Latinankielisestä alkuteoksesta suomentanut Ph. Suuronen.

Translated by John Veitch.

Jos tämä esitys tuntuu olevan liian pitkä luettavaksi yhdessä jaksossa, saattaa sen jakaa kuuteen osaan.

If this Discourse appear too long to be read at once, it may be divided into six parts:

Ensimäinen sisältää useita tiedettä koskevia mietteitä;

and, in the first, will be found various considerations touching the Sciences;

toinen tekijän etsimän metodin pääsäännöt;

in the second, the principal rules of the Method which the Author has discovered;

kolmas muutamia tekijän mainitusta metodista johtamia moralisääntöjä;

in the third, certain of the rules of Morals which he has deduced from this Method;

neljäs ne perusteet, joiden nojalla tekijä todistaa Jumalan ja ihmissielun olemassaolon ja jotka ovat hänen metafysiikkinsä perustuksena;

in the fourth, the reasonings by which he establishes the existence of God and of the Human Soul, which are the foundations of his Metaphysic;

viides joukon tekijän tutkimia luonnontieteellisiä kysymyksiä, erityisesti selityksen sydämen tykytyksestä ja muutamista muista vaikeista lääketieteellisistä seikoista, sekä lisäksi selonteon ihmis- ja eläinsielun erotuksesta;

in the fifth, the order of the Physical questions which he has investigated, and, in particular, the explication of the motion of the heart and of some other difficulties pertaining to Medicine, as also the difference between the soul of man and that of the brutes;

ja kuudes eli viimeinen sellaista, mitä tekijän mielestä sen tulee tietää, joka tahtoo tunkea syvemmälle luonnon tuntemiseen, sekä ne syyt, jotka ovat aiheuttaneet tekijän kirjallisen toiminnan.

and, in the last, what the Author believes to be required in order to greater advancement in the investigation of Nature than has yet been made, with the reasons that have induced him to write.

ENSIMÄINEN OSA

Part I

Paraiten jaettuna maailmassa on terve järki, sillä jokainen luulee saaneensa siitä niin riittävän osan ett’eivät tavallisesti nekään henkilöt, joita kaikissa muissa seikoissa on vaikea tyydyttää, halua että heillä olisi sitä enemmän kuin heillä on.

Good Sense is, of all things among men, the most equally distributed; for every one thinks himself so abundantly provided with it, that those even who are the most difficult to satisfy in everything else, do not usually desire a larger measure of this quality than they already possess.

Ei sovi olettaa kaikkien tässä suhteessa erehtyvän; päinvastoin tämä seikka osottaa, että oikea arvostelukyky ja toden ja väärän erottamistaito, jota nimenomaan kutsutaan terveeksi järjeksi, luonnoltaan on samanlainen kaikissa ihmisissä, sekä myös, ett’ei mielipiteiden erilaisuus johdu siitä, että toisella on enemmän järkeä kuin toisella, vaan siitä, että ajatuksemme kulkevat eri teitä ja ett’emme tarkasta samoja seikkoja.

And in this it is not likely that all are mistaken the conviction is rather to be held as testifying that the power of judging aright and of distinguishing Truth from Error, which is properly what is called Good Sense or Reason, is by nature equal in all men; and that the diversity of our opinions, consequently, does not arise from some being endowed with a larger share of Reason than others, but solely from this, that we conduct our thoughts along different ways, and do not fix our attention on the same objects.

Sillä terve järki ei yksinään riitä, pääasia on, että sitä osataan oikein käyttää.

For to be possessed of a vigorous mind is not enough; the prime requisite is rightly to apply it.

Suurimmat henget saattavat yhtä hyvin harjottaa suurimpia paheita kuin suurimpia hyveitä; ja vitkalleen astuvat saattavat edistyä paljoa enemmän jos he yhä seuraavat suoraa tietä, kuin ne, jotka juoksevat ja poikkeavat tieltä.

The greatest minds, as they are capable of the highest excellencies, are open likewise to the greatest aberrations; and those who travel very slowly may yet make far greater progress, provided they keep always to the straight road, than those who, while they run, forsake it.

Minä puolestani en koskaan ole pitänyt järkeäni missään suhteessa täydellisempänä muiden ihmisten järkeä; päinvastoin olen usein halunnut yhtä nopeaa käsityskykyä, yhtä selvää ja varmaa kuvitusvoimaa tai yhtä laajaa ja pettämätöntä muistia kuin olen tavannut muutamissa muissa henkilöissä.

For myself, I have never fancied my mind to be in any respect more perfect than those of the generality; on the contrary, I have often wished that I were equal to some others in promptitude of thought, or in clearness and distinctness of imagination, or in fulness and readiness of memory.

Ainoastaan näiden ominaisuuksien perustuksella henki mielestäni saattaa kehittyä täydellisemmäksi; sillä koska järki on ainoa seikka, joka on ihmiselle olennoinen, ja joka erottaa hänet eläimestä, luulen sen olevan täydellisenä kussakin ihmisessä ja yhdyn tässä suhteessa niihin filosofeihin, jotka väittävät, että saman lajin yksilöt eroavat toisistaan ainoastaan satunnaisten ominaisuuksien enemmyyden tai vähemmyyden, eivätkä olemuksensa puolesta.

And besides these, I know of no other qualities that contribute to the perfection of the mind; for as to the Reason or Sense, inasmuch as it is that alone which constitutes us men, and distinguishes us from the brutes, I am disposed to believe that it is to be found complete in each individual; and on this point to adopt the common opinion of philosophers, who say that the difference of greater and less holds only among the accidents, and not among the forms or natures of individuals of the same species.

Mutta en pelkää mainita että onneksi ne olot, joissa nuoruudesta alkaen olen elänyt, minussa ovat herättäneet mietteitä ja periaatteita, joiden johdolla olen muodostanut metodin. Sen avulla toivon voivani vähitellen lisätä tietojani ja kehittää ne niin korkealle, kuin henkeni keskinkertaisuus ja elämäni lyhyys sallivat.

I will not hesitate, however, to avow my belief that it has been my singular good fortune to have very early in life fallen in with certain tracks which have conducted me to considerations and maxims, of which I have formed a Method that gives me the means, as I think, of gradually augmenting my knowledge, and of raising it by little and little to the highest point which the mediocrity of my talents and the brief duration of my life will permit me to reach.

Sillä minulla on siitä jo ollut niin paljon hyötyä, että tarkatessani filosofin silmällä ihmisten eri tekoja ja yrityksiä, huomaan niiden melkein kaikkien olevan turhamielisiä ja tarpeettomia. Ja kuitenkin olen itseäni arvostellessani taipuvampi epäilemään kykyäni kuin siitä kerskaamaan. Enkä senvuoksi saata olla tuntematta vilpitöntä tyydytystä siitä edistyksestä, jonka jo luulen saavuttaneeni totuuden etsimisessä, ja toivon tulevaisuuden osottavan todeksi sen seikan, että minun kaikista puhtaasti inhimillisistä toimista valitsemani tehtävä, kuten rohkenen luulla, todella on hyvä ja arvokas.

For I have already reaped from it such fruits that, although I have been accustomed to think lowly enough of myself, and although when I look with the eye of a philosopher at the varied courses and pursuits of mankind at large, I find scarcely one which does not appear vain and useless, I nevertheless derive the highest satisfaction from the progress I conceive myself to have already made in the search after truth, and cannot help entertaining such expectations of the future as to believe that if, among the occupations of men as men, there is any one really excellent and important, it is that which I have chosen.

Kuitenkin saatan erehtyä, ja kenties pidän pelkkää kuparia kultana ja lasipalasia jalokivinä.

After all, it is possible I may be mistaken; and it is but a little copper and glass, perhaps, that I take for gold and diamonds.

Tiedänhän kuinka herkät olemme erehtymään itsemme suhteen, sekä kuinka epäiltävinä ystäviemmekin arvostelut ovat pidettävät, silloin kun ne ovat meille suotuisat.

I know how very liable we are to delusion in what relates to ourselves, and also how much the judgments of our friends are to be suspected when given in our favour.

Mutta mielihyvällä olen tässä esityksessä mainitseva noudattamani menetystavan sekä kuvaava elämääni ikäänkuin maalauksessa, jotta jokainen itse siitä saattaisi muodostaa mielipiteensä. Jos sittemmin kuulen näitä mielipiteitä, olen niistä saava uuden oppimiskeinon entisten lisäksi.

But I shall endeavour in this Discourse to describe the paths I have followed, and to delineate my life as in a picture, in order that each one may be able to judge of them for himself, and that in the general opinion entertained of them, as gathered from current report, I myself may have a new help towards instruction to be added to those I have been in the habit of employing.

Tarkoitukseni ei siis ole tässä opettaa sitä metodia, jota kunkin tulee noudattaa ohjaukseksi oikeaan ajattelemiseen, vaan ainoastaan osottaa, millä tavoin minä olen koettanut ohjata omaa järkeäni.

My present design, then, is not to teach the Method which each ought to follow for the right conduct of his Reason, but solely to describe the way in which I have endeavoured to conduct my own.

Sen, joka rupeaa muita neuvomaan, tulee pitää itseänsä opastettavaansa taitavampana, sillä pieninkin erehdys neuvojan puolelta tuottaa hänelle moitetta.

They who set themselves to give precepts must of course regard themselves as possessed of greater skill than those to whom they prescribe; and if they err in the slightest particular, they subject themselves to censure.

Tarjoan siis tämän kirjoituksen ainoastaan kertomuksena tai tarinana, jossa sellaisten esimerkkien ohella, joita sopii seurata ehkä on useita toisia, joita syystä ei sovi seurata. Toivon että siitä on hyötyä monelle, eikä vahinkoa kellekään, ja että kaikki tunnustavat avomielisyyteni.

But as this Tract is put forth merely as a history, or, if you will, as a tale, in which, amid some examples worthy of imitation, there will be found, perhaps, as many more which it were advisable not to follow, I hope it will prove useful to some without being hurtful to any, and that my openness will find some favour with all.

Minulle on lapsuudesta alkaen opetettu kirjallisuutta ja tieteitä, ja koska minulle vakuutettiin, että niiden avulla saattaa saavuttaa selvän ja varman tiedon kaikesta siitä, mikä on hyödyllistä elämälle, heräsi minussa tavaton halu niitä oppia.

From my childhood, I have been familiar with letters; and as I was given to believe that by their help a clear and certain knowledge of all that is useful in life might be acquired, I was ardently desirous of instruction.

Mutta niin pian kuin olin saavuttanut sen oppimäärän, jonka omistaminen tavallisesti oikeuttaa oppineiden lukuun pääsemisen, muuttui mielipiteeni kokonaan. Sillä minua rupesi vaivaamaan niin moni epäilys ja erehdys, ett’en opinnoistani arvellut saaneeni muuta etua kuin sen, että yhä enemmän huomasin tiedottomuuttani.

But as soon as I had finished the entire course of study, at the close of which it is customary to be admitted into the order of the learned, I completely changed my opinion. For I found myself involved in so many doubts and errors, that I was convinced I had advanced no farther in all my attempts at learning, than the discovery at every turn of my own ignorance.

Ja kuitenkin kävin koulua, joka oli Europan kuuluisimpia ja jossa oli opettajina niin oppineita miehiä kuin yleensä saattaa olla. Olin siellä oppinut kaiken sen, minkä muutkin.

And yet I was studying in one of the most celebrated Schools in Europe, in which I thought there must be learned men, if such were anywhere to be found.

Ja koska en tyytynyt niihin tieteisiin, joita siellä opetettiin, olin lisäksi lukenut kaikki mitä harvinaisimpia ja huomattavimpia seikkoja sisältävät kirjat, jotka vain olivat joutuneet käsiini.

I had been taught all that others learned there; and not contented with the sciences actually taught us, I had, in addition, read all the books that had fallen into my hands, treating of such branches as are esteemed the most curious and rare.

Tämän ohella sain tietää miten muut minua arvostelivat ja huomasin, ett’ei minua suinkaan pidetty tovereitani huonompana, vaikka heidän joukossaan oli muutamia, jotka oli määrätty täyttämään opettajiemme paikkoja, niiden avoimiksi jouduttua.

I knew the judgment which others had formed of me; and I did not find that I was considered inferior to my fellows, although there were among them some who were already marked out to fill the places of our instructors.

Päälle päätteeksi meidän vuosisadallamme oli mielestäni yhtä suuria ja lukuisia neroja kuin kuluneillakin.

And, in fine, our age appeared to me as flourishing, and as fertile in powerful minds as any preceding one.

Tämän johdosta pidin itseäni oikeutettuna arvostelemaan muita ihmisiä itseni mukaan sekä arvelemaan, ettei maailmassa ollut olemassa yhtään sellaista oppia, jommoista minua aikaisemmin oli saatettu toivomaan.

I was thus led to take the liberty of judging of all other men by myself, and of concluding that there was no science in existence that was of such a nature as I had previously been given to believe.

En kuitenkaan halveksinut niitä opinharjotuksia, jotka koulussa ovat käytännössä.

I still continued, however, to hold in esteem the studies of the Schools.

Käsitin, että ne kielet, joita siellä opetetaan, ovat välttämättömät vanhojen kirjojen ymmärtämiseksi, että miellyttävät tarut vilkastuttavat kuvitusvoimaa, että historian huomattavat tapaukset kohottavat mieltä ja että niiden punnitseva tarkastaminen kehittää arvostelukykyä.

I was aware that the Languages taught in them are necessary to the understanding of the writings of the ancients; that the grace of Fable stirs the mind; that the memorable deeds of History elevate it; and, if read with discretion, aid in forming the judgment;

Sillä kaikkien hyvien kirjojen lukeminen on kuin keskustelua niiden tekijäin, s. o. kuluneiden vuosisatojen parasten miesten kanssa, jopa lisäksi tarkoin punnittua keskustelua, jossa he ilmaisevat meille vain paraat ajatuksensa. Niinpä on kaunopuheliaisuudella verraton pontensa ja viehätyksensä; runoudella on hienoutensa ja valtaava suloutensa;

that the perusal of all excellent books is, as it were, to interview with the noblest men of past ages, who have written them, and even a studied interview, in which are discovered to us only their choicest thoughts; that Eloquence has incomparable force and beauty; that Poesy has its ravishing graces and delights;

matematiikilla on hyvin tarkat tuloksensa, jotka yhtä suuressa määrässä miellyttävät tiedonhaluisia kuin ne helpottavat kaikkia taiteita ja vähentävät inhimillistä työtä. Samoin siveellisyyttä käsittelevät kirjoitukset sisältävät paljon opettavaista sekä useita hyödyllisiä kehotuksia hyveeseen; teologia opastaa taivasta ansaitsemaan;

that in the Mathematics there are many refined discoveries eminently suited to gratify the inquisitive, as well as further all the arts and lessen the labour of man; that numerous highly useful precepts and exhortations to virtue are contained in treatises on Morals; that Theology points out the path to heaven;

filosofia opettaa puhumaan todennäköisesti kaikista seikoista ja tuottaa sen harjottajalle kunnioitusta vähemmän oppineiden puolelta; lakitiede, lääketiede ja muut tieteet tuottavat kunniaa ja rikkautta niiden harjottajille. Sanalla sanoen, on hyvä tutkia niitä kaikkia jopa mitä taikauskoisimpia ja epäluotettavampia, jotta saattaisi tuntea niiden oikean arvon ja karttaa niiden aikaansaamaa erehdystä.

that Philosophy affords the means of discoursing with an appearance of truth on all matters, and commands the admiration of the more simple; that Jurisprudence, Medicine, and the other Sciences, secure for their cultivators honours and riches; and, in fine, that it is useful to bestow some attention upon all, even upon those abounding the most in superstition and error, that we may be in a position to determine their real value, and guard against being deceived.

Mutta arvelin jo käyttäneeni tarpeeksi aikaa kielien oppimiseen sekä myös vanhojen kansojen, kirjojen, historian ja tarujen lukemiseen. Sillä keskustelu kuluneiden vuosisatojen ihmisten kanssa on verrattava matkustamiseen.

But I believed that I had already given sufficient time to Languages, and likewise to the reading of the writings of the ancients, to their Histories and Fables. For to hold converse with those of other ages and to travel, are almost the same thing.

Meidän on hyvä oppia tuntemaan eri kansojen tapoja, että voisimme järkevästi arvostella oman maan tapoja ja ett’emme luulisi kaikkea sitä, mikä poikkeaa oman maan tavoista, naurettavaksi ja järjettömäksi, kuten niiden on tapa tehdä, jotka eivät ole mitään nähneet.

It is useful to know something of the manners of different nations, that we may be enabled to form a more correct judgment regarding our own, and be prevented from thinking that everything contrary to our customs is ridiculous and irrational,—a conclusion usually come to by those whose experience has been limited to their own country.

Mutta se, joka panee liian paljon aikaa matkustamiseen, käy viimein vieraaksi omalle maalleen, ja siltä, joka on liian halukas tuntemaan kuluneiden vuosisatojen tapahtumia, oman vuosisadan tapaukset suuressa määrin jäävät tuntematta.

On the other hand, when too much time is occupied in travelling, we become strangers to our native country; and the over curious in the customs of the past are generally ignorant of those of the present.

Sitäpaitsi tarut saattavat kuvittelemaan useita mahdottomia seikkoja mahdollisiksi; ja tarkimmatkin historioitsijat, joll’eivät juuri muuta tai suurenna esittämiensä seikkojen arvoa tehdäkseen ne huvittavammiksi, kumminkin melkein aina jättävät syrjään vähäpätöisemmät ja vähemmän huomattavat asianhaarat. Täten heidän esittämänsä seikat eivät ole todellisuuden mukaiset; ja ne, jotka järjestävät elämänsä niistä noutamiensa esimerkkien mukaan, saattavat helposti menetellä yhtä omituisesti kuin kuljeksivat romaanisankarimme, sekä ryhtyä yrityksiin, jotka käyvät yli heidän voimiensa.

Besides, fictitious narratives lead us to imagine the possibility of many events that are impossible; and even the most faithful histories, if they do not wholly misrepresent matters, or exaggerate their importance to render the account of them more worthy of perusal, omit, at least, almost always the meanest and least striking of the attendant circumstances; hence it happens that the remainder does not represent the truth, and that such as regulate their conduct by examples drawn from this source, are apt to fall into the extravagances of the knight-errants of Romance, and to entertain projects that exceed their powers.

Pidin suuressa kunniassa kaunopuheliaisuutta ja runoutta, mutta arvelin molempia enemmän luonnonlahjoiksi kuin ahkeruuden hedelmiksi.

I esteemed Eloquence highly, and was in raptures with Poesy; but I thought that both were gifts of nature rather than fruits of study.

Se, jolla on erittäin etevä arvostelukyky ja joka sangen hyvin järjestää ajatuksensa tehdäkseen ne selviksi ja ymmärrettäviksi, voi aina mitä helpoimmin vakuuttaa muille väitöksiään, vaikka se tapahtuukin huonolla murteella, ja vaikk’ei hän koskaan ole tutkinut kaunopuheliaisuutta. Samoin ovat ne, joilla on mitä miellyttävimmät mielijohteet, joita sangen sirosti ja vienosti osaavat esittää, paraat runoilijat, vaikkapa runousoppi onkin heille tuntematon.

Those in whom the faculty of Reason is predominant, and who most skilfully dispose their thoughts with a view to render them clear and intelligible, are always the best able to persuade others of the truth of what they lay down, though they should speak only in the language of Lower Brittany, and be wholly ignorant of the rules of Rhetoric; and those whose minds are stored with the most agreeable fancies, and who can give expression to them with the greatest embellishment and harmony, are still the best poets, though unacquainted with the Art of Poetry.

Pidin etupäässä matematiikistä sen todistuksien varmuuden ja selvyyden tähden, mutta en vielä huomannut sen tuottamaa todellista hyötyä. Sillä ajattelin, että se vain oli mekanisen taidon palveluksessa ja ihmettelin, ett’ei sen vankalle ja varmalle perustalle oltu rakennettu mitään korkeampaa.

I was especially delighted with the Mathematics, on account of the certitude and evidence of their reasonings: but I had not as yet a precise knowledge of their true use; and thinking that they but contributed to the advancement of the mechanical arts, I was astonished that foundations, so strong and solid, should have had no loftier superstructure reared on them.

Päinvastaisesti vertasin vanhojen pakanallisten kirjailijain siveysopillisia kirjoituksia hyvin muhkeisiin ja komeisiin palatseihin, jotka on rakennettu pelkälle hiedalle ja loalle.

On the other hand, I compared the disquisitions of the ancient Moralists to very towering and magnificent palaces with no better foundation than sand and mud:

He näet suuresti ylistävät hyveitä ja esittävät niitä mitä kunnioitettavimmassa valossa, mutta eivät tarpeeksi opasta niiden tuntemiseen. Usein se, mille he antavat niin kauniin nimen, ei ole muuta kuin tunteettomuutta, ylpeyttä, epätoivoa tai isänmurhaa.

they laud the virtues very highly, and exhibit them as estimable far above anything on earth; but they give us no adequate criterion of virtue, and frequently that which they designate with so fine a name is but apathy, or pride, or despair, or parricide.

Kunnioitin meidän teologiaamme ja toivoin yhtä hyvällä syyllä kuin muutkin pääseväni taivaaseen. Mutta havaittuani varmaksi sen seikan, että tie sinne on avoinna yhtä hyvin kaikkein oppimattomimmalle kuin oppineimmalle ja että sinne johdattavat ilmoitetut totuudet käyvät yli ymmärryksemme, en uskaltanut alistaa niitä heikon järkeni punnittavaksi, vaan arvelin, että sen, joka tahtoisi ryhtyä niitä tutkimaan ja siinä toivoisi onnistuvansa, täytyisi saada erityistä apua taivaasta ja olla ihmistä etevämpi olento.

I revered our Theology, and aspired as much as any one to reach heaven: but being given assuredly to understand that the way is not less open to the most ignorant than to the most learned, and that the revealed truths which lead to heaven are above our comprehension, I did not presume to subject them to the impotency of my Reason; and I thought that in order competently to undertake their examination, there was need of some special help from heaven, and of being more than man.

Filosofiasta sanon ainoastaan, ett’ei siinä, vaikka etevimmät nerot vuosisatoja sitten ovat sitä viljelleet, vielä ole ainoatakaan seikkaa, josta ei väiteltäisi ja joka ei olisi epäiltävä. En siis ollut niin itserakas, että olisin toivonut onnistuvani siinä paremmin kuin muut. Ajatellessani mitenkä paljon samaa seikkaa koskevia oppineiden puolustamia erilaisia mielipiteitä saattaa olla, vaikka ei koskaan voi olla muuta kuin yksi ainoa, joka vastaa todellisuutta, pidin melkein vääränä kaikkea, mikä ainoastaan oli todennäköistä.

Of Philosophy I will say nothing, except that when I saw that it had been cultivated for many ages by the most distinguished men, and that yet there is not a single matter within its sphere which is not still in dispute, and nothing, therefore, which is above doubt, I did not presume to anticipate that my success would be greater in it than that of others; and further, when I considered the number of conflicting opinions touching a single matter that may be upheld by learned men, while there can be but one true, I reckoned as well-nigh false all that was only probable.

Mitä tulee muihin tieteisiin, mikäli ne lainaavat periaatteensa filosofiasta, en arvellut niin löyhälle perustukselle voitavan rakentaa mitään pysyväistä; eikä niiden tuottama kunnia ja raha-ansio voineet houkutella minua niitä oppimaan. Sillä varallisuussuhteeni eivät, Jumalan kiitos, pakottaneet minua tekemään tieteestä ammattia elatuksekseni. En tosin kyynikon tavoin halveksinut kunniaa; mutta panin hyvin vähän arvoa sellaiseen kunniaan, jota en luullut täydellä syyllä ansaitsevani.

As to the other Sciences, inasmuch as these borrow their principles from Philosophy, I judged that no solid superstructures could be reared on foundations so infirm; and neither the honour nor the gain held out by them was sufficient to determine me to their cultivation for I was not, thank Heaven, in a condition which compelled me to make merchandise of Science for the bettering of my fortune; and though I might not profess to scorn glory as a Cynic, I yet made very slight account of that honour which I hoped to acquire only through fictitious titles.

Lisäksi tunsin tarpeeksi väärien oppien arvon, niin ett’eivät alkemistien lupaukset, astrologien ennustukset, noitien petokset, eivätkä muiden sellaisten henkilöiden vehkeet ja kerskaukset, jotka ovat tietävinään enemmän kuin mitä tietävät, voineet viedä minua harhaan.

And, in fine, of false Sciences I thought I knew the worth sufficiently to escape being deceived by the professions of an alchemist, the predictions of an astrologer, the impostures of a magician, or by the artifices and boasting of any of those who profess to know things of which they are ignorant.

Sentähden hylkäsin kokonaan tieteiden tutkimisen, niin pian kuin ikäni vapautti minut opettajieni holhouksesta. Päätin yksinomaan etsiä sitä tiedettä, jonka saattaisin löytää itsestäni tai maailman suuresta kirjasta ja käytin lopun nuoruuttani matkustelemiseen. Näin hallitsijain hoveja ja sotajoukkoja, seurustelin eri-säätyisten ja -luonteisten henkilöiden kanssa, kokosin eri kokemuksia, koettelin itseäni onnen eri vaiheissa ja punnitsin jokaista kohtaamaani seikkaa niin, että siitä saisin jotakin hyötyä.

For these reasons, as soon as my age permitted me to pass from under the control of my instructors, I entirely abandoned the study of letters, and resolved no longer to seek any other science than the knowledge of myself, or of the great book of the world. I spent the remainder of my youth in travelling, in visiting courts and armies, in holding intercourse with men of different dispositions and ranks, in collecting varied experience, in proving myself in the different situations into which fortune threw me, and, above all, in making such reflection on the matter of my experience as to secure my improvement.

Sillä arvelin voitavan löytää paljon enemmän totuutta niistä mietteistä, joihin jokaisen itsensä kokemat tapahtumat antavat aihetta, ja joita pian rangaistuksena seuraa huono tulos, jos on tehty väärä johtopäätös, kuin oppineen tehottomasta mietiskelystä työhuoneessaan. Tämän mietiskelyn tuloksista näet on vain se seuraus, että oppinut niistä ehkä on sitä ylpeämpi, kuta enemmän ne poikkeavat tavallisista mielipiteistä, sillä hänen on täytynyt osottaa kahta suurempaa nerokkaisuutta ja keinotekoisuutta tehdäkseen ne todennäköisiksi.

For it occurred to me that I should find much more truth in the reasonings of each individual with reference to the affairs in which he is personally interested, and the issue of which must presently punish him if he has judged amiss, than in those conducted by a man of letters in his study, regarding speculative matters that are of no practical moment, and followed by no consequences to himself, farther, perhaps, than that they foster his vanity the better the more remote they are from common sense; requiring, as they must in this case, the exercise of greater ingenuity and art to render them probable.

Minä puolestani aina palavasti halusin oppia erottamaan toden väärästä, voidakseni selvästi punnita tekojani ja varmasti kulkea eteenpäin elämässä.

In addition, I had always a most earnest desire to know how to distinguish the true from the false, in order that I might be able clearly to discriminate the right path in life, and proceed in it with confidence.

En tarkastaessani muiden ihmisten tapoja niistä löytänyt mitään luotettavaa toiminnan ohjetta, sillä huomasin niissä melkein yhtä paljon erilaisuutta kuin sitä ennen olin havainnut filosofien mielipiteissä.

It is true that, while busied only in considering the manners of other men, I found here, too, scarce any ground for settled conviction, and remarked hardly less contradiction among them than in the opinions of the philosophers.

Tästä sain ainoastaan sen hyödyllisen kokemuksen, että toiset suuret kansat yleisesti omistavat ja hyväksyvät useita seikkoja, jotka meistä näyttävät hyvin omituisilta ja naurettavilta, ja ett’en enää uskonut varmasti mitään sellaista, jonka perustuksena ei ollut muu kuin esimerkki ja tapa. Näin vähitellen vapauduin monesta erehdyksestä, joka saattaa himmentää luonnollisen käsityskykymme selkeyttä ja tehdä meidät vähemmän kykeneviksi kuuntelemaan järjen ääntä.

So that the greatest advantage I derived from the study consisted in this, that, observing many things which, however extravagant and ridiculous to our apprehension, are yet by common consent received and approved by other great nations, I learned to entertain too decided a belief in regard to nothing of the truth of which I had been persuaded merely by example and custom: and thus I gradually extricated myself from many errors powerful enough to darken our Natural Intelligence, and incapacitate us in great measure from listening to Reason.

Ja kulutettuani muutamia vuosia näin tutkien maailman kirjaa ja tavoittaen kokemusta, päätin eräänä päivänä myös ruveta tutkimaan omaa itseäni ja käyttämään kaikki henkeni voimat oikean menetystavan löytämiseen. Tämä minulle onnistuikin paljoa paremmin kuin jos en olisi poistunut omasta maasta ja kirjojeni luota.

But after I had been occupied several years in thus studying the book of the world, and in essaying to gather some experience, I at length resolved to make myself an object of study, and to employ all the powers of my mind in choosing the paths I ought to follow; an undertaking which was accompanied with greater success than it would have been had I never quitted my country or my books.

TOINEN OSA

Part II

Oleskelin siihen aikaan Saksassa, jonne sota,* joka ei vielä ole päättynyt, oli minut saattanut. Kun palasin keisarin kruunauksesta* armeijaan, asetuin talven alussa kaupunginosaan, jossa minulla ei ollut mitään seuraa ja jossa kaikeksi onneksi eivät huolet eivätkä mielenliikutukset minua vaivanneet. Pysyin koko päivän yksin sulkeutuneena lämpimään huoneeseen, jossa minulla oli hyvä aika syventyä ajatuksiini.

I was then in Germany, attracted thither by the wars in that country, which have not yet been brought to a termination; and as I was returning to the army from the coronation of the Emperor, the setting in of winter arrested me in a locality where, as I found no society to interest me, and was besides fortunately undisturbed by any cares or passions, I remained the whole day in seclusion,* with full opportunity to occupy my attention with my own thoughts.

Ensimäisiä ajatuksiani oli se, ett’eivät useinkaan sellaiset teokset, jotka on kokoonpantu monesta osasta ja jotka ovat eri mestarien valmistamat, ole yhtä täydelliset kuin yhden ainoan henkilön aikaansaamat.

Of these one of the very first that occurred to me was, that there is seldom so much perfection in works composed of many separate parts, upon which different hands have been employed, as in those completed by a single master.

Sellaiset rakennukset esimerkiksi, joita yksi ainoa arkkitehti on alkanut rakennuttaa ja jotka hän on valmiiksi rakennuttanut, tavallisesti ovat kauniimmat ja mukavammat kuin ne, joita useammat ovat koettaneet parannella käyttämällä hyväkseen vanhoja muureja, jotka alkuperäisesti oli rakennettu toista tarkoitusta varten.

Thus it is observable that the buildings which a single architect has planned and executed, are generally more elegant and commodious than those which several have attempted to improve, by making old walls serve for purposes for which they were not originally built.

Siten vanhat kaupungit, jotka alussa vain olivat pieniä kauppaloita, mutta joista aikojen kuluessa on paisunut suuria kaupunkeja, ovat tavallisesti sangen huonosti laaditut verrattuina niihin, jotka insinööri mielensä mukaan piirustuksiensa johdolla sovittaa tasangolle. Jos näet tarkastamme edellisten talojen rakennuksia erikseen, huomaamme niissä usein yhtä paljon jopa enemmänkin taidetta kuin jälkimäisten kaupunkien taloissa, mutta jos otamme huomioon miten edelliset on järjestetty, kuinka on sekaisin pieniä taloja suurten vieressä sekä kuinka kadut ovat väärät ja epätasaiset, niin pikemmin pidämme niitä sattuman kuin järkevien ihmisten laatimina.

Thus also, those ancient cities which, from being at first only villages, have become, in course of time, large towns, are usually but ill laid out compared with the regularly constructed towns which a professional architect has freely planned on an open plain; so that although the several buildings of the former may often equal or surpass in beauty those of the latter, yet when one observes their indiscriminate juxtaposition, there a large one and here a small, and the consequent crookedness and irregularity of the streets, one is disposed to allege that chance rather than any human will guided by reason, must have led to such an arrangement.

Ja kuitenkin on ammoisista ajoista ollut muutamia virkamiehiä, joiden on täytynyt pitää huolta siitä että yksityisten talot kohottaisivat kaupungin yleistä kaunista ulkomuotoa. Tästä huomaamme miten vaikeaa on aikaansaada mitään täydellistä ainoastaan jatkamalla toisen työtä.

And if we consider that nevertheless there have been at all times certain officers whose duty it was to see that private buildings contributed to public ornament, the difficulty of reaching high perfection with but the materials of others to operate on, will be readily acknowledged.

Tämän johdosta tulin ajatelleeksi ett’eivät ne muinoin puoleksi villit kansat, jotka vasta vähitellen ovat sivistyneet, ja jotka sikäli ovat laatineet lakinsa, mikäli rikokset ja riidat ovat heidät siihen pakottaneet, voi olla yhtä korkealla kehityskannalla kuin ne kansat, jotka muodostettuaan yhteiskuntansa heti ovat ottaneet huomioon jonkun viisaan lainlaatijan asetukset.

In the same way I fancied that those nations which, starting from a semi-barbarous state and advancing to civilisation by slow degrees, have had their laws successively determined, and, as it were, forced upon them simply by experience of the hurtfulness of particular crimes and disputes, would by this process come to be possessed of less perfect institutions than those which, from the commencement of their association as communities, have followed the appointments of some wise legislator.

Varmaa myös on, että oikean uskonnon kanta, jonka Jumala yksin on säätänyt, on verrattomasti etevämpi kuin kaikkien muiden.

It is thus quite certain that the constitution of the true religion, the ordinances of which are derived from God, must be incomparably superior to that of every other.

Mitä inhimillisiin seikkoihin tulee, en luule Spartan muinaisen korkean kukoistuksen johtuneen siitä, että jokainen sen yksityisistä laeista olisi ollut hyvä, sillä usea niistä oli kovin omituinen ja ristiriidassa siveellisyyden kanssa, vaan siitä, että yksi ainoa mies oli ne keksinyt ja että niillä kaikilla siis oli sama tarkoitus.

And, to speak of human affairs, I believe that the past pre-eminence of Sparta was due not to the goodness of each of its laws in particular, for many of these were very strange, and even opposed to good morals, but to the circumstance that, originated by a single individual, they all tended to a single end.

Samanlaiseen johtopäätökseen tulin kirjoissa esitettyjen tieteiden suhteen, ainakin niiden, joiden perusteet vain ovat luultavia, mutta jotka itse teossa eivät todista mitään ja jotka ovat vähitellen syntyneet ja kasvaneet useiden eri henkilöiden mielipiteistä. Ne eivät likimainkaan lähene totuutta siinä määrin kuin selväjärkisen miehen yksinkertaiset luonnolliset mietteet hänen omassa kokemuspiirissään esiintyneistä seikoista.

In the same way I thought that the sciences contained in books, (such of them at least as are made up of probable reasonings, without demonstrations,) composed as they are of the opinions of many different individuals massed together, are farther removed from truth than the simple inferences which a man of good sense using his natural and unprejudiced judgment draws respecting the matters of his experience.

Vielä tulin ajatelleeksi, että me täysi-ikäiset kaikki olemme olleet lapsia ennenkun tulimme aikaihmisiksi ja että kauan olemme olleet mielihalumme ja opettajamme ohjattavina, jotka usein ovat olleet ristiriitaiset keskenään, ja joita ehkä ei kumpikaan aina neuvonut meille parasta. On siis mahdotonta, että arvostelukykymme olisi yhtä selvä ja luotettava kuin jos syntymästämme alkaen olisimme täydellisesti käyttäneet järkeämme ja olleet yksistään sen ohjaamat.

And because we have all to pass through a state of infancy to manhood, and have been of necessity, for a length of time, governed by our desires and preceptors, (whose dictates were frequently conflicting, while neither perhaps always counselled us for the best,) I farther concluded that it is almost impossible that our judgments can be so correct or solid as they would have been, had our Reason been mature from the moment of our birth, and had we always been guided by it alone.

Tosin ei pureta kaupungin kaikkia taloja ainoastaan siinä tarkoituksessa, että ne uudelleen paremmin rakennettaisiin ja että kadut tulisivat kauniimmiksi; vaan näemme monenkin purkavan talonsa rakentaakseen sen uudestaan, jopa talonomistajien joskus pakosta niin tekevän, kun heidän talonsa ovat vähällä luhistua kokoon ja kun niiden perustukset eivät ole tarpeeksi vahvat.

It is true, however, that it is not customary to pull down all the houses of a town with the single design of rebuilding them differently, and thereby rendering the streets more handsome; but it often happens that a private individual takes down his own with the view of erecting it anew, and that people are even sometimes constrained to this when their houses are in danger of falling from age, or when the foundations are insecure.

Tämän esimerkin johdosta arvelin, ett’ei luultavasti kukaan yksityinen ihminen rupea parantamaan valtiota muuttamalla siinä kaikki perustuksia myöten ja kumoamalla kaikki uudistusta varten, ja ett’ei täten liioin voi parantaa tieteitä kokonaisuudessaan eikä niiden juurtunutta opettamistapaa kouluissa. Mutta mitä siihen asti saavuttamiin vakaumuksiin tuli, pidin sopivimpana syrjäyttää ne kerrassaan ja sitten asettaa sijaan parempia tai ehkä samatkin, mutta järjellisesti punnittuina.

With this before me by way of example, I was persuaded that it would indeed be preposterous for a private individual to think of reforming a state by fundamentally changing it throughout, and overturning it in order to set it up amended; and the same I thought was true of any similar project for reforming the body of the Sciences, or the order of teaching them established in the Schools: but as for the opinions which up to that time I had embraced, I thought that I could not do better than resolve at once to sweep them wholly away, that I might afterwards be in a position to admit either others more correct, or even perhaps the same when they had undergone the scrutiny of Reason.

Olin varma siitä, että näin menettelemällä onnistuisin paljon paremmin järjestämään elämäni, kuin jos ainoastaan olisin rakentanut vanhoille perustuksille ja nojautunut yksistään niihin vakaumuksiin, joita minulle nuoruudessani oli tyrkytetty, ilman että itse koskaan olin tutkinut niiden todenperäisyyttä.

I firmly believed that in this way I should much better succeed in the conduct of my life, than if I built only upon old foundations, and leant upon principles which, in my youth, I had taken upon trust.

Tosin huomasin tämän menetystavan tarjoavan paljon vaikeuksia, mutta ne eivät kuitenkaan olleet voittamattomia, eivätkä verrattavat niihin vaikeuksiin, jotka liittyvät vähimpienkin yhteiskunnallisten olojen korjaamiseen.

For although I recognised various difficulties in this undertaking, these were not, however, without remedy, nor once to be compared with such as attend the slightest reformation in public affairs.

Näitä suuria rakennuksia on hyvin vaikea uudelleen pystyttää jos ne kerta on revitty alas, jopa niitä on vaikea pystyttää, pystyssäkin, jos ne kerran ovat ruvenneet horjumaan; ja niiden kaatuminen aikaansaa suuria tuhoja.

Large bodies, if once overthrown, are with great difficulty set up again, or even kept erect when once seriously shaken, and the fall of such is always disastrous.

Niiden puutteellisuuksia, jos niitä on olemassa — ja niissä havaittava erilaisuus tarpeeksi todistaa että useissa on puutteellisuuksia — on tottumus epäilemättä suuressa määrin lieventänyt, vieläpä välttänyt tai vähitellen poistanut sellaisia, joita ei harkinnan avulla niin helposti voitaisi korjata. Sanalla sanoen, olevat olot ovat melkein aina siedettävämmät kuin niiden vaihdos, samoin kuin vuoren rinteitä kiertelevät valtatiet liikkeestä vähitellen niin tasoittuvat ja tulevat niin mukaviksi, että on paljon parempi kulkea niitä pitkin, kuin oikaista kiipeämällä kallioiden yli ja laskeutua jyrkänteiden pohjaan.

Then if there are any imperfections in the constitutions of states, (and that many such exist the diversity of constitutions is alone sufficient to assure us,) custom has without doubt materially smoothed their inconveniencies, and has even managed to steer altogether clear of, or insensibly corrected a number which sagacity could not have provided against with equal effect; and, in fine, the defects are almost always more tolerable than the change necessary for their removal; in the same manner that highways which wind among mountains, by being much frequented, become gradually so smooth and commodious, that it is much better to follow them than to seek a straighter path by climbing over the tops of rocks and descending to the bottoms of precipices.

En siis saata mitenkään hyväksyä niiden hätäisten ja levottomien henkilöiden menettelyä, jotka, huolimatta siitä, ett’ei heidän syntymänsä eivätkä olonsa ole kutsuneet heitä yhteiskunnallisia asioita ohjaamaan, eivät saata olla yhäti keksimättä jotakin uutta parannusta. Jos tämä kirjoitus vähimmässäkin määrässä saattaisi lukijoitani epäilemään minussa moista turhamielisyyttä olevan, niin minua sen julkaiseminen suuresti pahoittaisi.

Hence it is that I cannot in any degree approve of those restless and busy meddlers who, called neither by birth nor fortune to take part in the management of public affairs, are yet always projecting reforms; and if I thought that this Tract contained aught which might justify the suspicion that I was a victim of such folly, I would by no means permit its publication.

Tarkoitukseni ei suinkaan ole ollut muu kuin se, että olen koettanut saattaa paremmalle tolalle oman ajattelemiseni ja rakentaa perustalle, joka on kokonaan minun omani.

I have never contemplated anything higher than the reformation of my own opinions, and basing them on a foundation wholly my own.

Vaikka tässä esitän työni kaavan, koska se minua on tyydyttänyt, en kuitenkaan tahdo kehottaa ketään sitä jäljittelemään.

And although my own satisfaction with my work has led me to present here a draft of it, I do not by any means therefore recommend to every one else to make a similar attempt.

Niillä, joille Jumala on antanut suuremmat lahjat, on ehkä korkeammat tuumat; mutta pelkään jo että minun tässä esittämäni tuuma monesta tuntuu liian rohkealta.

Those whom God has endowed with a larger measure of genius will entertain, perhaps, designs still more exalted; but for the many I am much afraid lest even the present undertaking be more than they can safely venture to imitate.

Yksistään päätös hyljätä kaikki ne mielipiteet, joita ennen on pidetty tosina, on yritys, jota ei jokainen saata tehdä.

The single design to strip one’s self of all past beliefs is one that ought not to be taken by every one.

Maailmassa näet on olemassa melkein vain kahdenlaisia henkilöitä, joita ei kumpiakaan mainittu yritys miellytä. Toiset näistä pitävät itseään viisaampina kuin ovat, eivätkä saata olla tekemättä hätäisiä arvosteluja, eivätkä malta ajatella säännöllisesti. Jos tällaiset ihmiset kerran rupeaisivat epäilemään saavuttamiaan vakaumuksia ja poikkeamaan yhteiseltä tieltä, eivät he koskaan voisi seurata sitä polkua, joka johdattaa heitä suoraan, vaan harhailisivat koko elinaikansa.

The majority of men is composed of two classes, for neither of which would this be at all a befitting resolution: in the first place, of those who with more than a due confidence in their own powers, are precipitate in their judgments and want the patience requisite for orderly and circumspect thinking; whence it happens, that if men of this class once take the liberty to doubt of their accustomed opinions, and quit the beaten highway, they will never be able to thread the byeway that would lead them by a shorter course, and will lose themselves and continue to wander for life;

Toiset taas ovat tarpeeksi järkevät ja vaatimattomat ymmärtääkseen, että he huonommin kuin jotkut toiset erottavat toden väärästä; he ottavat senvuoksi oppia näiltä ja noudattavat ennemmin heidän mielipiteitään, luopuen tavoittelemasta itse parempia.

in the second place, of those who, possessed of sufficient sense or modesty to determine that there are others who excel them in the power of discriminating between truth and error, and by whom they may be instructed, ought rather to content themselves with the opinions of such than trust for more correct to their own Reason.

Minä puolestani olisin epäilemättä kuulunut jälkimäisten lukuun, jos minulla vain olisi ollut yksi ainoa opettaja tai jos en olisi huomannut erotusta, joka ammoisista ajoista on ollut olemassa kaikkein oppineimpien mielipiteiden välillä.

For my own part, I should doubtless have belonged to the latter class, had I received instruction from but one master, or had I never known the diversities of opinion that from time immemorial have prevailed among men of the greatest learning.

Olin jo koulussa huomannut, ett’emme saata kuvitella mitään niin outoa ja uskomatonta seikkaa, jota ei joku filosofi jo olisi lausunut. Huomasin sittemmin matkoillani lisäksi, ett’eivät nekään, joiden mielipiteet suuresti poikkeavat meidän mielipiteistämme, siltä ole raakalaisia tai villejä, vaan että he usein käyttävät järkeänsä yhtä hyvin ja paremmin kuin me.

But I had become aware, even so early as during my college life, that no opinion, however absurd and incredible, can be imagined, which has not been maintained by some one of the philosophers; and afterwards in the course of my travels I remarked that all those whose opinions are decidedly repugnant to ours are not on that account barbarians and savages, but on the contrary that many of these nations make an equally good, if not a better, use of their Reason than we do.

Vielä ajattelin että sama ihminen, samoine hengenlahjoineen kehittyy toisenlaiseksi eläessään Ranskalaisten tai Saksalaisten parissa, kuin jos hän alati eläisi Kiinalaisten tai ihmissyöjien keskuudessa, ja että mitä vain vaatteidemme kuosiin tulee, sellainen kuosi, joka meitä miellytti kymmenen vuotta sitten, ja joka ehkä taas miellyttää meitä ennenkuin seuraavat kymmenen vuotta ovat kuluneet, nyt tuntuu meistä huomiotaherättävältä ja naurettavalta. Meitä siis johtaa paljoa enemmän tapa ja esimerkki kuin varma tieto;

I took into account also the very different character which a person brought up from infancy in France or Germany exhibits, from that which, with the same mind originally, this individual would have possessed had he lived always among the Chinese or with savages, and the circumstance that in dress itself the fashion which pleased us ten years ago, and which may again, perhaps, be received into favour before ten years have gone, appears to us at this moment extravagant and ridiculous. I was thus led to infer that the ground of our opinions is far more custom and example than any certain knowledge.

äänien enemmistö taas ei ole mikään todistus vaikealöytöisen totuuden pätevyydestä, koska on todenmukaisempaa, että yksi ainoa henkilö sen on keksinyt kuin koko kansa. Mutta koska en tavannut ainoatakaan henkilöä, jonka mielipiteet olisivat olleet muita etevämmät, oli minun melkein pakko omin voimin pyrkiä eteenpäin ajatuksen tiellä.

And, finally, although such be the ground of our opinions, I remarked that a plurality of suffrages is no guarantee of truth where it is at all of difficult discovery, as in such cases it is much more likely that it will be found by one than by many. I could, however, select from the crowd no one whose opinions seemed worthy of preference, and thus I found myself constrained, as it were, to use my own Reason in the conduct of my life.

Mutta miehen tavoin, joka kulkee yksin ja pimeässä, päätin astua niin hitaasti ja olla joka suhteessa niin varovainen, että ainakin välttäisin kompastumista, vaikka matkani siten edistyisikin hyvin hitaasti.

But like one walking alone and in the dark, I resolved to proceed so slowly and with such circumspection, that if I did not advance far, I would at least guard against falling.

Jopa päätin, ett’en koskaan hylkäisi ainoatakaan niistä mielipiteistä, jotka ennen ilman järjen johtoa olivat juurtuneet mieleeni, ennenkuin olisin tarpeeksi punninnut aiottua yritystäni ja löytänyt oikean metodin, jonka avulla oppisin tuntemaan kaiken sen, jota henkeni kykenisi tajuamaan.

I did not even choose to dismiss summarily any of the opinions that had crept into my belief without having been introduced by Reason, but first of all took sufficient time carefully to satisfy myself of the general nature of the task I was setting myself, and ascertain the true Method by which to arrive at the knowledge of whatever lay within the compass of my powers.

Olin nuorempana filosofian alalla tutkinut vähän logiikkia ja matematiikin alalla geometrista analyysiä, ja algebraa, ja näistä kolmesta tieteestä näytti voivan olla tuumalleni hyötyä.

Among the branches of Philosophy, I had, at an earlier period, given some attention to Logic, and among those of the Mathematics to Geometrical Analysis and Algebra,—three Arts or Sciences which ought, as I conceived, to contribute something to my design.

Mutta tutkiessani niitä tarkasti huomasin että logiikin päätelmät ja useimmat sen säännöistä enimmästi selittävät toiselle niitä seikkoja, jotka jo tunnetaan, tai, Lulluksen tieteen tavoin, puhuvat arvostelematta seikoista, joita ei tunneta, sen sijaan että niitä opettaisivat. Logiikki tosin sisältää, paljon tosia ja hyviä sääntöjä, mutta siihen on myös sekoitettu paljon vahingollisia ja tarpeettomia, joita meidän on melkein yhtä vaikea erottaa edellisistä, kuin Dianan tai Minervan kuvapatsasta marmorilohkareesta, jota ei vielä ole veistelty.

But, on examination, I found that, as for Logic, its syllogisms and the majority of its other precepts are of avail rather in the communication of what we already know, or even as the Art of Lully, in speaking without judgment of things of which we are ignorant, than in the investigation of the unknown; and although this Science contains indeed a number of correct and very excellent precepts, there are, nevertheless, so many others, and these either injurious or superfluous, mingled with the former, that it is almost quite as difficult to effect a severance of the true from the false as it is to extract a Diana or a Minerva from a rough block of marble.

Mitä vanhojen kansojen geometriseen analyysiin ja molempien kansojen algebraan tulee, käsittelevät ne yksinomaan hyvin abstraktisia ja hyödyttömiä tiedonesineitä. Edellinen on aina niin liittynyt kuvioiden tarkastamiseen, ett’ei se voi kehittää ajatuskykyä suuresti väsyttämättä kuvitusvoimaa. Jälkimäisessä on niin takerruttu muutamiin sääntöihin ja merkkeihin, että siitä on syntynyt sekava ja himmeä taito, joka rasittaa henkeä, eikä sitä kehitä oikean tieteen tavoin.

Then as to the Analysis of the ancients and the Algebra of the moderns, besides that they embrace only matters highly abstract, and, to appearance, of no use, the former is so exclusively restricted to the consideration of figures, that it can exercise the Understanding only on condition of greatly fatiguing the Imagination;* and, in the latter, there is so complete a subjection to certain rules and formulas, that there results an art full of confusion and obscurity calculated to embarrass, instead of a science fitted to cultivate the mind.

Tämä seikka antoi minulle aihetta etsimään toista metodia, joka tarjoaisi näiden kolmen tieteen edut, mutta olisi vapaa niiden virheistä.

By these considerations I was induced to seek some other Method which would comprise the advantages of the three and be exempt from their defects.

Ja kuten lakien paljous usein on paheiden verukkeena, ja se valtio on sangen hyvin järjestetty, jossa vain on vähän, mutta ehdottomasti noudatettuja lakeja, samoin luulin noiden lukuisien logiikin sääntöjen asemesta neljän seuraavan säännön riittävän, kunhan vain varmasti ja järkähtämättä päättäisin aina niitä noudattaa.

And as a multitude of laws often only hampers justice, so that a state is best governed when, with few laws, these are rigidly administered; in like manner, instead of the great number of precepts of which Logic is composed, I believed that the four following would prove perfectly sufficient for me, provided I took the firm and unwavering resolution never in a single instance to fail in observing them.

Ensimäinen sääntö oli se, ett’en koskaan pitäisi totena mitään seikkaa, ennenkuin ilmeisen selvästi olisin huomannut sen todeksi; s. o. että huolellisesti välttäisin hätäilemistä ja ennakkoluuloja ja että olisin tekemättä johtopäätöksiä mistään muusta kuin sellaisesta seikasta, joka esiintyisi hengelleni niin selvänä ja tarkkana, ett’ei minulla olisi mitään syytä sitä epäillä.

The first was never to accept anything for true which I did not clearly know to be such; that is to say, carefully to avoid precipitancy and prejudice, and to comprise nothing more in my judgment than what was presented to my mind so clearly and distinctly as to exclude all ground of doubt.

Toinen sääntö oli se, että jakaisin jokaisen tutkittavaksi valitsemani seikan niin moneen yksinkertaiseen osaan kuin suinkin olisi mahdollista ja kuin olisi tarpeellista asian ratkaisun helpottamiseksi.

The second, to divide each of the difficulties under examination into as many parts as possible, and as might be necessary for its adequate solution.

Kolmas, että ajattelemisessani noudattaisin sellaista järjestystä, että alkaisin yksinkertaisimmista ja helpoimmin ymmärrettävistä seikoista ja vasta vähitellen ikäänkuin asteittain kohoaisin tutkimaan kaikkein vaikeimpia ja että olettaisin sellaisissakin seikoissa olevan keskinäistä järjestystä, jotka eivät luonnosta seuraa toinen toistansa.

The third, to conduct my thoughts in such order that, by commencing with objects the simplest and easiest to know, I might ascend by little and little, and, as it were, step by step, to the knowledge of the more complex; assigning in thought a certain order even to those objects which in their own nature do not stand in a relation of antecedence and sequence.

Neljäs vihdoin, että kaikkialla suorittaisin niin täydellisen luettelemisen ja panisin toimeen niin yleisiä katsauksia, että varmaan tietäisin, ett’ei minulta jäisi mitään lukuunottamatta.

And the last, in every case to make enumerations so complete, and reviews so general, that I might be assured that nothing was omitted.

Ne pitkät, vallan yksinkertaiset ja helpot perustesarjat, joita geometrikot käyttävät laatiessaan vaikeimmat todistuksensa, antoivat aihetta siihen olettamukseeni, että kaikki seikat, jotka voivat langeta ihmisen tietopiiriin, samalla tavoin johtuvat toisistaan. Ja jos siis vain kartamme pitämästä mitään sellaista totena, joka on väärää, ja jos noudatamme sitä järjestystä, joka on tarpeellinen toisen seikan johtamiseksi toisesta, ei saata olla niin etäistä tiedonesinettä, ett’emme sitä saavuttaisi, eikä niin salaista, ett’emme sitä löytäisi.

The long chains of simple and easy reasonings by means of which geometers are accustomed to reach the conclusions of their most difficult demonstrations, had led me to imagine that all things, to the knowledge of which man is competent, are mutually connected in the same way, and that there is nothing so far removed from us as to be beyond our reach, or so hidden that we cannot discover it, provided only we abstain from accepting the false for the true, and always preserve in our thoughts the order necessary for the deduction of one truth from another.

En ollut neuvoton sen suhteen, mistä minun tuli alkaa. Sillä tiesin jo, että oli alkaminen siitä, mikä on yksinkertaisinta ja helpointa käsittää. Otin myös huomioon, että kaikista niistä, jotka tätä ennen tieteistä ovat etsineet totuutta, ainoastaan matematikot ovat löytäneet muutamia todisteita, s. o. muutamia varmoja ja ilmeisen selviä perusteita, joiden avulla epäilemättä ovat suorittaneet tutkimuksensa. Tosin en niistä odottanut mitään muuta hyötyä, kuin että totuttaisin henkeäni hakemaan ravintoa totuudesta ja hylkäämään väärät perusteet.

And I had little difficulty in determining the objects with which it was necessary to commence, for I was already persuaded that it must be with the simplest and easiest to know, and, considering that of all those who have hitherto sought truth in the Sciences, the mathematicians alone have been able to find any demonstrations, that is, any certain and evident reasons, I did not doubt but that such must have been the rule of their investigations. I resolved to commence, therefore, with the examination of the simplest objects, not anticipating, however, from this any other advantage than that to be found in accustoming my mind to the love and nourishment of truth, and to a distaste for all such reasonings as were unsound.

Tätä varten en kuitenkaan aikonut oppia kaikkia niitä yksityisiä tieteitä, joita yhteisesti kutsutaan matematiikiksi; sillä huomasin niiden kaikkien, huolimatta siitä, että niillä on eri esineensä, kuitenkin siinä pitävän yhtä, että ne tarkastavat ainoastaan suureidensa eri suhteita. Pidin siis sopivana tutkia ainoastaan näitä suhteita yleensä sekä etsiä niitä ainoastaan sellaisista suureista, joista ne helpoimmin minulle selviäisivät, mutta kuitenkaan supistamatta niitä yksinomaan mainittujen suureiden alaan kuuluviksi, jotta jälestäpäin helpommin voisin sovittaa nämät suhteet kaikkiin muihin suureisiin, joihin ne vain soveltuisivat?[* Tämä yleisten suhteiden tarkastaminen abstraheeraamalla erityisistä suureista, on Descartes’n keksimän n. k. yleisen matematiikin (la mathématique universelle) esineenä.

But I had no intention on that account of attempting to master all the particular Sciences commonly denominated Mathematics: but observing that, however different their objects, they all agree in considering only the various relations or proportions subsisting among those objects, I thought it best for my purpose to consider these proportions in the most general form possible, without referring them to any objects in particular, except such as would most facilitate the knowledge of them, and without by any means restricting them to these, that afterwards I might thus be the better able to apply them to every other class of objects to which they are legitimately applicable.

Suom. huom.] Sitten huomasin, että minun, oppiakseni hyvin tuntemaan ne, oli tarpeellista tarkastaa niitä kutakin erikseen, jopa välistä muistaa ne ulkoa ja yhdistää useita yhteen. Luulin siis sopivimmaksi keinoksi tarkastaa niitä kutakin erityisesti niiden kuvaamisen viivoilla, koska tämä mielestäni oli mitä yksinkertaisinta ja kuvitusvoimalle ja aistimille kaikkein havainnollisinta.

Perceiving further, that in order to understand these relations I should sometimes have to consider them one by one, and sometimes only to bear them in mind, or embrace them in the aggregate, I thought that, in order the better to consider them individually, I should view them as subsisting between straight lines, than which I could find no objects more simple, or capable of being more distinctly represented to my imagination and senses;

Mutta pysyttääkseni ne muistissani, tai yhdistääkseni useampia yhteen, tuli minun selittää ne muutamilla mahdollisimman lyhyillä luvuilla. Täten luulin lainaavani geometrisesta analyysistä ja algebrasta sen mikä niissä on parasta ja korjaavani toisen puutteellisuuden toisen eduilla.*

and on the other hand, that in order to retain them in the memory, or embrace an aggregate of many, I should express them by certain characters the briefest possible. In this way I believed that I could borrow all that was best both in Geometrical Analysis and in Algebra, and correct all the defects of the one by help of the other.

Rohkenen sanoa, että näiden muutamien valitsemieni sääntöjen tarkka noudattaminen saattoi minulle helpoksi ratkaista kaikki ne kysymykset, jotka kuuluvat kahden mainitun tieteen alaan. Koska olin alkanut yksinkertaisimmasta ja yleisimmästä ja koska jokainen löytämäni totuus oli sääntö, jonka johdolla myöhemmin löysin toisia totuuksia, onnistui minun kaksi- tai kolmikuukautisen tutkimisen jälkeen ratkaista sellaisia tehtäviä, joita ennen olin pitänyt hyvin vaikeina, ja luulin lopulta ratkaisemattomienkin kysymysten suhteen voivani määrätä niiden ratkaisun keinot ja mahdollisuuden.

And, in point of fact, the accurate observance of these few precepts gave me, I take the liberty of saying, such ease in unravelling all the questions embraced in these two sciences, that in the two or three months I devoted to their examination, not only did I reach solutions of questions I had formerly deemed exceedingly difficult, but even as regards questions of the solution of which I continued ignorant, I was enabled, as it appeared to me, to determine the means whereby, and the extent to which, a solution was possible; results attributable to the circumstance that I commenced with the simplest and most general truths, and that thus each truth discovered was a rule available in the discovery of subsequent ones.

Toivottavasti minua ei tämän takia pidetä turhamielisenä; otettakoon näet huomioon, että joka seikan suhteen on olemassa vain yksi totuus, ja että jokainen, joka sen on löytänyt, siitä tietää sen, mikä on tiedettävissä. Niin esimerkiksi lapsi, jolle on opetettu laskuoppia, saattaa, suoritettuaan yhteenlaskun sääntöjen mukaisesti, olla varma siitä, että hän hakemansa summan suhteen tietää kaikki, mitä ihmishenki siitä voi tietää. Sillä se metodi, joka opettaa noudattamaan oikeaa järjestystä ja tarkasti ottamaan huomioon tehtävän kaikki eri puolet, sisältää edellytyksenä kaiken sen, mikä muodostaa laskuopin sääntöjen varmuuden.

Nor in this perhaps shall I appear too vain, if it be considered that, as the truth on any particular point is one, whoever apprehends the truth, knows all that on that point can be known. The child, for example, who has been instructed in the elements of Arithmetic, and has made a particular addition, according to rule, may be assured that he has found, with respect to the sum of the numbers before him, all that in this instance is within the reach of human genius. Now, in conclusion, the Method which teaches adherence to the true order, and an exact enumeration of all the conditions of the thing sought includes all that gives certitude to the rules of Arithmetic.