Enimmin tämä metodi miellytti minua sentähden, että sitä käyttäessäni varmaan tiesin kaikessa noudattavani järkeäni, joll’en täydellisesti, niin ainakin voimieni mukaisesti. Sen lisäksi huomasin, että käsityskykyni vähitellen tottui tarkemmin ja selvemmin erottamaan esineitänsä; ja vaikka en vielä ollut käyttänyt tätä metodia mitään erityistä tieteellistä ainetta varten, toivoin siitä samaa hyötyä koettaessani voittaa muiden tieteiden vaikeuksia kuin minulla siitä oli ollut algebrassa.

But the chief ground of my satisfaction with this Method, was the assurance I had of thereby exercising my reason in all matters, if not with absolute perfection, at least with the greatest attainable by me: besides, I was conscious that by its use my mind was becoming gradually habituated to clearer and more distinct conceptions of its objects; and I hoped also, from not having restricted this Method to any particular matter, to apply it to the difficulties of the other Sciences, with not less success than to those of Algebra.

En siltä rohjennut tämän metodin avulla tutkia kaikkia vaikeita seikkoja, jotka kohtasin, sillä se olisi ollut vastaista metodini säännöille. Saatuani sen vakaumuksen, että muiden tieteiden perustukset ovat lainattavat filosofiasta, jonka peruksia en vielä pitänyt ollenkaan varmoina, katsoin ennen kaikkea tarpeelliseksi näiden varmistamisen.

I should not, however, on this account have ventured at once on the examination of all the difficulties of the Sciences which presented themselves to me, for this would have been contrary to the order prescribed in the Method, but observing that the knowledge of such is dependent on principles borrowed from Philosophy, in which I found nothing certain, I thought it necessary first of all to endeavour to establish its principles.

Mutta koska juuri tämä on mitä tärkeintä ja hätäileminen ja ennakkoluulot sitä suuresti vahingottaisivat, en luullut voivani toteuttaa tätä yritystä ennenkuin olisin saavuttanut paljoa varttuneemman iän. Olin näet silloin ainoastaan kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha; ja minun täytyi ensin käyttää paljon aikaa siihen valmistautuakseni, osaksi juurta jaksain poistamalla hengestäni kaikki aikaisemmin saavuttamani väärät mielipiteet, osaksi kokoamalla useita kokemuksia, joita myöhemmin voisin käyttää tutkimuksieni aineksina. Lisäksi tuli minun uutterasti harjottaa itseäni keksimäni metodin käyttämisessä, saadakseni siinä yhä suurempaa varmuutta.

And because I observed, besides, that an inquiry of this kind was of all others of the greatest moment, and one in which precipitancy and anticipation in judgment were most to be dreaded, I thought that I ought not to approach it till I had reached a more mature age, (being at that time but twenty-three,) and had first of all employed much of my time in preparation for the work, as well by eradicating from my mind all the erroneous opinions I had up to that moment accepted, as by amassing variety of experience to afford materials for my reasonings, and by continually exercising myself in my chosen Method with a view to increased skill in its application.

KOLMAS OSA

Part III

Jos joku aikoo uudestaan rakennuttaa talonsa, ei ole riittävää, että se puretaan, että hankitaan rakennusaineita ja arkkitehti, tai että itse perehtyy rakennustaiteeseen ja että sitäpaitsi huolellisesti laaditaan uuden rakennuksen piirustukset; tulee myös hankkia toinen asunto, jossa mukavasti saattaa asua rakennustöiden kestäessä.

And, finally, as it is not enough, before commencing to rebuild the house in which we live, that it be pulled down, and materials and builders provided, or that we engage in the work ourselves, according to a plan which we have beforehand carefully drawn out, but as it is likewise necessary that we be furnished with some other house in which we may live commodiously during the operations,

Samalla tavoin minäkin, voidakseni toimia varmasti ja elää niin onnellisena kuin mahdollista, sillä aikaa kun järkeni pakotti minua olemaan epäilevällä kannalla arvostelujeni suhteen, muodostin itselleni väliaikaisen siveysopin, jossa vain oli kolme tai neljä periaatetta, jotka tässä tahdon esittää.

so that I might not remain irresolute in my actions, while my Reason compelled me to suspend my judgment, and that I might not be prevented from living thenceforward in the greatest possible felicity, I formed a provisory code of Morals, composed of three or four maxims, with which I am desirous to make you acquainted.

Ensimäinen periaate määräsi noudattamaan isänmaani lakeja ja tapoja sekä pysyvästi pitämään kiinni siitä uskonnosta, jota minulle Jumalan armosta lapsuudesta oli opetettu, sekä muuten noudattamaan maltillisia ja kaikesta liioittelusta vapaita mielipiteitä, jotka ohjasivat järkevimpiä seurustelutovereitani heidän toiminnassaan.

The first was to obey the laws and customs of my country, adhering firmly to the Faith in which, by the grace of God, I had been educated from my childhood, and regulating my conduct in every other matter according to the most moderate opinions, and the farthest removed from extremes, which should happen to be adopted in practice with general consent of the most judicious of those among whom I might be living.

Sillä tästä hetkestä alkaen en pitänyt omia mielipiteitäni minkään arvoisina, koska tahdoin arvostellen punnita niitä kaikkia, ja sentähden luulin tekeväni viisaimmin siinä, että noudatin kaikista järkevimpien henkilöiden mielipiteitä.

For, as I had from that time begun to hold my own opinions for nought because I wished to subject them all to examination, I was convinced that I could not do better than follow in the meantime the opinions of the most judicious;

Persialaisten ja Kiinalaisten joukossa saattaa olla yhtä järkeviä ihmisiä kuin meillä; mutta siitä huolimatta pidin hyödyllisimpänä noudattaa niiden henkilöiden esimerkkiä, joiden joukossa minun tuli elää.

and although there are some perhaps among the Persians and Chinese as judicious as among ourselves, expediency seemed to dictate that I should regulate my practice conformably to the opinions of those with whom I should have to live;

Oppiakseni tuntemaan näiden varsinaiset mielipiteet, luulin tarpeelliseksi tarkastaa enemmän heidän tekojaan kuin heidän puheitaan. Sillä meidän aikojemme tapainturmeluksen vallitessa ihmiset eivät kernaasti sano kaikkea, mitä oikeana pitävät; moni ei sitä edes tiedäkään.

and it appeared to me that, in order to ascertain the real opinions of such, I ought rather to take cognizance of what they practised than of what they said, not only because, in the corruption of our manners, there are few disposed to speak exactly as they believe, but also because very many are not aware of what it is that they really believe;

Se sieluntoiminta näet, jota kutsutaan oikeanapitämiseksi on erilainen kuin itsetietoisuus siitä, ja useinkaan ne eivät ole yhdistyneinä.

for, as the act of mind by which a thing is believed is different from that by which we know that we believe it, the one act is often found without the other.

Useista samassa määrin tunnustetuista mielipiteistä valitsin maltillisimmat, osaksi sentähden, että ne aina ovat kaikista käytännöllisimmät ja todenmukaisesti paraat ja että jokainen liioittelu tavallisesti on paha; osaksi sentähden, että mahdollisimman vähän poikkeaisin oikealta tieltä jos olisin erehtynyt, koska näet siinä tapauksessa, että väärin olisin valinnut jonkun äärimäisyyden, oikea seikka olisi ollut vallan päinvastainen.

Also, amid many opinions held in equal repute, I chose always the most moderate, as much for the reason that these are always the most convenient for practice, and probably the best, (for all excess is generally vicious,) as that, in the event of my falling into error, I might be at less distance from the truth than if, having chosen one of the extremes, it should turn out to be the other which I ought to have adopted.

Tällaisena äärimäisyytenä pidin erityisesti jokaista lupausta, jonka kautta rajoitetaan omaa vapautta. Näin tehden en tahtonut moittia niitä lakeja, jotka tukeaksensa epäröivien henkilöiden heikkoa tahtoa, sallivat hyvää tarkoitusta varten tai ainoastaan kanssakäynnin turvaamiseksi, joka on vähemmänarvoinen tarkoitusperä, tehdä lupauksia ja sopimuksia, jotka ovat velvoittavaa laatua.*

And I placed in the class of extremes especially all promises by which somewhat of our freedom is abridged; not that I disapproved of the laws which, to provide against the instability of men of feeble resolution, when what is sought to be accomplished is some good, permit engagements by vows and contracts binding the parties to persevere in it, or even, for the security of commerce, sanction similar engagements where the purpose sought to be realized is indifferent:

Mutta koska en huomannut maailmassa mitään pysyvää ja koska puolestani toivoin yhä enemmän kehittäväni arvostelukykyäni, enkä suinkaan tahtonut sitä huonontaa, luulin, että olisin menetellyt vastoin tervettä järkeä, jos olisin velvoittautunut myöhemminkin pitämään hyvänä sellaista seikkaa, jonka silloin hyväksyin, mutta joka myöhemmin olisi voinut lakata olemasta hyvä, tai jonka oivallisuudesta en enää olisi ollut varma.

but because I did not find anything on earth which was wholly superior to change, and because, for myself in particular, I hoped gradually to perfect my judgments, and not to suffer them to deteriorate, I would have deemed it a grave sin against good sense, if, for the reason that I approved of something at a particular time, I therefore bound myself to hold it for good at a subsequent time, when perhaps it had ceased to be so, or I had ceased to esteem it such.

Siveysoppini toinen periaate sääsi, että pysyisin niin lujana ja päättäväisenä toimissani kuin mahdollista ja että pitäisin yhtä vakaasti kiinni mitä epäilyttävimmistäkin mielipiteistä, joita kerran olisin ottanut seuratakseni, kuin jos ne olisivat olleet vallan varmat.

My second maxim was to be as firm and resolute in my actions as I was able, and not to adhere less steadfastly to the most doubtful opinions, when once adopted, than if they had been highly certain;

Noudatin tässä suhteessa niiden matkustajien esimerkkiä, jotka eksyneinä metsään menettelevät viisaasti siinä, ett’eivät samoele sinne tänne, eivätkä pysy samassa paikassa, vaan että kulkevat yhä suoraan yhteen suuntaan, väistymättä ilman syytä toisaalle, vaikka aluksi olisivatkin vain sattumalta valinneet tämän suunnan.

imitating in this the example of travellers who, when they have lost their way in a forest, ought not to wander from side to side, far less remain in one place, but proceed constantly towards the same side in as straight a line as possible, without changing their direction for slight reasons, although perhaps it might be chance alone which at first determined the selection;

Sillä joll’eivät he täten saavukaan minne aikoivat, tulevat he kuitenkin johonkin paikkaan jossa heidän todenmukaisesti on parempi olla kuin metsän keskellä.

for in this way, if they do not exactly reach the point they desire, they will come at least in the end to some place that will probably be preferable to the middle of a forest.

Toimimisemme täällä elämässä näet useinkaan ei siedä mitään lykkäystä, ja sentähden on varma totuus siinä ohjeessa, että meidän tulee noudattaa todennäköisimpiä mielipiteitä silloin kun emme voi erottaa mitkä ovat oikeat;

In the same way, since in action it frequently happens that no delay is permissible, it is very certain that, when it is not in our power to determine what is true, we ought to act according to what is most probable;

vieläpä siinä, että, kun emme useammista mielipiteistä huomaa enempää todennäköisyyttä toisessa kuin toisessakaan mielipiteessä, meidän tulee hyväksyä vain yksi niistä ja sitten luopua pitämästä sitä epäiltävänä toimintamme suhteen ja päinvastoin pitää sitä vallan oikeana ja varmana, koska se järjellinen peruste, joka on saattanut meitä toimeenpanemaan tuon valinnan, on oikea ja varma.

and even although we should not remark a greater probability in one opinion than in another, we ought notwithstanding to choose one or the other, and afterwards consider it, in so far as it relates to practice, as no longer dubious, but manifestly true and certain, since the reason by which our choice has been determined is itself possessed of these qualities.

Näin vapauduin kaikesta siitä katumuksesta ja tunnonvaivasta, joka tavallisesti rasittaa niitä heikkoja ja epäröiviä henkiä, jotka ryhtyvät hankkeisiin, joita ensin pitävät hyvinä, mutta jälestäpäin huonoina.

This principle was sufficient thenceforward to rid me of all those repentings and pangs of remorse that usually disturb the consciences of such feeble and uncertain minds as, destitute of any clear and determinate principle of choice, allow themselves one day to adopt a course of action as the best, which they abandon the next, as the opposite.

Kolmas periaatteeni sääsi, että aina ennemmin voittaisin itseni kuin valittaisin kohtaloani sekä ennemmin muuttaisin omat haluni kuin maailman järjestyksen, ja että yleensä totuttaisin itseäni siihen vakaumukseen, että ainoa seikka, joka kokonaan on vallassamme, on omat ajatuksemme. Jos siis olemme koettaneet parastamme tahdostamme riippumattomien seikkojen suhteen, niin kaikki, mikä ei meiltä onnistu, on sellaista, jota meidän on vallan mahdoton toteuttaa.

My third maxim was to endeavour always to conquer myself rather than fortune, and change my desires rather than the order of the world, and in general, accustom myself to the persuasion that, except our own thoughts, there is nothing absolutely in our power; so that when we have done our best in respect of things external to us, all wherein we fail of success is to be held, as regards us, absolutely impossible

Tämä näytti minusta riittävältä estämään minua tulevaisuudessa toivomasta saavuttamattomia sekä saattamaan minut tyytyväiseksi.

and this single principle seemed to me sufficient to prevent me from desiring for the future anything which I could not obtain, and thus render me contented;

Sillä tahtomme tavoittelee vain sellaisia seikkoja, joita ymmärryksemme pitää jossakin suhteessa mahdollisina saavuttaa; jos siis pidämme kaikkia hyviä seikkoja, joita emme omista, yhtä etäisinä saavutuskyvyllemme, emme sure enempää sellaistenkaan seikkojen puutetta, jotka näyttävät kuuluvan meille syntymme nojalla, silloin kun ilman omaa syytämme olemme niitä vailla, kuin sitä, ett’emme ole Kiinan tai Meksikon keisari.

for since our will naturally seeks those objects alone which the understanding represents as in some way possible of attainment, it is plain, that if we consider all external goods as equally beyond our power, we shall no more regret the absence of such goods as seem due to our birth, when deprived of them without any fault of ours, than our not possessing the kingdoms of China or Mexico;

Ja jos teemme hädästä hyveen, kuten sanotaan, niin yhtä vähän toivomme terveyttä ollessamme sairaat tai vapautta ollessamme vankilassa, kuin nyt haluamme ruumista, joka olisi tehty yhtä kulumattomasta aineesta kuin timantti, tai siipiä lentääksemme lintujen tavoin.

and thus making, so to speak, a virtue of necessity, we shall no more desire health in disease, or freedom in imprisonment, than we now do bodies incorruptible as diamonds, or the wings of birds to fly with.

Mutta tunnustan, että tarvitsemme pitkää harjaantumista ja usein toistettua harkintaa, ennenkuin totumme tarkastamaan kaikkia asioita tältä näkökannalta.

But I confess there is need of prolonged discipline and frequently repeated meditation to accustom the mind to view all objects in this light;

Ja luulen etupäässä tässä piilleen niiden vanhojen filosofien salaisuuden, jotka osasivat vapautua kohtalon vallasta ja huolistaan ja köyhyydestään huolimatta kilpailla jumaliensa kanssa onnessa.

and I believe that in this chiefly consisted the secret of the power of such philosophers as in former times were enabled to rise superior to the influence of fortune, and, amid suffering and poverty, enjoy a happiness which their gods might have envied.

Sillä kun he alati tarkastivat luonnon heidän toiminnalleen asettamia rajoja, saivat he sen vahvan vakaumuksen, ett’ei mikään muu ollut heidän vallassaan kuin heidän omat ajatuksensa, ja tämä yksin riitti kokonaan kääntämään heidän halunsa pois muista seikoista.

For, occupied incessantly with the consideration of the limits prescribed to their power by nature, they became so entirely convinced that nothing was at their disposal except their own thoughts, that this conviction was of itself sufficient to prevent their entertaining any desire of other objects;

Ja he hallitsivat niitä niin täydellisesti, että syystä saattoivat pitää itseään rikkaampina ja voimakkaampina kuin muut, jotka, vaikka omistaisivatkin rikkaat luonnonlahjat ja onnen suosion, kuitenkin ollen vailla tätä filosofiaa, kaipaavat täydellistä tahtonsa hallitsemiskykyä.

and over their thoughts they acquired a sway so absolute, that they had some ground on this account for esteeming themselves more rich and more powerful, more free and more happy, than other men who, whatever be the favours heaped on them by nature and fortune, if destitute of this philosophy, can never command the realization of all their desires.

Lopuksi päätin täydentääkseni tämän siveysopin säännöt, tarkastaa ihmisten eri toimia tässä elämässä, valitakseni niistä paraan.

In fine, to conclude this code of Morals, I thought of reviewing the different occupations of men in this life, with the view of making choice of the best.

Ja tahtomatta moittia muiden toimia, luulin tekeväni paraiten jatkamalla minun valitsemaani tointa, että nimittäin käyttäisin koko elinaikani järkeni kehittämiseen ja koettaisin edistyä niin paljon kuin mahdollista totuuden etsimisessä keksimäni metodin mukaan.

And, without wishing to offer any remarks on the employments of others, I may state that it was my conviction that I could not do better than continue in that in which I was engaged, viz., in devoting my whole life to the culture of my Reason, and in making the greatest progress I was able in the knowledge of truth, on the principles of the Method which I had prescribed to myself.

Olin tuntenut niin suurta tyydytystä aina siitä asti kun rupesin käyttämään tätä metodia, ett’en luullut tämän elämän voivan tarjota sen suloisempaa tyydytystä. Ja löydettyäni joka päivä sen avulla muutamia totuuksia, jotka minusta näyttivät sangen tärkeiltä, ja jotka olivat yleisesti muille ihmisille tuntemattomat, täytti tämän seikan tuottama ilo niin mieleni, ett’ei mikään maailmassa huomiotani kiinnittänyt.

This Method, from the time I had begun to apply it, had been to me the source of satisfaction so intense as to lead me to believe that more perfect or more innocent could not be enjoyed in this life; and as by its means I daily discovered truths that appeared to me of some importance, and of which other men were generally ignorant, the gratification thence arising so occupied my mind that I was wholly indifferent to every other object.

Sitäpaitsi oli kolmen edellämainitun periaatteen tarkoitus tietojeni laajentaminen. Sillä koska Jumala meille jokaiselle on antanut kykyä erottamaan toden väärästä, en olisi luullut hetkeäkään voivani tyytyä toisten mielipiteisiin, ell’en olisi päättänyt tutkia niitä oman järkeni kannalta sopivan ajan tarjoutuessa.

Besides, the three preceding maxims were founded singly on the design of continuing the work of self-instruction. For since God has endowed each of us with some Light of Reason by which to distinguish truth from error, I could not have believed that I ought for a single moment to rest satisfied with the opinions of another, unless I had resolved to exercise my own judgment in examining these whenever I should be duly qualified for the task.

Enkä olisi voinut vapautua omantunnon syytöksistä niitä noudattaessani, ell’en olisi aikonut käyttää hyväkseni joka tilaisuutta löytääkseni parempia vakaumuksia, jos niitä olisi olemassa.

Nor could I have proceeded on such opinions without scruple, had supposed that I should thereby forfeit any advantage for attaining still more accurate, should such exist.

Lisäksi en olisi voinut rajoittaa toivomuksiani, enkä olla tyytyväinen, ell’en olisi noudattanut menetystapaa, jonka kautta tiesin saavuttavani kaikki ne tiedot, jotka minun oli mahdollista saavuttaa ja siis kaiken mahdollisen tosihyvän. Sillä koska tahtomme ei tavoittele eikä hylkää yhtään seikkaa, ilman että järkemme pitää sitä hyvänä tai pahana, on riittävää, että hyvin arvostelemme asioita, voidaksemme hyvin toimia. Ja jos arvostelukykymme on niin hyvä kuin suinkin mahdollista, kykenemme myös toimimaan sangen hyvin, eli saavuttamaan kaikki hyveet ja samalla kaikki saavutettavissa olevat hyvät seikat. Kenellä on tämä vakaumus, se varmaankin on tyytyväinen.

And, in fine, I could not have restrained my desires, nor remained satisfied, had I not followed a path in which I thought myself certain of attaining all the knowledge to the acquisition of which I was competent, as well as the largest amount of what is truly good which I could ever hope to secure. Inasmuch as we neither seek nor shun any object except in so far as our understanding represents it as good or bad, all that is necessary to right action is right judgment, and to the best action the most correct judgment,—that is, to the acquisition of all the virtues with all else that is truly valuable and within our reach; and the assurance of such an acquisition cannot fail to render us contented.

Havaittuani nämät periaatteet hyviksi ja liitettyäni ne niihin uskon totuuksiin, joita aina olen pitänyt tärkeimpinä, luulin arvelematta voivani hyljätä kaikki muut vakaumukset.

Having thus provided myself with these maxims, and having placed them in reserve along with the truths of Faith, which have ever occupied the first place in my belief, I came to the conclusion that I might with freedom set about ridding myself of what remained of my opinions.

Ja koska arvelin paremmin saavuttavani tarkoitukseni seurustelemalla ihmisten kanssa kuin viipymällä siinä huoneessa, jossa kaikkea tätä olin ajatellut, lähdin jo ennen talven loppua taaskin matkoille.

And, inasmuch as I hoped to be better able successfully to accomplish this work by holding intercourse with mankind, than by remaining longer shut up in the retirement where these thoughts had occurred to me, I betook me again to travelling before the winter was well ended.

Yhdeksänä seuraavana vuotena en tehnyt muuta kuin matkustelin alituisesti eri maissa, ja koetin olla etupäässä katselijana, enkä näyttelijänä kaikissa niissä komedioissa, joita siellä näytellään.

And, during the nine subsequent years, I did nothing but roam from one place to another, desirous of being a spectator rather than an actor in the plays exibited on the theatre of the world;

Tutkimalla erityisesti jokaisen seikan epäilyttävää puolta sekä sitä, mikä siinä saattaa meitä erehdyttää, karkotin mielestäni kaikki ne erehdykset, jotka siihen ennen olivat pujahtaneet.

and, as I made it my business in each matter to reflect particularly upon what might fairly be doubted and prove a source of error, I gradually rooted out from my mind all the errors which had hitherto crept into it.

En kuitenkaan menetellyt skeptikkojen tavoin, jotka epäilevät vain epäilläksensä ja aina ovat olevinaan epäröivällä kannalla. Päinvastoin pyrin kaikin tavoin saavuttamaan varmuutta sekä hylkäämään notkuvan maaperän ja löysän hiedan löytääkseni vankan kallioisen perustan.

Not that in this I imitated the Sceptics who doubt only that they may doubt, and seek nothing beyond uncertainty itself; for, on the contrary, my design was singly to find ground of assurance, and cast aside the loose earth and sand, that I might reach the rock or the clay.

Ja tämä onnistuikin minulle, luulen ma, sangen hyvin, sillä en suinkaan hakenut tutkittavaksi ottamissani tehtävissä piilevää epätodellisuutta tai epävarmuutta heikkojen olettamuksien nojalla, vaan selvien ja varmojen perusteiden avulla. En siis kohdanne yhtään niin suuressa määrin epäilystä herättävää tehtävää, ett’en aina voisi siitä tehdä jotakin varmaa johtopäätöstä, vaikkapa ainoastaan sen, ett’ei kysymyksessä oleva seikka sisällä mitään varmaa.

In this, as appears to me, I was successful enough; for, since I endeavoured to discover the falsehood or incertitude of the propositions I examined, not by feeble conjectures, but by clear and certain reasonings, I met with nothing so doubtful as not to yield some conclusion of adequate certainty, although this were merely the inference, that the matter in question contained nothing certain.

Samaten kuin vanhaa rakennusta purettaessa pannaan talteen puretut rakennusaineet siinä tarkoituksessa, että niitä käytettäisiin uuden talon rakentamiseen, niin minäkin hyljätessäni kaikki ne vakaumukseni, joita pidin löyhästi perustettuina, tein useita huomioita ja saavutin monta kokemusta, joista minulla myöhemmin on ollut hyötyä muodostaessani varmempia mielipiteitä.

And, just as in pulling down an old house, we usually reserve the ruins to contribute towards the erection, so, in destroying such of my opinions as I judged to be ill-founded, I made a variety of observations and acquired an amount of experience of which I availed myself in the establishment of more certain.

Koetin yhä edelleen harjaantua siinä metodissa, jota olin ottanut noudattaakseni. Pidin huolta etenkin siitä, että ajatukseni yleensä noudattivat sääntöjä, ja käytin sen ohella erityisesti muutamia vapaita tunteja vaikeiden matematisten kysymysten käsittelemiseen, jopa sellaistenkin kysymysten, jotka saatoin matematisten kaltaisiksi, erottamalla niistä kaikkien muiden tieteiden epävarmat perukset, kuten saattaa huomata useista tässä nidoksessa käsittelemistäni kysymyksistä.*

And further, I continued to exercise myself in the Method I had prescribed; for, besides taking care in general to conduct all my thoughts according to its rules, I reserved some hours from time to time which I expressly devoted to the employment of the Method in the solution of Mathematical difficulties, or even in the solution likewise of some questions belonging to other Sciences, but which, by my having detached them from such principles of these Sciences as were of inadequate certainty, were rendered almost Mathematical: the truth of this will be manifest from the numerous examples contained in this volume.*

Näin elin näennäisesti niiden tavoin, joilla ei ole muu tarkoituksena kuin viettää hauskaa ja viatonta elämää ja senvuoksi koettavat erottaa huvitukset paheista, ja jotka kuluttaakseen joutoaikansa ilman ikävää, käyttävät kaikkia säädyllisiä huvituskeinoja. En kuitenkaan lakannut tavoittelemasta päämäärääni ja edistyin totuuden tuntemisessa ehkä enemmän kuin jos vain olisin lukenut kirjoja tai seurustellut oppineiden kanssa.

And thus, without in appearance living otherwise than those who, with no other occupation than that of spending their lives agreeably and innocently, study to sever pleasure from vice, and who, that they may enjoy their leisure without ennui, have recourse to such pursuits as are honourable, I was nevertheless prosecuting my design, and making greater progress in the knowledge of truth, than I might, perhaps, have made had I been engaged in the perusal of books merely, or in holding converse with men of letters.

Tosin nämät yhdeksän vuotta kuluivat ilman että olin tullut mihinkään ratkaisevaan päätökseen niiden vaikeiden kysymysten suhteen, joista oppineet tavallisesti väittelevät, sekä ilman että olin alkanut etsiä tavallista varmemman filosofian perusteita.

These nine years passed away, however, before I had come to any determinate judgment respecting the difficulties which form matter of dispute among the learned, or had commenced to seek the principles of any Philosophy more certain than the vulgar.

Niiden monien etevien miesten esimerkki, jotka ennen minua olivat tätä yrittäneet, eivätkä siinä mielestäni olleet onnistuneet, saattoi minua arvelemaan yritystä niin vaikeaksi, ett’en kenties olisi niinkään pian rohjennut siihen ryhtyä, ell’en olisi saanut tietää muutamien levittelevän sellaisia huhuja, että jo olin saavuttanut päämääräni.

And the examples of many men of the highest genius, who had, in former times, engaged in this inquiry, but, as appeared to me, without success, led me to imagine it to be a work of so much difficulty, that I would not perhaps have ventured on it so soon had I not heard it currently rumoured that I had already completed the inquiry.

En tiedä mihin he perustivat tämän luulonsa. Jos minun omat puheeni ovat jossakin määrin antaneet siihen aihetta, niin se on saattanut tapahtua vain sen johdosta, että avomielisemmin olen tunnustanut tietämättömyyttäni kuin niiden on tapana tehdä, jotka ovat vähän tutkineet, ja ehkä myös sen johdosta, että olen esittänyt ne syyt, jotka aiheuttivat minua epäilemään monta sellaista seikkaa, joita muut pitävät varmoina; mutta en koskaan ole kehunut keksineeni mitään oppisuuntaa.

I know not what were the grounds of this opinion; and, if my conversation contributed in any measure to its rise, this must have happened rather from my having confessed my ignorance with greater freedom than those are accustomed to do who have studied a little, and expounded, perhaps, the reasons that led me to doubt of many of those things that by others are esteemed certain, than from my having boasted of any system of Philosophy.

Omatuntoni ei sallinut, että minua pidettiin etevämpänä kuin olin; sentähden pidin välttämättömänä kaikin keinoin tehdä itseni mainettani ansaitsevaksi.

But, as I am of a disposition that makes me unwilling to be esteemed different from what I really am, I thought it necessary to endeavour by all means to render myself worthy of the reputation accorded to me;

Tämän vuoksi päätin täsmälleen kahdeksan vuotta sitten vetäytyä pois niiltä seuduilta, joissa minulla oli tuttavia, sekä siirtyä tähän maahan,* jossa pitkällinen sota on aikaansaanut sellaisen järjestyksen, että maan ylläpitämät sotajoukot turvaavat vain rauhan tuottamien hedelmien nauttimista, ja jossa erittäin toimelias kansa enemmän harrastaa omia asioitaan kuin utelee muiden asioita. Siten saatoin, kaipaamatta ainoatakaan suurkaupungin mukavuutta, elää yhtä yksinäni ja syrjässä kuin mitä syrjäisimmässä erämaassa.

and it is now exactly eight years since this desire constrained me to remove from all those places where interruption from any of my acquaintances was possible, and betake myself to this country,* in which the long duration of the war has led to the establishment of such discipline, that the armies maintained seem to be of use only in enabling the inhabitants to enjoy more securely the blessings of peace; and where, in the midst of a great crowd actively engaged in business, and more careful of their own affairs than curious about those of others, I have been enabled to live without being deprived of any of the conveniences to be had in the most populous cities, and yet as solitary and as retired as in the midst of the most remote deserts.

NELJÄS OSA

Part IV

En tiedä tuleeko minun mainita lukijalle ensimäiset mietteeni niistä seikoista, joita tässä aion kosketella, sillä ne ovat niin metafysilliset ja niin tavattomat, ett’eivät ne kenties miellytä kaikkia. Ja kuitenkin pidän itseäni jossakin määrin velvoitettuna puhumaan niistä, jotta saatettaisiin päättää, ovatko perusteeni tarpeeksi varmat.

I am in doubt as to the propriety of making my first meditations in the place above mentioned matter of discourse; for these are so metaphysical, and so uncommon, as not, perhaps, to be acceptable to every one. And yet, that it may be determined whether the foundations that I have laid are sufficiently secure, I find myself in a measure constrained to advert to them.

Olin aikoja sitten huomannut, että siveyttä koskevissa seikoissa joskus täytyy seurata epävarmoja vakaumuksia aivan kuin ne olisivat epäilemättömät, kuten yllä olen sanonut. Mutta koska nyt tahdoin yksinomaan antautua totuuden etsimiseen, pidin päinvastaista menettelyä välttämättömänä, nimittäin että hylkäisin vääränä kaiken sen, joka minulle antaisi aihetta vähimpäänkin epäilykseen.

I had long before remarked that, in relation to practice, it is sometimes necessary to adopt, as if above doubt, opinions which we discern to be highly uncertain, as has been already said; but as I then desired to give my attention solely to the search after truth, I thought that a procedure exactly the opposite was called for, and that I ought to reject as absolutely false all opinions in regard to which I could suppose the least ground for doubt, in order to ascertain whether after that there remained aught in my belief that was wholly indubitable.

Tämän tein huomatakseni, olisiko sen jälkeen tietoisuudessani jälellä mitään, jota olisi vallan mahdoton epäillä. Koska aistimemme meitä välistä pettävät, oletin, ett’ei mikään seikka ole sellainen, jommoisena ne sen meille näyttävät. Ja koska on ihmisiä, jotka erehtyvät geometrian yksinkertaisimpienkin kysymyksien suhteen ja tekevät niistä vääriä johtopäätöksiä, pidin itseäni tässä suhteessa yhtä mahdollisena erehtymään kuin muita ja hylkäsin sentähden kaikki perusteet, joita ennen olin pitänyt todistuksina.

Accordingly, seeing that our senses sometimes deceive us, I was willing to suppose that there existed nothing really such as they presented to us; and because some men err in reasoning, and fall into paralogisms, even on the simplest matters of Geometry, I, convinced that I was as open to error as any other, rejected as false all the reasonings I had hitherto taken for demonstrations;

Lopuksi otin huomioon, että meillä unissa voi olla kaikki samat ajatukset kuin hereillä ollessamme, ilman että niistä yhdenkään tässä tapauksessa tarvitsee olla tosi, ja päätin olettaa että kaikki seikat, joita olin valveilla ollessani ajatellut, olivat yhtä vähäisessä määrässä todet kuin unieni harhakuvat.

and finally, when I considered that the very same thoughts (presentations) which we experience when awake may also be experienced when we are asleep, while there is at that time not one of them true, I supposed that all the objects (presentations) that had ever entered into my mind when awake, had in them no more truth than the illusions of my dreams.

Mutta heti jälestäpäin havaitsin, että olettaessani kaikkea vääräksi minä itse, joka sitä ajattelin, välttämättömästi olin jotakin. Ja huomattuani tämän totuuden: _Ajattelen, siis olen olemassa_ niin varmaksi ja järkähtämättömäksi, ett’eivät skeptikkojen liioitelluimmatkaan olettamukset voineet sitä järkyttää, luulin arvelematta voivani ottaa sen hakemani filosofian alkuperukseksi.

But immediately upon this I observed that, whilst I thus wished to think that all was false, it was absolutely necessary that I, who thus thought, should be somewhat; and as I observed that this truth, I think, hence I am, was so certain and of such evidence, that no ground of doubt, however extravagant, could be alleged by the Sceptics capable of shaking it, I concluded that I might, without scruple, accept it as the first principle of the Philosophy of which I was in search.

Sitten tutkin tarkasti omaa olemustani ja huomasin voivani kuvitella, ett’ei minulla ollenkaan ollut ruumista ja ett’ei ollut mitään maailmaa eikä mitään paikkaa, jossa olin, mutta en voinut kuvitella omaa olemattomuuttani. Päinvastoin juuri se, että epäilin muiden seikkojen olemassaoloa, todisti selvästi ja vallan varmasti oman olemassaoloni. Jos sitä vastoin vain olisin lakannut ajattelemasta ja jos kaikki muu, jota olin kuvitellut olevaksi, olisi ollut todellista, ei minulla olisi ollut mitään syytä olettaa, että minä olin olemassa.

In the next place, I attentively examined what I was, and as I observed that I could suppose that I had no body, and that there was no world nor any place in which I might be; but that I could not therefore suppose that I was not; and that, on the contrary, from the very circumstance that I thought to doubt of the truth of other things, it most clearly and certainly followed that I was; while, on the other hand, if I had only ceased to think, although all the other objects which I had ever imagined had been in reality existent, I would have had no reason to believe that I existed;

Tästä päätin, että olen substanssi, jonka koko olemus ja luonto on pelkkää ajattelemista, ja joka ei olemassaoloansa varten tarvitse mitään paikallisuutta eikä mitään aineellista esinettä. Siis tämä minä, s. o. sielu, joka juuri tekee minut siksi, mikä olen, on kokonaan erilainen kuin ruumis ja lisäksi paljon helpommin käsitettävissä kuin se; vaikkapa ruumista ei olisikaan, ei sielu lakkaisi olemasta se, mikä se on.

I thence concluded that I was a substance whose whole essence or nature consists only in thinking, and which, that it may exist, has need of no place, nor is dependent on any material thing; so that “I,” that is to say, the mind by which I am what I am, is wholly distinct from the body, and is even more easily known than the latter, and is such, that although the latter were not, it would still continue to be all that it is.

Tämän jälkeen tutkin millaisen väitteen täytyy olla, jotta se olisi oikea ja varma. Sillä koska juuri olin keksinyt sellaisen, pidin velvollisuutenani ottaa selville, missä tämä varmuus piilee.

After this I inquired in general into what is essential to the truth and certainty of a proposition; for since I had discovered one which I knew to be true, I thought that I must likewise be able to discover the ground of this certitude.

Huomattuani, ett’ei lauseessa: Ajattelen, siis olen olemassa, ole muuta joka takaisi sen totuuttaa kuin se, että selvästi käsitän ajatuksen välttämättömästi edellyttävän olemassaoloa, luulin voivani ottaa yleiseksi säännöksi sen, että kaikki ne seikat, jotka käsitämme hyvin selvästi ja hyvin tarkasti, ovat todet, ja että vain on vaikeus havaita, mitkä seikat selvästi käsitämme.

And as I observed that in the words I think, hence I am, there is nothing at all which gives me assurance of their truth beyond this, that I see very clearly that in order to think it is necessary to exist, I concluded that I might take, as a general rule, the principle, that all the things which we very clearly and distinctly conceive are true, only observing, however, that there is some difficulty in rightly determining the objects which we distinctly conceive.

Sitten tulin epäilemiseni johdosta ajatelleeksi, ett’ei olemukseni ollut täydellinen. Sillä huomasin selvästi, että tieto on jotakin täydellisempää kuin epäilys. Aloin siis tutkia, minkä tähden olin ruvennut ajattelemaan jotakin täydellisempää kuin minä itse ja huomasin selvästi, että tämän ajatuksen oli täytynyt johtua jostakin todella täydellisemmästä olennosta.

In the next place, from reflecting on the circumstance that I doubted, and that consequently my being was not wholly perfect, (for I clearly saw that it was a greater perfection to know than to doubt,) I was led to inquire whence I had learned to think of something more perfect than myself; and I clearly recognised that I must hold this notion from some Nature which in reality was more perfect.

Mitä tulee siihen käsitykseen, joka minulla oli useasta minua itseä ulkopuolella olevasta seikasta, kuten taivaasta, maasta, valosta, lämmöstä ja lukuisista muista seikoista, ei niiden synnyn selvillesaaminen minussa herättänyt sanottavaa levottomuutta. Sillä en huomannut niissä mitään, joka olisi tehnyt ne minua etevämmiksi, ja saatoin siis olettaa että ne, jos olivat todellisia, olivat luonnostani riippuvia ominaisuuksia, mikäli luonnossani oli täydellisyyttä, ja että, ell’eivät olleet todellisia, olin saanut ne tyhjästä, s. o. että ne olivat mielikuvituksessani, koska minä olin puuteellinen.

As for the thoughts of many other objects external to me, as of the sky, the earth, light, heat, and a thousand more, I was less at a loss to know whence these came; for since I remarked in them nothing which seemed to render them superior to myself, I could believe that, if these were true, they were dependencies on my own nature, in so far as it possessed a certain perfection, and, if they were false, that I held them from nothing, that is to say, that they were in me because of a certain imperfection of my nature.

Mutta niin ei voinut olla sen käsitteen laita, joka minulla oli minua täydellisemmästä olennosta; sillä on vallan ilmeisesti mahdotonta, että olisin saanut mainitun käsitteen tyhjästä. Ja koska on yhtä ristiriitaista olettaa täydellisemmän johtuvan vähemmän täydellisestä tai olevan siitä riippuvaisen, en ollut voinut itsestäni saada tuota täydellisemmän käsitettä.

But this could not be the case with the idea of a Nature more perfect than myself; for to receive it from nothing was a thing manifestly impossible; and, because it is not less repugnant that the more perfect should be an effect of, and dependence on the less perfect, than that something should proceed from nothing, it was equally impossible that I could hold it from myself:

En siis mitenkään muuten ollut voinut saada viimeksimainittua käsitettä kuin siten, että sen minulle oli antanut joku olento, joka todella oli minua täydellisempi ja joka omisti kaikki ne täydellisyydet, joita voin kuvitella, ja tämä olento oli sanalla sanoen Jumala.

accordingly, it but remained that it had been placed in me by a Nature which was in reality more perfect than mine, and which even possessed within itself all the perfections of which I could form any idea; that is to say, in a single word, which was God.

Tein lisäksi sen johtopäätöksen, ett’en minä, koska tunsin muutamia täydellisiä ominaisuuksia, joita minulla itsellä ei ollut, voinut olla ainoa olemassaoleva olento (käytän tässä lukijan suosiollisella luvalla filosofisia oppisanoja), vaan että välttämättömästi oli joku täydellisempi olento, josta olin riippuvainen ja jolta olin saanut kaikki, mitä minulla oli.

And to this I added that, since I knew some perfections which I did not possess, I was not the only being in existence, (I will here, with your permission, freely use the terms of the schools); but, on the contrary, that there was of necessity some other more perfect Being upon whom I was dependent, and from whom I had received all that I possessed;

Sillä jos yksin olisin ollut olemassa ja riippumaton kaikesta muusta, joten itseltäni olisin saanut omistamani vähäisen määrän täydellisen olennon ominaisuuksia, niin yhtä hyvin olisin voinut itseltäni saada kaikki ne ominaisuudet, joiden tiesin itseltäni puuttuvan, ja olisin omasta voimastani voinut olla ääretön, ijankaikkinen, muuttumaton, kaikkitietävä, kaikkivaltias, minulla olisi sanalla sanoen voinut olla kaikki ne täydelliset ominaisuudet, joita saatoin ajatella Jumalan omistavan.

for if I had existed alone, and independently of every other being, so as to have had from myself all the perfection, however little, which I actually possessed, I should have been able, for the same reason, to have had from myself the whole remainder of perfection, of the want of which I was conscious, and thus could of myself have become infinite, eternal, immutable, omniscient, all-powerful, and, in fine, have possessed all the perfections which I could recognise in God.

Noudattaen juuri esittämiäni perusteita tarvitsi minun, oppiakseni tuntemaan Jumalan luontoa niin suuressa määrin kuin kykyni sallisi, ainoastaan tarkata kaikkia niitä seikkoja, joista minulla oli käsitystä, ja kysyä, oliko niiden omistaminen jotakin täydellistä vai ei. Ja sain sen vakaumuksen, ett’ei Jumalalla ole yhtään sellaista ominaisuutta, jossa voi huomata jotakin epätäydellistä, vaan että hänellä on kaikki muut ominaisuudet. Niinpä huomasin, ett’ei Jumalalla voi olla epäilystä, epävakaisuutta, surua, eikä senkaltaisia, koska itse iloiten olisin vapautunut niistä.

For in order to know the nature of God, (whose existence has been established by the preceding reasonings,) as far as my own nature permitted, I had only to consider in reference to all the properties of which I found in my mind some idea, whether their possession was a mark of perfection; and I was assured that no one which indicated any imperfection was in him, and that none of the rest was awanting. Thus I perceived that doubt, inconstancy, sadness, and such like, could not be found in God, since I myself would have been happy to be free from them.

Minulla oli sitäpaitsi useiden aisteilla havaittavien ja aineellisten esineiden mielteitä. Sillä vaikka oletin, että näin unta ja että siis kaikki, minkä näin ja mitä kuvittelin, oli epätodellista, en voinut kuitenkaan kieltää, että minulla oli nuo mielteet.

Besides, I had ideas of many sensible and corporeal things; for although I might suppose that I was dreaming, and that all which I saw or imagined was false, I could not, nevertheless, deny that the ideas were in reality in my thoughts.

Koska omassa itsessäni selvästi olin havainnut, että ajatteleva luonto on erilainen kuin aineellinen, koska arvelin sen seikan, että joku esine on kokoonpantu, osottavan tämän esineen riippuvaisuutta ja koska riippuvaisuus päivänselvästi on puutteellisuus, tein sen johtopäätöksen, ett’ei se olisi mikään täydellisyyden merkki, jos Jumala olisi kokoonpantu näistä kahdesta luonnosta, ja ett’ei Jumala siis ole sellainen.

But, because I had already very clearly recognised in myself that the intelligent nature is distinct from the corporeal, and as I observed that all composition is an evidence of dependency, and that a state of dependency is manifestly a state of imperfection, I therefore determined that it could not be a perfection in God to be compounded of these two natures, and that consequently he was not so compounded;

Päinvastoin sain sen vakaumuksen, että jos maailmassa on sellaisia esineitä, henkiä tai muunluontoisia olioita, jotka eivät ole vallan täydellisiä, niiden olemuksen täytyy siihen määrään riippua Jumalan vallasta, ett’eivät ne hetkeäkään voisi pysyä ilman hänen apuansa.

but that if there were any bodies in the world, or even any intelligences, or other natures that were not wholly perfect, their existence depended on his power in such a way that they could not subsist without him for a single moment.

Tämän jälkeen tahdoin etsiä muita totuuksia; rupesin punnitsemaan geometrisen tutkimuksen esinettä ja käsitin sitä yksijaksoiseksi kappaleeksi tai pituudeltaan, leveydeltään ja korkeudeltaan äärettömäksi avaruudeksi, joka saattaa jakautua eri muotoisiin osiin sekä liikkua ja siirtyä joka tavalla, kuten geometrian tutkijat olettavat.

I was disposed straightway to search for other truths; and when I had represented to myself the object of the geometers, which I conceived to be a continuous body, or a space indefinitely extended in length, breadth, and height or depth, divisible into divers parts which admit of different figures and sizes, and of being moved or transposed in all manner of ways, (for all this the geometers suppose to be in the object they contemplate,) I went over some of their simplest demonstrations.

Tarkastin sitten muutamia heidän yksinkertaisimpia todistuksiaan ja huomasin sen suuren varmuuden, jonka kaikki tunnustavat niissä olevan, vain perustuvan siihen, että ne käsitetään ilmeisen selvästi, mainitsemani säännön mukaisesti; mutta huomasin myös, ett’ei niissä ollut mitään, joka minulle olisi saattanut varmaksi noiden suureiden olemassaolon.

And, in the first place, I observed, that the great certitude which by common consent is accorded to these demonstrations, is founded solely upon this, that they are clearly conceived in accordance with the rules I have already laid down. In the next place, I perceived that there was nothing at all in these demonstrations which could assure me of the existence of their object:

Sillä ajatellessani esimerkiksi kolmiota, olin kyllä varma siitä, että sen kolme kulmaa yhteensä ovat yhtä suuret kuin kaksi suoraa kulmaa, mutta siltä ei mikään tuottanut minulle varmuutta siitä, että kolmio todella oli olemassa.

thus, for example, supposing a triangle to be given, I distinctly perceived that its three angles were necessarily equal to two right angles, but I did not on that account perceive anything which could assure me that any triangle existed:

Kun taaskin rupesin tarkastamaan sitä käsitystä, joka minulla oli täydellisestä olennosta, huomasin, että olemassaolo kuuluu sen käsitteeseen samoin kuin kolmio-käsitteeseen kuuluu se totuus, että sen kolme kulmaa yhteensä vastaa kahta suoraa kulmaa, tai kuin ympyrä-käsitteeseen kuuluu, että jokainen piste sen kehällä on yhtä pitkän matkan päässä sen keskipisteestä, jopa tuo täydellisen olennon olemassaolo oli selvempikin.

while, on the contrary, recurring to the examination of the idea of a Perfect Being, I found that the existence of the Being was comprised in the idea in the same way that the equality of its three angles to two right angles is comprised in the idea of a triangle, or as in the idea of a sphere, the equidistance of all points on its surface from the centre, or even still more clearly;

Siis on ainakin yhtä varmaa, kuin mikään geometrinen todistus, että Jumala, joka on tuo täydellinen olento, on olemassa.

and that consequently it is at least as certain that God, who is this Perfect Being, is, or exists, as any demonstration of Geometry can be.

Se, että useiden mielestä on vaikeata tuntea Jumalan olemassaoloa sekä oman sielun olemusta, johtuu siitä, ett’eivät he koskaan kohota henkeänsä ylemmäksi aistimaailmaa ja että ovat tottuneet kuvittelemaan kaikkea havainnollisena, joka on erityinen ajattelemistapa aineellisten esineiden suhteen. Tämän tähden eivät he voi käsittää mitään, joka ei ole kuviteltavissa.

But the reason which leads many to persuade themselves that there is a difficulty in knowing this truth, and even also in knowing what their mind really is, is that they never raise their thoughts above sensible objects, and are so accustomed to consider nothing except by way of imagination, which is a mode of thinking limited to material objects, that all that is not imaginable seems to them not intelligible.

Tämä katsantotapa ilmenee vallan selvästi itse filosofienkin kouluissa opettamasta periaatteesta, ett’ei käsityskyky sisällä mitään, joka ei alkuperäisesti olisi ollut aistimus. Mutta ainakin on varmaa ett’eivät Jumala- ja sielu-käsitteet ole olleet aistimuksia;

The truth of this is sufficiently manifest from the single circumstance, that the philosophers of the Schools accept as a maxim that there is nothing in the Understanding which was not previously in the Senses, in which however it is certain that the ideas of God and of the soul have never been;

ja minusta tuntuu siltä kuin ne, jotka tahtovat tajuta mainittuja käsitteitä kuvitusvoimallaan, menettelisivät niiden tavoin, jotka silmillään tahtovat kuulla säveleitä tai tuntea tuoksuja. Ja tässä on vielä otettava huomioon se erotus, että näköaisti antaa meille yhtä oikeita esineiden mielteitä kuin haju- ja kuuloaisti, jota vastoin kuvitusvoimamme ja aistimme eivät koskaan voisi hankkia meille varmuutta, ell’ei ymmärryksemme tulisi avuksi.

and it appears to me that they who make use of their imagination to comprehend these ideas do exactly the same thing as if, in order to hear sounds or smell odours, they strove to avail themselves of their eyes; unless indeed that there is this difference, that the sense of sight does not afford us an inferior assurance to those of smell or hearing; in place of which, neither our imagination nor our senses can give us assurance of anything unless our Understanding intervene.

Jos vielä on ihmisiä, jotka eivät esittämieni perusteiden nojalla ole kyllin varmat Jumalan ja sielunsa olemassaolosta, niin soisin heidän ajattelevan, että kaikki muut seikat, joita he pitävät varmempina kuten esimerkiksi se, että heillä on ruumis, että on tähdet, maa ja senkaltaisia, ovat vielä epävarmemmat.

Finally, if there be still persons who are not sufficiently persuaded of the existence of God and of the soul, by the reasons I have adduced, I am desirous that they should know that all the other propositions, of the truth of which they deem themselves perhaps more assured, as that we have a body, and that there exist stars and an earth, and such like, are less certain;

Sillä jos jollakulla onkin moralinen varmuus* noista asioista, niin ett’ei voi epäillä niitä ilman että on vailla järkevyyttä, ei järkevästi ajatteleva henkilö myöskään voi kieltää, metafysillisen varmuuden ollessa kysymyksessä, että mainittujen esineiden varmuutta itse teossa sopii yhtä paljon epäillä kuin sitä unissa esiintyvää kuvitteluamme, että meillä on toinen ruumis ja että näemme toisia tähtiä ja toisen maan, vaikka tämä on vallan perätöntä.

for, although we have a moral assurance of these things, which is so strong that there is an appearance of extravagance in doubting of their existence, yet at the same time no one, unless his intellect is impaired, can deny, when the question relates to a metaphysical certitude, that there is sufficient reason to exclude entire assurance, in the observation that when asleep we can in the same way imagine ourselves possessed of another body and that we see other stars and another earth, when there is nothing of the kind.

Sillä miten tiedämme, etteivät ajatuksemme unta nähdessämme ole yhtä todelliset kuin hereillä olessamme, koska edelliset useinkin ovat vallan yhtä vilkkaat ja selvät?

For how do we know that the thoughts which occur in dreaming are false rather than those other which we experience when awake, since the former are often not less vivid and distinct than the latter?

Punnitkootpa vaikka kaikista nerokkaimmat henkilöt tätä seikkaa niin kauan kuin haluavat; minä puolestani en luule heidän voivan esittää kyllin pätevää perustetta tämän epäilyksen poistamiseksi, elleivät edellytä Jumalan olemassaoloa.

And though men of the highest genius study this question as long as they please, I do not believe that they will be able to give any reason which can be sufficient to remove this doubt, unless they presuppose the existence of God.

Sillä ensiksikin äsken laatimani sääntö, että kaikki ne seikat, jotka selvästi ja tarkasti käsitämme, ovat todet, on varma ainoastaan sentähden, että Jumala on olemassa, että hän on täydellinen olento ja että kaikki, mitä meissä on, on hänen antamaansa.

For, in the first place, even the principle which I have already taken as a rule, viz., that all the things which we clearly and distinctly conceive are true, is certain only because God is or exists, and because he is a Perfect Being,

Tästä seuraa, että kaikki mielteemme ja käsitteemme ollen todellisia ja Jumalasta lähteneitä, mikäli ovat selvät ja tarkat, myös ovat todet.

and because all that we possess is derived from him whence it follows that our ideas or notions, which to the extent of their clearness and distinctness are real, and proceed from God, must to that extent be true.

Jos meillä siis sangen usein onkin vääriä mielteitä ja käsitteitä, voivat ne olla vain sellaisia, joissa on jotakin sekavaa ja epäselvää; tässä suhteessa niissä on tyhjän luonnetta, s. o. ne ovat vain sentähden meissä sekavat, ett’emme ole täydellisiä.

Accordingly, whereas we not unfrequently have ideas or notions in which some falsity is contained, this can only be the case with such as are to some extent confused and obscure, and in this proceed from nothing, (participate of negation,) that is, exist in us thus confused because we are not wholly perfect.

Myöskin on ilmeisen selvästi yhtä ristiriitaista olettaa, että todettomuus ja puutteellisuus johtuvat Jumalasta, kuin että totuus ja täydellisyys syntyvät tyhjästä.

And it is evident that it is not less repugnant that falsity or imperfection, in so far as it is imperfection, should proceed from God, than that truth or perfection should proceed from nothing.

Mutta joll’emme tietäisi, että kaikki, mikä meissä on todellista ja totta, johtuu täydellisestä ja äärettömästä olennosta, ei meillä, huolimatta käsitteiden selvyydestä ja tarkkuudesta, olisi mitään takeita siitä, että ne ovat todet ja siis täydelliset.

But if we did not know that all which we possess of real and true proceeds from a Perfect and Infinite Being, however clear and distinct our ideas might be, we should have no ground on that account for the assurance that they possessed the perfection of being true.

Kun siis Jumalasta ja sielusta saavuttamamme tieto näin on saattanut tämän ohjeen varmaksi, on helppo huomata, ett’eivät unissamme esiintyvät mielikuvitukset mitenkään voi meissä herättää epäilystä niiden ajatuksien totuudesta, jotka meillä on hereillä ollessamme.

But after the knowledge of God and of the soul has rendered us certain of this rule, we can easily understand that the truth of the thoughts we experience when awake, ought not in the slightest degree to be called in question on account of the illusions of our dreams.

Sillä jos olisi sattunut niin, että jollakulla unissa olisi ollut tarkka käsitys esimerkiksi jostakin geometrikon keksimästä uudesta todistuksesta, niin ei unennäkö estäisi hänen käsitystään olemasta oikea.

For if it happened that an individual, even when asleep, had some very distinct idea, as, for example, if a geometer should discover some new demonstration, the circumstance of his being asleep would not militate against its truth;

Sillä mitä tulee uniemme tavallisimpaan erehdykseen, joka on siinä, että ne osottavat meillä useita esineitä samalla tavoin kuin ulkonaiset aistimme, ei haittaa, jos ne saattavat meitä epäilemään sellaisten mielteiden ja käsitteiden todenperäisyyttä, sillä nämät voivat varsin usein valveillakin ollessamme pettää meitä.

and as for the most ordinary error of our dreams, which consists in their representing to us various objects in the same way as our external senses, this is not prejudicial, since it leads us very properly to suspect the truth of the ideas of sense; for we are not unfrequently deceived in the same manner when awake;

Niinpä keltatautiset näkevät kaikki keltaisessa valossa; ja tähdet tai muut hyvin etäiset esineet näyttävät meistä paljon pienemmiltä kuin ne todellisuudessa ovat.

as when persons in the jaundice see all objects yellow, or when the stars or bodies at a great distance appear to us much smaller than they are.

Sanalla sanoen, meidän täytyy joko sitten olemme hereillä tai nukumme, perustaa totenapitämisemme yksinomaan järkemme havaitsemaan ilmeiseen selvyyteen.

For, in fine, whether awake or asleep, we ought never to allow ourselves to be persuaded of the truth of anything unless on the evidence of our Reason.

On huomattava, että sanon järkemme, enkä mielikuvituksemme ja aistimuksiemme. Sillä vaikka näemmekin auringon hyvin selvästi, emme siitä saa päättää, että se on sen suuruinen, jolta se näyttää; ja vaikka voimmekin varsin hyvin kuvitella eläintä, jolla on jalopeuran pää ja vuohen ruumis ei siitä vielä seuraa, että todella on olemassa tällaisia eläimiä, niin kutsuttuja kimeroita.

And it must be noted that I say of our Reason, and not of our imagination or of our senses: thus, for example, although we very clearly see the sun, we ought not therefore to determine that it is only of the size which our sense of sight presents; and we may very distinctly imagine the head of a lion joined to the body of a goat, without being therefore shut up to the conclusion that a chimæra exists; f

Sillä järki ei meille sano, että näkemämme ja kuvittelemamme seikka todella on sellainen, vaan se sanoo, että kaikilla mielteillämme ja käsitteillämme täytyy olla joku totuuden perusta. On näet mahdotonta, että Jumala, joka on vallan täydellinen ja totuudellinen, muuten olisi istuttanut ne meihin.

or it is not a dictate of Reason that what we thus see or imagine is in reality existent; but it plainly tells us that all our ideas or notions contain in them some truth; for otherwise it could not be that God, who is wholly perfect and veracious, should have placed them in us.

Koska siis arvostelumme eivät koskaan ole niin selvät ja täydelliset unissa kuin valveilla ollessamme, vaikkapa mielikuvituksemme nukkuessamme välistä onkin yhtä vilkas ja selvä, jopa vilkkaampi ja selvempikin kuin valvoessamme, niin järki vakuuttaa meille toiselta puolen, ett’eivät ajatuksemme voi olla vallan todet, koska emme ole täydellisiä, ja että ajatuksiemme sisältämä totuuden määrä epäilemättä on tavattavissa valveilla ollessamme, eikä unta nähdessämme.

And because our reasonings are never so clear or so complete during sleep as when we are awake, although sometimes the acts of our imagination are then as lively and distinct, if not more so than in our waking moments, Reason further dictates that, since all our thoughts cannot be true because of our partial imperfection, those possessing truth must infallibly be found in the experience of our waking moments rather than in that of our dreams.

VIIDES OSA

Part V

Kernaasti jatkaisin tässä esitystäni ja osottaisin koko niiden totuuksien sarjan, jotka olen johtanut näistä ensimäisistä. Mutta sitä varten minun tässä täytyisi kosketella useita kysymyksiä,* joista oppineet ovat eri mieltä, ja siis riitaantua heidän kanssaan, jota en tahdo. Sentähden luulen olevan parasta olla niitä koskettelematta, ja vain yleisesti mainita mitkä ne ovat, jotta viisaimmat henkilöt saattaisivat päättää, onko hyödyllistä, että yleisö saa tutustua niiden yksityiskohtiin.

I would here willingly have proceeded to exhibit the whole chain of truths which I deduced from these primary; but as with a view to this it would have been necessary now to treat of many questions in dispute among the learned, with whom I do not wish to be embroiled, I believe that it will be better for me to refrain from this exposition, and only mention in general what these truths are, that the more judicious may be able to determine whether a more special account of them would conduce to the public advantage.

Olen aina lujasti pysynyt kiinni siinä päätöksessäni, ett’en hyväksyisi mitään muuta periaatetta kuin sen, jota juuri olen käyttänyt todistaakseni Jumalan ja sielun olemassaolon, ja ett’en pitäisi mitään seikkaa totena, joka ei näyttäisi minusta selvemmältä ja varmemmalta kuin geometriset todistukset minusta ennen olivat näyttäneet.

I have ever remained firm in my original resolution to suppose no other principle than that of which I have recently availed myself in demonstrating the existence of God and of the soul, and to accept as true nothing that did not appear to me more clear and certain than the demonstrations of the geometers had formerly appeared;

Ja kuitenkin olen lyhyessä ajassa saavuttanut tyydyttäviä tuloksia kaikista tärkeimmistä ja vaikeimmista kysymyksistä, joita filosofiassa tavallisesti käsitellään; ja olen sen lisäksi havainnut muutamia lakeja, jotka Jumala on niin sijoittanut luontoon ja joista hän on painanut henkeemme sellaisen käsityksen, ett’emme, tarpeeksi tutkittuamme niitä, voi epäillä, että ne vallitsevat kaikkea pysyväistä ja kaikkea mikä tapahtuu maailmassa.

and yet I venture to state that not only have I found means to satisfy myself in a short time on all the principal difficulties which are usually treated of in Philosophy, but I have also observed certain laws established in nature by God in such a manner, and of which he has impressed on our minds such notions, that after we have reflected sufficiently upon these, we cannot doubt that they are accurately observed in all that exists or takes place in the world:

Tarkastamalla näiden lakien sarjaa luulen keksineeni useita hyödyllisempiä ja tärkeämpiä totuuksia kuin kaikki se, mitä sitä ennen olin oppinut tai edes toivonut oppivani.

and farther, by considering the concatenation of these laws, it appears to me that I have discovered many truths more useful and more important than all I had before learned, or even had expected to learn.

Koska olen koettanut esittää tärkeimmät niistä tutkimuksessa,* jota muutamat asianhaarat estävät minua julkaisemasta, en saata ilmaista niitä tässä muulla tavalla kuin mainitsemalla tuon tutkimuksen pääsisällyksen.

But because I have essayed to expound the chief of these discoveries in a Treatise which certain considerations prevent me from publishing, I cannot make the results known more conveniently than by here giving a summary of the contents of this Treatise.

Minulla oli ensin aikomus käsitellä siinä kaikkea, mitä tiesin aineellisista seikoista.

It was my design to comprise in it all that, before I set myself to write it, I thought I knew of the nature of material objects.