enemmän se joutuu liikkeeseen, sitä enemmän se synnyttää.
Mutta paisunut ihminen tyhjentyy pian.
Itsehillintää parempi ei ole mikään.

天地不仁，以万物为刍狗；圣人不仁，以百姓为刍狗。天地之间，其犹橐蘥。虚而不屈，动而俞出。多言数穷，不如守中。

6. Olioiden alku

六章

Kuten laakson virta, niin olevaisen perusolemuskin on kuivumaton.
Minä sanon sitä Äitisyvyydeksi.
Äitisyvyyden liikuntoa sanon taivaan ja maan synnyttäjäksi.
Ainiaan se pysyy, ja liikkuu ilman päämäärää.

谷神不死，是谓玄牝。玄牝门，天地根。绵绵若存，用之不勤。

7. Valon salaaminen

七章

Sekä taivas että maa pysyvät kauan aikaa.
Se mikä saattaa ne niin kestäviksi, on niiden välinpitämättömyys pitkästä elämästään.
Sentähden ne pysyvät.
Siten viisas, joka on itsestään välittämätön, kuitenkin on suurin ihmisten joukossa; ja vaikkei hän huolehdi itsestään, hän kuitenkin säilyy.
Hän on kaikkein epäitsekkäin ja sentähden – kaikkein paraimmassa turvassa.

天长地久。天地所以能长久者，以其不自生，故能长久。是以圣人后其身而身先，外其身而身存。以其无私，故能成其私。

8. Huokea luonto

八章

Suurin hyve on kuin vesi.
Vesi on kaikkeen hyvä.
Se pääsee pääsemättömimpiinkin paikkoihin vaivatta.
Sentähden se on Taon kaltainen.
Se on hyveellinen niinkuin sydän olemalla syvä.
Antamalla itsensä alttiiksi on sillä rakkauden hyve.
Se on hyveellinen kuin puhe olemalla luotettava.
Se on hyveellinen kuin hallitus puhdistaessaan ja järjestäessään.
Se on hyveellinen kuin palvelija kyvykkyydessään.
Se on hyveellinen kuin toiminta saapumalla aina oikeaan aikaan.
Ja koska se ei kilvoittele, ei sillä ole vihamiehiä.

上善若水。水善利万物，又不争。处众人之所恶，故几于道。居善地，心善渊，与善人，言善信，政善治，事善能，动善时。夫唯不争，故无尤。

9. Yhdenvertaisuuden rakentamista

九章

On parasta pidättäytyä rikkauden tavoittelemisesta.
Alituinen käytteleminen ja teroittaminen kuluttaa loppuun kestävimmänkin kappaleen.
Jos talo on jalokiviä täynnä, kuka niitä suojelee?
Rikkaus ja kunnia tuottavat huolta sekä ylpeyttä.
Vetäytyä takaisin, kun hyvä työ on tehty ja kunnia on lähestymäisillään, – kas siinä taivaan tie.

持而盈之，不若其以。揣而锐之，不可长保。金玉满堂，莫之能守。富贵而骄，自遗其咎。功成、名遂、身退，天之道。

10. Mikä on mahdollista

十章

Säilyttämällä luonnolliset ja henkiset voimansa ja hyveensä on mahdollista olla häviämättä.
Himoja hillitsemällä ja antamalla jalouden hallita on mahdollista pysyä lapsena.
Puhdistamalla sielun silmää epäpuhtaasta on mahdollista pysyä saastuttamattomana.
Ohjaamalla ihmisiä rakkauden avulla on mahdollista pysyä tuntemattomana.
Lakkaamatta käyttämällä taivaan portteja on mahdollista säilyä ruosteelta.
Olemalla kaikilta puolin läpinäkyvä on mahdollista vaeltaa huomaamattomana.
Tuoda esiin ja säilyttää, valmistaa omistamatta, toimia toivomatta palkintoa ja levittäytyä tuhlautumatta – tämä on korkeinta hyvettä.

载营魄抱一，能无离？专气致柔，能婴儿？涤除玄览，能无疵？爱人治国，能无为？天门开阖，能为雌？明白四达，能无知？生之畜之，生而不有，为而不恃，长而不宰，是谓玄德。

11. Tyhjyyden hyöty

十一章

Vaununpyörän kolmekymmentä puolapuuta, jotka yhtyvät keskukseen, tekee hyödyllisiksi keskellä oleva läpi, missä tyhjyys vallitsee.
Savesta tehdyt astiat ovat hyödyksi onttoutensa tähden.
Ovet ja akkunat ovat rakennukselle hyödyksi, sentähden että ne ovat otetut seinästä pois.
Olevainen on siis ansiokas, mutta ei-olevainen on hyödyksi.

三十辐共一毂，当其无有，车之用。埏埴以为器，当其无有，器之用。凿户牖以为室，当其无有，室之用。有之以为利，无之以为用。

12. Ovien sulkeminen

十二章

Valo sokaisee ihmisen silmät; ääni tekee hänet kuuroksi; maku turmelee suulaen; metsästys tekee ihmisen villiksi; ja kalleudet koettelevat häntä.
Sentähden viisas pitää sielustaan huolta eikä aistimista.
Aistimensa hän laiminlyö, mutta sielun hän ottaa molempiin käsiinsä.

五色令人目盲；五音令人耳聋；五味令人口爽；驰骋田猎，令人心发狂；难得之货，令人行妨。是以圣人为腹不为目。故去彼取此。

13. Lankeemisen estäminen

十三章

Kunnia ja häpeä ovat yhtä pelottavia.
Onni ja onnettomuus ovat tekemisissä ruumiillisen personallisuuden kanssa.
Tämä on mitä kunniasta ja häpeästä sanotaan: häpeä on nöyryytystä, jota pelätään, olkoon se lähellä tai kaukana.
Siten kunniata ja häpeätä ei voi eroittaa pelosta, jota ne molemmat saavat aikaan.
Tämä on mitä onnesta ja onnettomuudesta sanotaan: ruumiillista personallisuutta vain onni ja onnettomuus kohtaavat ja sen kautta ne tulevat.
Sillä kuinka minä ilman ruumista voisin kärsiä onnettomuutta tai sen vastakohtaa?
Sentähden hyvän onnen sattuman kautta saattaa ihminen jonkun aikaa hallita maailmaa.
Mutta rakkauden voimalla saattaa hän hallita maailmaa ainiaan.

宠辱若惊，贵大患若身。何谓宠辱？辱为下。得之若惊，失之若惊，是谓宠辱若惊。何谓贵大患若身？吾所以有大患，为我有身。及我无身，吾有何患！故贵身于天下，若可托天下；爱以身为天下者，若可寄天下。

14. Tyhjyyden ylistäminen

十四章

I. Tasaisuus on se, mitä ei voi nähdä sitä katsellessa.
H. Hiljaisuus on se, mitä ei voi kuulla sitä kuunnellessa.
V. Harvinaisuus on se, mihin ei voi koskea sitä yrittäessä.
Nämä kun ovat eroittamattomat toisistaan, voi niitä pitää ykseytenä – IHV=Tao.
Se ei ole valaistu ylhäällä eikä pimeä alhaalla.
Ääretön toiminnassaan, se on kuitenkin nimetön. Lähtien ulos se menee itseensä.
Tämä on ilmenemättömän ilmeneminen, ei-olevaisen muoto.
Tämä on mittaamaton mysterio. Sen edellä käytäessä, ei sen kasvoja näy; sitä seuratessa ei sen selkää huomaa.
Kuitenkin elämänsä ohjaaminen Taon vanhan tiedon mukaan on tien löytämistä.

视之不见，名曰夷；听之不闻，名曰希；抟之不得，名曰微。此三者不可致诘，故混而为一。其上不曒，在下不昧。绳绳不可名，复归于无物。是谓无状之状，无物之象，是谓忽恍。迎不见其首，随不见其后。执古之道，以语今之有。以知古始，是谓道已。

15. Hyveen esittäminen

十五章

Muinaiset viisaat olivat taidokkaita ihmeellisessä syvyyksien tuntemuksessaan.
He olivat syvyydessään mittaamattomat; niin syviä he olivat, etten voi nostaa heitä mieleni silmäin eteen.
He olivat varovaisia niinkuin sellainen, joka kulkee tulvavirran yli.
He olivat salaperäisiä, niinkuin se, joka epäilee kumppaneitaan.
He olivat varuillaan niinkuin se, joka matkustaa kaukana maastaan.
He olivat itseensä häipyviä niinkuin lumi, joka sulaa auringon paisteessa.
He olivat vaatimattomuudessaan niinkuin vastakaadetut puut.
He olivat alhaisia niinkuin laakso.
He olivat hämäriä, niinkuin mutainen vesi.
Mutta eikö ihminen voi saattaa mutaista vettä kirkkaaksi pitämällä sitä alallaan?
Eikö ihminen voi saattaa kuollutta kappaletta eläväksi uutterasti sitä liikuttamalla?
Ne, jotka seuraavat tätä Tietä (Taoa), eivät ole itseään täynnä, ja ollen kaikkea omaisuutta vailla he kasvavat vanhoiksi tarvitsematta tulla oman tyhjyytensä täyttämiksi.

古之善为士者，微妙玄通，深不可识。夫唯不可识，故强为之容：豫若冬涉川，犹若畏四邻，俨若客，涣若冰将释，敦若朴，混若浊，旷若谷。熟能浊以静之？徐清。安以动之？徐生。保此道者，不欲盈。夫唯不盈，能弊复成。

16. Kotiinmeno

十六章

Kun olette itsestänne tyhjentäneet kaiken, pysykää siinä, missä olette.
Kaikki oliot puhkeavat toimintaan sopusoinnussa ja minne näemme niiden palaavan?
Kukoistettuaan jonkun aikaa kaikki kuolee alas juuriinsa.
Tätä palautumista omaan alkuperäänsä sanotaan rauhaksi; se on antautumista välttämättömän valtaan.
Tätä antautumista välttämättömän valtaan sanotaan säilymiseksi.
Joka tuntee tämän säilymisen, nimitetään valistuneeksi.
Joka ei tunne tätä säilymistä, hän pysyy yhä kurjuudessaan.
Joka tuntee tämän säilymisen, on suuri sielultaan.
Joka on suuri sielultaan, hän on totuudessa luja ja järkähtämätön.
Ollen totuudessa luja, hän on kuningas.
Ollen kuningas, hän on taivaallinen.
Ollen taivaallinen, hän on Taosta.
Ollen Taosta, hän pysyy ainiaan; sillä vaikka hänen ruumiinsa häviää, ei hän kuitenkaan kärsi mitään pahaa.

致虚极，守静笃。万物并作，吾以观其复。夫物云云，各归其根。归根曰静，静曰复命，复命曰常，知常曰明。不知常，忘作，凶。知常容，容能公，公能王，王能天，天能道，道能久，没身不殆。

17. Luonnollisena oleminen

十七章

Ihmiskunnan ensimäisenä aikana tunnustivat ihmiset hallitsijoitaan.
Toisena aikana he palvoivat heitä ja imartelivat heitä.
Kolmantena aikana he pelkäsivät heitä.
Neljäntenä aikana he halveksivat heitä.
Missä usko puuttuu, ei luottamus heräjä.
Kuinka varovaisia he olivat lausunnoissaan!
Tehtyään hyvän teon, sanoivat he: »Kuinka perin luonnollisia me olemme!»

太上，下知有之；其次，亲之豫之；其次，畏之侮之。信不足，有不信！由其贵言。成功事遂，百姓谓我自然。

18. Paikkaamista

十八章

»Kun suuri Tao on kadonnut, seuraa ihmisten kesken hyväntekeväisyys ja velvollisuus lähimmäistä kohtaan.»
Kun viisaus on yhtynyt kunniaan, on maailma täynnä pyytäjiä.
Kun perhesiteet ovat katkaistut, niin lasten velvollisuus ja vanhempien hemmoittelu astuvat niiden tilalle.
Kun kansassa paljon kiistellään, silloin »isänmaan ystävät» rehoittavat.

大道废，有人义。智惠出，有大伪。六亲不和，有孝慈。国家昏乱，有忠臣。

19. Luontoon palaaminen

十九章

Jättämällä itsevanhurskautensa ja hylkäämällä oman viisautensa ihmiset suunnattomasti parantuisivat.
Kieltäytymällä hyväntekeväisyydestä ja »velvollisuudesta lähimäistä kohtaan» he voisivat palata luonnollisiin suhteisiinsa.
Jos hylätään etevyys ja luovutaan voitosta, niin ihmisten kesken ei enää ole varkaita.
Näiden kolmen asian[1] viljeleminen on rauennut tyhjiin, sentähden niiden pitäisi mennä takaisin sinne, mistä tulivat.
Ja te sitten, esiintykää luonnollisessa yksinkertaisuudessanne, pitäkää kiinni totuudesta, vastustakaa itsekkäisyyttä ja vapautukaa kunnianhimosta.

绝圣弃智，民利百倍；绝民弃义，民复孝慈；绝巧弃利，盗贼无有。此三者，为文不足，故令有所属：见素抱朴，少私寡欲。

20. Etäällä pysyttäytyminen

二十章

Jättäkää pois oppinne ja vapautukaa murehtimisesta; eroitus varmuuden ja epävarmuuden välillä ei ole niinkään suuri.
Auttavatko ne meitä eroittamaan hyvän ja pahan? Sillä eroituksista täytyy aina pitää tarkkaa lukua.
Mutta voi! ihmiset eivät koskaan vapaudu tyhmyydestään.
He ovat täynnä kunnianhimoa kuten läävän sonni on himollisuutta täynnä.
Minä olen yksinäinen ujoudessani, minä olen vailla kunnianhimoa, minä olen kehittymätön kuin pieni lapsi.
Minä olen ainoastaan orpo, eksynyt, koditon lapsi.
Kaikilla muilla on joukottain hyviä tavaroita, mutta minä olen kuin hyljätty.
Kuinka tyhmä ja yksinkertainen minä olen! Olen hämmästyksissä.
Kaikki muut säkenöivät nerollisuutta, minä olen yksinäni hämäryydessäni.
Ihmiset ovat täynnä arvostelua; minä yksin olen tylsä.
Minua viskataan ympäri kuin valtamerta; minä vyöryn enkä koskaan ole levossa.
Kaikilla on jotain tehtävää; minä yksin olen kykenemätön ja vailla ansiota.
Minä yksin olen vieraantunut ihmisistä, mutta minä riemuitsen äitini helmassa!

绝学无忧。唯之与阿，相去几何？善之与恶，相去何若？人之所畏，不可不畏。忙兮其未央！众人熙熙，若享太牢，若春登台。我魄未兆，若婴儿未孩。乘乘无所归！众人皆有余，我独若遗。我愚人之心，纯纯。俗人昭昭，我独若昏。俗人察察，我独闷闷。淡若海，漂无所止。众人皆有已，我独顽似鄙。我独异于人，而贵食母。

21. Tyhjä lähde

二十一章

Suurin hyve on Taon yksinkertaisessa seuraamisessa.
Koskematon ja tutkimaton on Tao.
Koskematon, tutkimaton ja kuitenkin muotoja käsittävä.
Koskematon, tutkimaton ja kuitenkin olioita sisältävä.
Syvä ja hämärä se on, mutta silti sillä on olemus, todellinen olemus, jossa on yhtenäisyyttä.
Se on kaikissa olioissa niiden alusta saakka.
Kuinka minä tunnen olioiden alkuperän?
Tunnen Taon kautta.

孔得之容，唯道是从。道之为物，唯恍唯忽。忽恍中有象，恍忽中有物。真冥中有精，其精甚真，其中有信。自古及今，其名不去，以阅众甫。吾何以知众甫之然？以此。

22. Pienten nostaminen

二十二章

Joka sopeutuu, hän säilyy loppuun asti.
Joka taipuu, hän ojentuu suoraksi.
Joka tyhjentää itsensä, hän täyttyy.
Joka kuluttaa itsensä loppuun, hän uudistuu.
Joka alentaa itsensä, hän ylenee.
Joka ylentää itsensä, hän alenee.
Sentähden Viisas riippuu yksinkertaisuudessa ja on kaikille esimerkkinä.
Hän ei ole itsekäs ja sentähden hän saa ylistystä.
Hän ei ole turhamainen ja sentähden hän on arvossa.
Hän ei ole ylpeä ja sentähden häntä kunnioitetaan.
Ja koskei hän kilpaile muitten kanssa, ei kukaan ole hänen vihamiehensä.
Vanha lause, »joka sopeutuu, hän säilyy loppuun saakka», ei totisesti ole turhaan sanottu.
Epäilemättä hän on menevä kotiinsa rauhassa.

曲则全，枉则正；洼则盈，弊则新；少则得，多则或。是以圣人抱一为天下式。不自见，故明；不自是，故彰；不自伐，故有功；不自矜，故长。夫惟不争，故天下莫能与之争。古之所谓‘曲则全’，岂虚语？故成全而归之。

23. Yhtymättömyys

二十三章

Hillitkää puhettanne ja säilyttäkää itsenne.
Pyörremyrsky ei kestä aamun yli eikä ankara sade päivän loppuun.
Kenellä on valta näitä toimittaa paitsi taivaalla ja maalla?
Ja jos taivas ja maa ei voi niitä kauaksi pitkittää, kuinka ihminen sen saattaisi tehdä?
Jos joku ihminen on kaikissa asioissa sopusointuinen Taon kanssa, niin hän sen sopusointunsa kautta yhtyy Taoon.
Hyveellinen ihminen yhtyy hyveeseen, paheellinen ihminen yhtyy paheeseen.
Joka yhtyy Taoon, hänet taoistit ottavat vastaan ilolla.
Joka yhtyy hyveeseen, hänet hyveelliset ottavat vastaan ilolla.
Mutta joka yhtyy paheeseen, häntä paheelliset iloisesti paheella palvelevat.
Sillä missä luottamusta puuttuu, siellä ei ole luottamusta vastassakaan.

希言自然。飘风不终朝，骤雨不终日。熟为此？天地。天地上不能久，而况于人？故从事而道者，道德之；同于德者，德德之；同于失者，道失之。信不足，有不信。

24. Kunnia, joka ei ole toivottava

二十四章

Varpailla seisoessa ei voi pysyä alallaan.
Veljistään erilleen kulkiessa ei voi edistyä.
Itsensä näytteille pannen ei kukaan loista.
Itserakkaudella ei saavuteta kunnioitusta.
Itsensä ylistäminen ei ole ansiota.
Joka itsensä korottaa, ei seiso korkealla.
Sellaiset asiat ovat Taolle mitä hylkyruoka ja ulostukset ovat ruumiille. Kaikkialla niitä inhotaan.
Sentähden Taoa seuraava ihminen ei niihin takerru.

企者不久，跨者不行，自见不明，自是不彰，自伐无功，自矜不长。其在道，曰余食赘行，物或有恶之，故有道不处。

25. Tyhjyyden käsittäminen

二十五章

Ennenkuin taivas ja maa olivat, oli luonnossa alkuolemus.
Se oli selkeä, se oli mittaamaton.
Se oli itseolevainen, se oli yhtenäinen.
Se oli kaikkialla eikä se sietänyt rajoja.
Sitä täytyy pitää kaikkiallisena Äitinä.
Sen nimeä en tiedä, mutta sanon sitä Taoksi.
Jos minun täytyy sitä määritellä, niin sanon sitä rajattomaksi.
Kun se on rajaton, sanon sitä käsittämättömäksi.
Kun se on käsittämätön, sanon sitä luoksepääsemättömäksi.
Kun se on luoksepääsemätön, sanon sitä kaikkiallaolevaksi.
Tao siis on ylhäinen, taivas on ylhäinen, maa on ylhäinen, kuningas on ylhäinen.
Kaikkeudessa on neljä lajia ylhäisyyttä ja niiden johto on yksi.
Ihmistä johtaa maa, maata johtaa taivas, taivasta johtaa Tao, ja Taoa johtaa se itse.

有物混成，先天地生。寂漠！独立不改，周行不殆，可以为天下母。吾不知其名，强字之曰道，强为之名曰大。大曰逝，逝曰远，远曰返。道大，天大，地大，王大。域中有四大，而王处一。人法地，地法天，天法道，道法自然。

26. Arvokkaisuuden hyve

二十六章

Keveys perustuu painoon, liikunto perustuu lepotilaan.
Sentähden viisas ei koskaan kadota arvokkaisuuttaan, vaan säilyttää rauhansa päivästä päivään.
Vaikka hänelle kuuluisi loistavia palatseja, asuisi hän niissä rauhallisesti ja kiintymättä niihin.
Voi, että kuningas, monen vaunun herra, käyttäytyy kevytmielisesti keskellä valtakuntaansa!
Kevytmielisyydellä hän kadottaa kansansa luottamuksen ja epävakaisuudella valtakuntansa.

重为轻根，静为躁君。是以君子终日行，不离辎重，虽有荣观，燕处超然。如何万乘之主，以身轻天下？轻则失臣，躁则失君。

27. Taitavuuden hyöty

二十七章

Hyvä kävelijä ei jätä tomua jälkeensä.
Hyvä puhuja ei saa aikaan väittelyä.
Hyvä laskija ei tarvitse laskupuikkoja.
Hyvä säilyttäjä ei tarvitse lukkoja eikä salpoja, eikä kukaan voi avata hänen jälkiänsä.
Hyvä sitoja ei tarvitse köyttä, eikä kukaan voi irroittaa hänen jälkiänsä.
Viisas mies on toisten ihmisten vakava ja hyvä auttaja eikä hän hylkää ketään.
Hän on alinomainen hyvä pelastaja. Hän ei halveksi tai vihaa ketään.
Hänen järkensä on kaikkikäsittävä.
Hyvät ihmiset opettavat toisiaan ja pahoja ihmisiä he käyttävät aineksinaan.
Joka siis ei kunnioita opettajaansa eikä pitele aineksiaan hyvin, hän on vielä hairauksessa, vaikka häntä sanottaisiin viisaaksi.
Tämä on yhtä tärkeätä kuin kummallista.

善行，无辙迹；善言，无瘕谪；善计，不用筹策；善闭，无关键不可开；善结，无绳约不可解。是以圣人常善救人，而无弃人；常善救物，而无弃物。是谓袭明。善人，不善人之师；不善人，善人之资。不贵其师，不爱其资，虽知大迷，此谓要妙。

28. Lapseksi tuleminen

二十八章

Joka ollen mies, pysyy naisena, hän tulee kaikkeuden kanavaksi. Kun hän on kaikkeuden kanava, ei ikuinen hyve häntä koskaan jätä.
Hän tulee uudestaan pieneksi lapseksi.
Joka tultuaan valoon pysyy hämäryydessä, hän tulee kaikkeuden malliksi.
Hänen ollessaan kaikkeuden malli, ei ikuinen hyve häntä sivuuta.
Hän palaa takaisin kaikkitäydellisyyteen.
Joka tuntien kunnian samalla jatkaa nöyryydessä olemistaan, hän tulee kaikkeuden laaksoksi.
Hänen ollessaan kaikkeuden laakso täyttää hänet ikuinen hyve. Hän palajaa ensimäiseen olemukseen.
Ensimäinen olemus on se, mikä moninaisuudessa saattaa aikaan lukemattomat asiat.
Viisas mies käsittää sen ja tulee hallitsijoista viisaimmaksi.
Vapaamielinen hallitus on sellainen, mikä ei halveksi eikä loukkaa ketään.

知其雄，守其雌，为天下蹊。为天下蹊，常德不离，复归于婴儿。知其白，守其黑，为天下式。常得不忒，复归于无极。知其荣，守其辱，为天下谷。为天下谷，常得乃足，复归于朴。朴散为器，圣人用为官长。是以大制无割。

29. Toimettomuus

二十九章

Kun ihminen, joka tahtoo parantaa maailman, ottaa sen käteensä, niin minä ymmärrän, ettei siitä tule loppua.
Henkisiä astioita ei voida maailmassa muodostaa.
Joka tekee, hän hävittää.
Joka tarttuu, hän menettää.
Sillä välttämättä jos yksi edistyy, niin toinen jää jälkeen; jos yksi leimahtaa kuumaksi, niin toinen käy kylmäksi; jos yksi vahvistuu, niin toinen heikkenee; jos yhtä autetaan, niin toista pilataan.
Sentähden viisas jättää kaiken kiihkon, kevytmielisyyden ja prameuden.

将欲取天下而为之，吾见其不得已。天下神器，不可为。为者败之，执者失之。夫物或行或随，或嘘或吹，或强或赢，或接或隳。是以圣人去甚，去奢，去泰。

30. Taistelusta väistyminen

三十章

Joka antaa apua kuninkaalle Taon kautta, hän saa kansan alistumaan aseita käyttämättä. Aseiden käyttö on oma kostonsa.
Okapensaita ja orjantappuroita rehoittaa siinä, missä legioonat ovat majailleet.
Huonot vuodet seuraavat liikkuvien armeijain kintereillä.
Hyvä sotamies on urhoollinen, kun asema vaatii, mutta hän ei pane itseään alttiiksi vallan vuoksi.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei sorra.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei kerskaile.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei ole ylimielinen.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei ole halpamainen.
Urhoollinen hän on, kun tilaisuus vaatii, mutta hän ei kiivastu.
Oliot vanhentuvat liiallisen käytön kautta. Tätä sanotaan ei-Taoksi.
Mikä on ei-Tao, se piankin joutuu hukkaan.

以道作人主者，不以兵强天下，其事好还：师之所处，荆棘生。故善者果而已，不以取强。果而勿骄，果而勿矜，果而勿伐，果而不得以，是果而勿强。物牡则老，谓之非道，非道早已。

31. Sodan lopettaminen

三十一章

Aseet, olkoot kuinka koreat, eivät ole onnen lähteitä, vaan kaikkien pelkäämiä.
Sentähden Taon mies ei oleskele siellä, missä sellaisia on.
Kunnon ihminen asettaa kotonaan kunniapaikan vasemmalle puolelleen; mutta sotilas taisteluun mennessään antaa kunniata oikealle puolelleen.
Sillä aseet ovat pahanenteisiä kappaleita ja valistunut mies ei niitä käytä, paitsi kun hän ei muuta voi.
Hänen suuri halunsa on rauha eikä hän riemuitse voitosta.
Voiton ilo on ilo ihmiselämän menettämisestä.
Joka iloitsee verenvuodosta, ei kelpaa maata hallitsemaan.
Kun rauha ja ilo on maassa, pidetään vasenta puolta arvossa, mutta kun käy huonosti, annetaan oikealle kunnia.
Kenraaliadjutantti on sentähden vasemmalla puolella, mutta pääkenraali oikealla.
Minä käsitän, että tämä on samanlainen tapa kuin hautajaisissa käytetään.
Joka on tilaisuudessa tappamaan monta ihmistä, hän on syynä syvään suruun ja kyyneleihin.
Sentähden voittoisa sotajoukko noudattaa hautajaissaaton järjestystä.

夫佳兵者，不祥之器，物或恶之，故有道不处。君子居则贵左，用兵则贵右。兵者不祥之器，非君子之器，不得已而用之，恬惔为上，故不美，若美之，是乐杀人。夫乐杀者，不可得意于天下。故吉事尚左，凶事尚右。是以偏将军居左，上将军居右。杀人众多，以悲哀泣之；战胜，以哀礼处之。

32. Järkevä hyve

三十二章

Ehdottomalla Taolla ei ole nimeä.
Mutta vaikka se on näin vähäarvoinen alkuperäisessä yksinkertaisuudessaan, ei maailma uskalla sitä halventaa.
Jos kuningas voisi pitää sitä kädessään, niin maailma vapaaehtoisesti alistuisi hänelle.
Taivas ja maa tekisivät liiton häntä elättääkseen.
Ilman pakoitusta ihmiset rauhassa menisivät omille luonnonomaisille paikoilleen.
Jos hän järjestäisi niitä arvonimien ja nimitysten avulla, niin hän hankkisi itselleen nimen.
Mutta jos hän tekee viisaasti, jättää hän nimen ja välttää siten luokittelun pahan.
Tao on maailmalle mitä virrat ja laaksot ovat suurille joille ja järville.

道常无名。朴虽小，天下不敢臣。王侯若能守，万物将自宾。天地相合，以降甘露，人莫之令而自均。始制有名。名亦既有，天将知止。知止不殆。譬道在天下，犹川谷与江海。

33. Hyveen eroittaminen

三十三章

Viisas on, ken tuntee muut.
Joka tuntee itsensä, on valistunut.
Vahva on, ken voittaa muut.
Joka voittaa itsensä, on mahtava.
Rikas on, ken hyvin tyytyy.
Jolla on päämäärä, hän kävelee lujaan.
Joka täyttää paikkansa, pysyy turvallisena.
Joka kuolee turmeltumatta, saavuttaa kuolemattomuuden.

知人者智，自知者明。胜人有力，自胜者强。知足者富，强行有志。不失其所者久，死而不亡者寿。

34. Täydellinen tila

三十四章

Mahtava Tao tunkee kaiken läpi.
Se on samalla aikaa tällä puolen ja tuolla puolen.
Kaikki elävät olennot riippuvat siitä ja ovat sen alaisia.
Se työskentelee, se lopettaa eikä tunne ansion nimeä.
Rakkaudessa se työskentelee eikä vaadi itselleen etevyyttä siinä.
Se ei tiedä kunnianpyynnöstä eikä himosta.
Se voidaan panna alhaisimpain olioitten joukkoon.
Kaikki oliot palaavat siihen lopulta eikä se kasva sen kautta.
Se voidaan mainita suurimpain asioitten joukossa.
Täten viisas lakkaamatta pidättäytyy arvioimasta itseään korkeaksi ja saavuttaa sentähden suuruuden.

大道汜，其可左右。万物恃之以生而不辞，成功不名有。爱养万物不为主，可名于大。是以圣人终不为大，故能成其大。

35. Hyvyyden hyve

三十五章

Ota omaksesi Taon suuri aate ja koko maailma liittyy sinuun.
Se liittyy sinuun eikä loukkaannu, sillä se saa levätä ihmeellisessä rauhassa.
Missä on juhlimista, siihen matkamies pysähtyy.
Mutta Tao on suulaelle laimea ja mauton.
Sitä katsellessa ei nauti silmät.
Sitä kuunnellessa korva ei kiinny.
Mutta käytännössä sen hyöty on tyhjentymätön.

执大象，天下往。往而不害，安平太。乐与饵，过客止。道出言，淡无味，视不足见，听不足闻，用不可既。

36. Salattu suostumus

三十六章

Kun luonto aikoo poistaa jotakin, silloin se ensin varmasti sitä kasvattaa.
Kun se aikoo heikentää, se ensin vahvistaa.
Kun se aikoo alentaa, se ensin varmasti koroittaa.
Kun se aikoo riistää, se ensin varmasti lisää.
Tätä minä sanon salatuksi suostumukseksi.
Hiljainen ja heikko voittaa kovan ja väkevän.
Kuten kala ulkona vedestä on vaarassa, siten valtio on vaarassa, kun sen sotavarustukset paljastetaan kansalle.

将欲翕之，必故张之；将欲弱之，必故强之；将欲废之，必固兴之；将欲夺之，必固与之。是谓微明。柔胜刚，弱胜强。鱼不可脱于渊，国有利器，不可示人。

37. Hallitustaito

三十七章

Tao pysyy rauhallisena eikä kuitenkaan jätä mitään tekemättä.
Jos hallitsija tai kuningas voisi pitää siitä kiinni, niin kaikki asiat itsestään paranisivat.
Jos paranemisen ohella vielä syntyisi himoa, niin minä sen kukistaisin sanomattomalla yksinkertaisuudella.
Sanomaton yksinkertaisuus poistaisi himon ja rauha palaisi taas.
Siten maailma syntyisi uudestaan.

道常无为而无不为。侯王若能守，万物将自化。化而欲作，吾将镇之以无名之朴。无名之朴，亦将不欲。不欲以静，天下将自正。

38. Hyveestä

三十八章

Ylhäistä hyvettä ei hyveenä tunnusteta ja sentähden se on hyveen oikea olemus.
Alemmalla hyveellä on hyveen leima ja sentähden siltä puuttuu sen olemus.
Ylhäinen hyve on itsestääntuleva eikä pyydä kunniaa.
Alempi hyve on vehkeilevä ja vaatii tunnustusta.
Korkeampi hyväntahtoisuus toimii pyytämättä itselleen kunniaa.
Korkeampi oikeus toimii, mutta sillä on myöskin vaatimuksia.
Alempi hyödynetsintä on vehkeilevä ja sentähden sitä ei kukaan kunnioita.
Sentähden se paljastaa käsivartensa ja ponnistautuu väkivallalla.
Siten tapahtuu, että kun Tao on kadonnut, hyve astuu sen tilalle.
Kun hyve on kadonnut, astuu hyväntahtoisuus sen paikalle.
Kun hyväntahtoisuus on kadonnut, astuu oikeus sen paikalle.
Kun oikeus on kadonnut, astuu hyödynetsintä sen paikalle.
Mutta hyödynetsintä on ainoastaan oikean ja toden varjo ja on hämmennyksen enne.
Pintapuolinen hyve on ainoastaan Taon kiiltokuva ja hullu käyttää sitä hyväkseen.
Sentähden todella suuri mies laskee perustuksensa vakavalle pohjalle eikä antaudu varjon varaan.
Hän pysyy todellisessa ja välttää kiiltokuvan.
Toisen hän hylkää ja toiseen hän tarttuu molemmin käsin.

上德不德，是以有德。下德不失德，是以无德。上德无为而无以为，下德无为而有以为。上仁为之而无以为，上义为之而有以为。上礼为之而莫之应，则攘臂而仍之。故失道而后德，失德而后仁，失仁而后义，失义而后礼。夫礼者，忠信之薄，而乱之首。前识者，道之华，而愚之始。是以大丈夫处其厚不处其薄，居其实不居其华。故去彼取此。

39. Lähteen perilla

三十九章

Muutamat asiat ovat, ykseyden kautta, säilyneet ammoisista ajoista, nimittäin:
Taivaan läpikuultavuus;
Maan vankkuus;
Henkien ruumiittomuus;
Laaksojen vesiperäisyys;
Kaikkien luotujen elämä;
Kuninkaitten ja ruhtinaitten ylevyys.
Kaikki nämä säilyvät ykseyden kautta.
Taivas, jollei sillä olisi tätä läpikuultavuuttaan, olisi vaarassa tulla pimitetyksi. Maa, jollei sillä olisi tätä vankkuuttaan, olisi vaarassa raueta tyhjiin.
Henget, jolleivät olisi näin ruumiittomia, olisivat vaarassa kuolla.
Laaksot ilman tätä vesiperäisyyttään olisivat vaarassa tulla hedelmättömiksi.
Kaikki luodut olisivat vaarassa hävitä, jollei niillä olisi tätä elinvoimaa.
Ruhtinaat ja kuninkaat ilman tätä kunniatansa ja suuruuttansa olisivat kukistumisen vaarassa.
Täten näemme kunnian johtuvan siitä, mikä on erityisyyttä vailla, ja suuruuden perustuvan siihen ja pysyvän pystyssä sen kautta, millä ei ole merkitystä.
Tämän johdosta sanovat ruhtinaat ja kuninkaat itseään »orvoiksi», »eristetyiksi» ja »pyörättömiksi vaunuiksi».
Eivätkö he siten tunnusta, että heidän ylemmyytensä nojautuu ja perustuu heitä alempana oleviin?
Kuka voi sitä kieltää?
Epäilemättä pyörätön vaunu ei ole mikään vaunu!
Kovaa on ihmiselle olla eristettynä, mutta kovaa on myös jalokivelle kadota ihmisjoukkoon kuin mikä tavallinen kivi hyvänsä.

昔之得一者：天得一以清，地得一以宁，神得一以灵，谷得一以盈，万物得一以生，侯王得一以为天下正。天无以清，将恐裂；地无以宁，将恐发；神无以灵，将恐歇；谷无以盈，将恐竭；万物无以生，将恐灭；侯王无以贞，将恐蹶。故贵以贱为本，高以下为基。是以侯王自谓孤、寡、不毂，此其以贱为本耶非？故致数车无车。不欲琭琭如玉，落落如石。

40. Työstä kieltäytyminen

四十章

Taon tie käy taaksepäin.
Taon ominaisuus on lempeys.
Kaikki maailmankaikkeudessa johtuu Taon olemassaolosta, mutta Taon olemassaolo sen olemattomuudesta.

反者道之动，弱者道之用。天下万物生于有，有生于无。

41. Samanlainen ja erilainen

四十一章

Kun viisas kuulee Taosta, seuraa hän sitä.
Kun tavallisella älyllä varustettu kuulee siitä, pysyy hän siinä ajan ja kadottaa sen pian.
Kun hullu mies kuulee siitä, niin hän vain nauraa sille.
Jolleivät sellaiset ihmiset pitäisi sitä pilkkanaan, ei sitä kunnolla voisi sanoa Taoksi.
Sentähden, niinkuin runoniekat sanoisivat:
Joka Taon seurassa loistaa, hän katoaa varjoon,
Hänen tiensä Taossa taaksepäin kulkee,
Ja kaikki hänen toimensa ovat hämäriä.
Korkeimmalla hyveellä ei ole nimeä,
Himmeältä näyttää suurin puhtaus,
Todellinen viisaus epävarmimmalta,
Synnynnäinen hyve ihmeellisimmältä.
Kauimmin kestää muuttumaton muutos,
Suorakulmaisuus ei kulmia tee.
Suurinta venettä ei kukaan voi vyöttää.
Kovinta ääntä ei koskaan ole kuultu.
Suurin olio ei pukeudu muotoihin.
Sillä Tao on salattu ja nimetön, mutta se on hyvä alussa ja lopussa.

上士闻道，勤而行之；中士闻道，若存若亡；下士闻道，大笑之。不笑不足以为道。故建言有之：明道若昧，进道若退，夷道若类，上德若谷，大白若辱，广德若不足，建德若偷，质真若渝，大方无隅，大器晚成，大音希声，大象无形。道隐无名。夫唯道，善贷且善。

42. Taon muutokset

四十二章

Taosta valui ulos Yksi.
Yhdestä syntyi Kaksi.
Kahdesta syntyi Kolme. Ja Kolmesta ovat johtuneet kaikki oliot.
Kaikkien olioitten takana on ilmenemätön ja edessä ilmennyt.
Niitä yhdistää aineeton hengitys.
Orpoutta, eristystä ja pyörättömiä vaunuja kansa kammoo; mutta kuninkaat ja viisaat lukevat sellaisia nimiä itselleen kunniaksi.
Sillä oliot kasvavat, kun niiltä riistetään, ja kun niihin lisätään, vähenevät ne.
Mitä ihmiset teoillaan opettavat, sitä minä vuorostani käytän heitä opettaakseni.
Esim. rajut ja yltiöpäiset ihmiset eivät kuole luonnollista kuolemaa.
He antavat hyvän opetuksen ja minä käytän heidän opetustaan hyväkseni.

道生一，一生二，二生三，三生万物。万物负阴而抱阳，冲气以为和。人之所恶，唯孤、寡、不毂，而王公以为称。故物或损之而益，或益之而损。人之所教，我亦教之：强梁者不得其死，吾将以为教父。

43. Rajaton hyödyllisyys

四十三章

Maailman pehmoisin olio kukistaa väkevimmän.
Aineeton tunkee kaiken läpi, vaikkei olisi mitään aukkoa.
Tästä minä ymmärrän, kuinka tehokas toimimattomuus on.
Opettaa sanoja käyttämättä ja olla hyödyksi ilman toimintaa – harvat ihmiset pääsevät niin pitkälle!

天下之至柔，驰骋天下之至坚。无有入于无闻。是以知无为有益。不言之教，无为之益，天下希及之。

44. Hiljaa pysyminen

四十四章

Mikä on lähempänä sinua, nimesi vaiko elämäsi?
Mikä on arvokkaampaa, elämäsi vaiko rikkautesi?
Mikä on suurempi paha, ansaitseminen vaiko menettäminen?
Suuri hartaus vaatii suurta uhrausta.
Suuri rikkaus aiheuttaa suuren häviön.
Joka on tyydytetty, ei kärsi tappiota.
Joka voi seisoa hiljaa, ei joudu vaaraan.
Nämä ihmiset ovat kestäviä.

名与身熟亲？身与货熟多？得与亡熟病？是故甚爱必大费，多藏必厚亡。故知足不辱，知止不殆，可以长久。

45. Rajaton hyve

四十五章

Joka näkee, että hänen korkeimmat saavutuksensa ovat epätäydellisiä, voi jatkaa työtään loppumattomiin.
Joka näkee, että hänen suurimmat omistuksensa ovat tyhjyyttä, voi jatkaa hankkimistaan ainiaan.
Hänen suurin suoruutensa on vain nöyrää taipumista.
Hänen korkein viisautensa on vain sopertamista.
Toiminta voittaa kylmyyden, rauhallisuus kuumuuden.
Hyveellä ja rauhallisuudella voidaan maailma voittaa.

大成若缺，其用不弊。大盈若冲，其用不穷。大直若屈，大巧若拙，大辩若讷。躁胜塞，静胜热，清静以为天下正。

46. Himon hillintä

四十六章

Kun Tao on mailmassa, käyvät hevoset laitumella.
Kun Tao on jättänyt maailman, kasvatetaan saloilla sotahevosia.
Ei ole suurempaa syntiä kuin himossa eläminen.
Ei ole suurempaa tuskaa kuin tyytymättömyys.
Ei ole mitään onnettomampaa kuin ansion ahneus.
Sentähden tyytyväisyyden kyllyys on ainainen elatus.

天下有道，却走马以粪；天下无道，戎马生于郊。罪莫大于可欲，祸莫大于不知足，罪莫大于欲得。故知足之足，常足。

47. Kauaksi katsominen

四十七章

Ihminen voi tuntea maailman lähtemättä ulos omasta talostaan.
Omien ikkunain läpi voi hän nähdä ylhäisen Taon.
Mitä kauemmaksi hän menee, sitä vähemmän toivoa hänellä on löytämisestä.
Sentähden viisas tietää ja tuntee matkustamatta, nimittää olioita näkemättä ja suorittaa kaiken toimimatta.

不出户，知天下；不窥牖，见天道。其出弥远，其知弥近。是以圣人不行而知，不见而名，不为而成。

48. Tiedon vaiva

四十八章

Ruumiillinen ja henkinen vaiva kasvaa joka päivä tiedon tavoittelusta.
Mutta tämä vaiva vähenee päivittäin Taon saavuttamisen kautta.
Lyhennättekö alituiseen ponnistustanne, kunnes siitä ei ole mitään jälellä?
Ei ole mitään, jota ei toimimattomuus voisi aikaansaada.
Ihminen voisi pienimmättäkään tuskatta ryhtyä maailmaa hallitsemaan. Mutta ne, jotka pitävät suurta ääntä maailman hallitsemisesta, eivät ole siihen valmiit.

为学日益，为道日损，损之又损之，以至于无为。无为无不为。取天下常以无事，及其有事，不足以取天下。

49. Myönnytyksen hyve

四十九章

Viisaalla ei ole kiintonaisia mielipiteitä, joita hän sanoisi omikseen.
Hän mukautuu muitten ajatuksiin.
Minä tahdon maksaa hyvän hyvällä. Tahdon myöskin maksaa pahan hyvällä.
Hyve on hyve.
Luottamukseen vastaan luottamuksella; samaten vastaan epäluuloonkin luottamuksella.
Hyve on luottavainen.
Viisas elää maailmassa kainosti itseään hilliten ja hänen sydämensä uhkuu myötätuntoa kaikkia kohtaan.
Ihmiset uskovat hänelle ajatuksensa ja hän pitää heitä kaikkia lapsinaan.

圣人无心，以百姓心为心。善者吾善之，不善者吾亦善之，得善。信者吾信之，不信者吾亦信之，得信。圣人在天下，怵怵；为天下，浑其心。百姓皆注其耳目，圣人皆孩之。

50. Elämän arvo

五十章

Ihmiset astuvat elämään ja palaavat takaisin kuolemaan.
Elämän portit ovat kolmetoista luvultaan ja yhtä monta on kuoleman portteja.
Yhtä monta tietä myöten elämä nopeasti käy kuolemaa kohden. Ja minkätähden?
Sentähden että ihmiset tavoittelevat ainoastaan aisti-elämää.
On sanottu, että ihminen, joka tuntee elämän salaisuuden, voi vaeltaa kautta maan varustautumatta sarvikuonoa tai tiikeriä vastaan.
Hän voi mennä taistelun tuoksinaan miekkaa pelkäämättä.
Sarvikuono ei löydä paikkaa, mihin sarvensa, työntää.
Tiikeri ei löydä paikkaa, mihin kyntensä iskeä.
Miekka ei löydä paikkaa, mihinkä tunkeutua.
Ja miksikä ei?
Sentähden että hän on voittanut kuoleman.

出生入死。生之徒十有三，死之徒十有三，人之生，动之死地，十有三。夫何故？以其生生之厚。盖闻善摄生者，陆行不遇虎兕，入军不被甲兵。兕无所投其角，虎无所措其爪，兵无所容其刃。夫何故？以其无死地。