But like the painters who, finding themselves unable to represent equally well on a plain surface all the different faces of a solid body, select one of the chief, on which alone they make the light fall, and throwing the rest into the shade, allow them to appear only in so far as they can be seen while looking at the principal one; so, fearing lest I should not be able to comprise in my discourse all that was in my mind, I resolved to expound singly, though at considerable length, my opinions regarding light; then to take the opportunity of adding something on the sun and the fixed stars, since light almost wholly proceeds from them; on the heavens since they transmit it; on the planets, comets, and earth, since they reflect it; and particularly on all the bodies that are upon the earth, since they are either coloured, or transparent, or luminous; and finally on man, since he is the spectator of these objects.

Maalarit, jotka eivät tasapinnalle laatimassaan kuvassa voi esittää esineen kaikkia puolia, valitsevat huomattavimman puolen, jolle yksin antavat valaistuksen langeta, kuvaten muut puolet tummemmiksi ja sallien niiden esiintyä vain sen verran, kuin niitä havaitaan tuota tärkeintä puolta katseltaessa. Samoin minäkin, peljäten, ett’en tutkimukseeni saattaisi ottaa kaikkea, mitä minulla oli mielessä, ryhdyin siinä laajemmin esittämään ainoastaan sitä mitä tiesin valosta. Tähän lisäsin tilaisuuden tarjoutuessa muutamia huomautuksia auringosta ja kiintotähdistä, koska valo melkein yksinomaan lähtee niistä; sitäpaitsi kiertotähdistä, pyrstötähdistä ja maasta, koska valo niistä heijastuu takaisin; erityisesti kaikista kappaleista maan päällä, koska ne ovat joko värilliset, läpikuultavat tai valoisat; ja lopuksi ihmisestä, koska hän kaikkea tätä katselee.

Further, to enable me to cast this variety of subjects somewhat into the shade, and to express my judgment regarding them with greater freedom, without being necessitated to adopt or refute the opinions of the learned, I resolved to leave all the people here to their disputes, and to speak only of what would happen in a new world, if God were now to create somewhere in the imaginary spaces matter sufficient to compose one, and were to agitate variously and confusedly the different parts of this matter, so that there resulted a chaos as disordered as the poets ever feigned, and after that did nothing more than lend his ordinary concurrence to nature, and allow her to act in accordance with the laws which he had established.

Verhotakseni kevyesti kaikki nämät seikat ja voidakseni vapaammin lausua mielipiteeni niistä, tarvitsematta hyväksyä tai hyljätä oppineiden vakautuneita mielipiteitä, päätin jättää tämän todellisen maailman kokonaan heidän väittelyjensä alaiseksi ja puhua ainoastaan siitä, mikä tapahtuisi vallan uudessa maailmassa, jos Jumala jossakin paikassa avaruutta loisi tarpeeksi ainetta muodostaakseen sellaisen, jos hän eri tavalla ja ilman järjestystä panisi tämän aineen eri osat liikkeelle, niin että siitä syntyisi niin sekava kaaos, kuin runoilijat suinkin voivat kuvitella, ja jos hän vielä lisäksi tälle luonnolle soisi ainoastaan tavallisen apunsa ja antaisi sen toimia määrättyjen lakiensa mukaisesti.

On this supposition, I, in the first place, described this matter, and essayed to represent it in such a manner that to my mind there can be nothing clearer and more intelligible, except what has been recently said regarding God and the soul;

Ensiksi selitin tämän aineen laatua ja osotin sen olevan selvintä maailmassa, lukuunottamatta sitä, mitä yllä sanoin Jumalasta ja sielusta.

for I even expressly supposed that it possessed none of those forms or qualities which are so debated in the Schools, nor in general anything the knowledge of which is not so natural to our minds that no one can so much as imagine himself ignorant of it.

Oletin ennen kaikkea, ett’ei aineella ole mitään sellaisia muotoja eikä sellaisia ominaisuuksia, joista filosofiset oppisuunnat väittelevät, eikä yleensä mitään sellaista, joka ei olisi niin luonnollista ja meille tajuttavaa, ett’ei kukaan voisi edes teeskennellä olevansa sitä ymmärtämättä.

Besides, I have pointed out what are the laws of nature; and, with no other principle upon which to found my reasonings except the infinite perfection of God, I endeavoured to demonstrate all those about which there could be any room for doubt, and to prove that they are such, that even if God had created more worlds, there could have been none in which these laws were not observed.

Lisäksi osotin luonnonlait, ja perustamatta todistuksiani muuhun kuin Jumalan äärettömään täydellisyyteen, koetin todistaa todeksi kaiken sen, mitä vain jotenkin saattoi epäillä, sekä osottaa ett’ei, jos Jumala olisi luonnut useampia maailmoja, voisi olla ainoatakaan, jossa nämät lait eivät olisi voimassa.

Thereafter, I showed how the greatest part of the matter of this chaos must, in accordance with these laws, dispose and arrange itself in such a way as to present the appearance of heavens; how in the meantime some of its parts must compose an earth and some planets and comets, and others a sun and fixed stars.

Sitten selitin, miten suurimman osan tämän kaaoksen ainetta näiden lakien voimasta täytyisi asettua sekä järjestyä siten, että se muodostuisi meidän taivaanavaruuden kaltaiseksi, kuinka osan tätä ainetta täytyisi muodostaa maapallo, osan kierto- ja pyrstötähtejä ja osan auringon kaltainen taivaankappale sekä kiintotähtejä.

And, making a digression at this stage on the subject of light, I expounded at considerable length what the nature of that light must be which is found in the sun and the stars, and how thence in an instant of time it traverses the immense spaces of the heavens, and how from the planets and comets it is reflected towards the earth.

Ja saavuttuani täten varsinaiseen aineeseeni, valoon, selitin perinpohjin sen valon laadun, joka olisi tuossa auringossa ja noissa tähdissä, miten se niistä lähtien silmänräpäyksessä kulkisi halki äärettömien avaruuksien ja kuinka se heijastuisi kierto- ja pyrstötähdistä maahan.

To this I likewise added much respecting the substance, the situation, the motions, and all the different qualities of these heavens and stars; so that I thought I had said enough respecting them to show that there is nothing observable in the heavens or stars of our system that must not, or at least may not appear precisely alike in those of the system which I described.

Lisäsin tähän useita huomautuksia näiden avaruuksien ja näiden tähtien laadusta, asemasta, liikkeistä ja eri ominaisuuksista, joten luulin tarpeeksi osottaneeni, että kaikki tässä nykyisessä maailmassa välttämättömästi on tai ainakin voi olla samanlaista kuin kuvittelemassani maailmassa, jota selitin.

I came next to speak of the earth in particular, and to show how, even though I had expressly supposed that God had given no weight to the matter of which it is composed, this should not prevent all its parts from tending exactly to its centre;

Tästä johduin puhumaan etenkin maasta ja osotin, kuinka sen muodostaneen aineen eri osat välttämättömästi pyrkisivät suoraan keskipistettä kohti, vaikkapa olisin olettanut, ett’ei Jumala olisi pannut niihin mitään painoa.

how with water and air on its surface, the disposition of the heavens and heavenly bodies, more especially of the moon, must cause a flow and ebb, like in all its circumstances to that observed in our seas, as also a certain current both of water and air from east to west, such as is likewise observed between the tropics;

Lisäksi näytin, että taivaan ja tähtien, etenkin kuun, aseman täytyisi vaikuttaa maan pinnalla olevaan veteen ja ilmaan aikaansaaden luodetta ja vuosta, jotka kaikin puolin olisivat samojen ilmiöiden kaltaiset, jotka havaitaan meidän merissä. Sitäpaitsi osotin, että taivaan ja tähtien täytyisi aikaansaada idästä länteen kulkeva ilma- ja merivirta, joka havaitaan kääntöpiirien sisällä;

how the mountains, seas, fountains, and rivers might naturally be formed in it, and the metals produced in the mines, and the plants grow in the fields; and in general, how all the bodies which are commonly denominated mixed or composite might be generated:

kuinka vuoret, meret, lähteet ja virrat luonnollisesti syntyisivät; kuinka metallit ilmestyisivät maan sisustaan; kuinka kasvit versoisivat kentillä ja kuinka yleensä kaikki seka-aineiset eli kokoonpannut kappaleet syntyisivät maan pinnalla.

and, among other things in the discoveries alluded to, inasmuch as besides the stars, I knew nothing except fire which produces light, I spared no pains to set forth all that pertains to its nature,—the manner of its production and support, and to explain how heat is sometimes found without light, and light without heat;

Koska paitsi tätä en tuntenut muuta valon aikaansaajaa kuin tulen, koetin hyvin tarkasti saada selville kaikki, mikä on sen luonnolle omituista, miten se syntyy, miten se pysyy yllä, miten sillä välistä on vain lämpöä ilman valoa, ja välistä ainoastaan valoa ilman lämpöä;

to show how it can induce various colours upon different bodies and other diverse qualities; how it reduces some to a liquid state and hardens others; how it can consume almost all bodies, or convert them into ashes and smoke; and finally, how from these ashes, by the mere intensity of its action, it forms glass:

kuinka se saattaa synnyttää esineissä eri värejä ja eri ominaisuuksia, kuinka se sulattaa toiset, koventaa toiset esineet, kuinka se voi kuluttaa melkein kaikki aineet tai muuttaa ne tuhaksi ja savuksi, ja kuinka vihdoin yksistään sen oman voiman ankaruus tuhasta muodostaa lasia.

for as this transmutation of ashes into glass appeared to me as wonderful as any other in nature, I took a special pleasure in describing it.

Tämä tuhan muuttaminen lasiksi oli mielestäni ihmeellisimpiä luonnonilmiöitä, ja minua huvitti erityisesti sen selittäminen.

I was not, however, disposed, from these circumstances, to conclude that this world had been created in the manner I described; for it is much more likely that God made it at the first such as it was to be.

Kuitenkaan en kaikista näistä seikoista tahtonut tehdä sitä johtopäätöstä, että tämä maailma on luotu sillä tavoin kuin olen esittänyt; sillä on paljon todenmukaisempaa, että Jumala alusta pitäen on tehnyt sen sellaiseksi, kuin sen piti olla.

But this is certain, and an opinion commonly received among theologians, that the action by which he now sustains it is the same with that by which he originally created it; so that even although he had from the beginning given it no other form than that of chaos, provided only he had established certain laws of nature, and had lent it his concurrence to enable it to act as it is wont to do, it may be believed, without discredit to the miracle of creation, that, in this way alone, things purely material might, in course of time, have become such as we observe them at present;

On näet varmaa, ja on teologien yleensä hyväksymä mielipide, että se toiminta, jonka avulla Jumala nyt ylläpitää maailmaa, on vallan sama kuin se, jonka kautta hän sen loi. Joll’ei hän alussa olisi antanut sille muuta muotoa kuin kaaoksen, mutta kuitenkin asetettuaan luonnonlait olisi myöntänyt sille apunsa, jotta se olisi saattanut kehittyä tavalliseen suuntaansa, voimme kuitenkin vähentämättä luomisen ihmettä uskoa, että kaikki puhtaasti aineelliset seikat yksistään sen kautta olisivat voineet aikojen kuluessa muuttua sellaisiksi kuin ne nyt ovat.

and their nature is much more easily conceived when they are beheld coming in this manner gradually into existence, than when they are only considered as produced at once in a finished and perfect state.

Ja niiden luontoa on paljon helpompi ymmärtää, jos oletamme niiden vähitellen näin syntyneen, kuin jos ajattelemme niiden olevan heti valmiina luodut.

From the description of inanimate bodies and plants, I passed to animals, and particularly to man.

Elottomien esineiden ja kasvien selittämisestä siirryin tarkastamaan eläimiä ja erittäinkin ihmisiä.

But since I had not as yet sufficient knowledge to enable me to treat of these in the same manner as of the rest, that is to say, by deducing effects from their causes, and by showing from what elements and in what manner Nature must produce them, I remained satisfied with the supposition that God formed the body of man wholly like to one of ours, as well in the external shape of the members as in the internal conformation of the organs, of the same matter with that I had described, and at first placed in it no Rational Soul, nor any other principle, in room of the Vegetative or Sensitive Soul, beyond kindling in the heart one of those fires without light, such as I had already described, and which I thought was not different from the heat in hay that has been heaped together before it is dry, or that which causes fermentation in new wines before they are run clear of the fruit.

Mutta koska en tässä kohdin vielä omistanut tarpeeksi tietoja voidakseni siitä puhua yhtä varmasti kuin muista seikoista, s. o. koska en voinut osottaa ensin syitä ja sitten seurauksia, enkä sanoa mistä iduista ja millä tavoin luonnon täytyy ne synnyttää, tyydyin siihen olettamukseen, että Jumala olisi muodostanut ihmisen ruumiin kokonaan nykyisten ihmisten ruumiin kaltaiseksi, sekä mitä raajojen ulkonaiseen muotoon, että elinten sisäiseen muodostukseen tulee. Oletin vielä, että Jumala olisi tehnyt ihmisruumiin juuri siitä aineesta, jota olen kuvaillut, ja ett’ei hän alussa siihen olisi pannut mitään järkevää sielua, eikä muuten mitään elävän ja tuntevan sielun ominaisuuksia, vaan että hän olisi virittänyt ihmisen sydämeen tuollaisen valottoman tulen, josta äsken puhuin. Tätä tulta kuvittelin samanlaiseksi kuin sitä, joka kuumentaa märkinä latoon pantuja heiniä tai sen voiman kaltaiseksi, joka panee käymään nuoret viinit, kun ne rypälekuorineen pannaan astioihin.

For, when I examined the kind of functions which might, as consequences of this supposition, exist in this body, I found precisely all those which may exist in us independently of all power of thinking, and consequently without being in any measure owing to the soul; in other words, to that part of us which is distinct from the body, and of which it has been said above that the nature distinctively consists in thinking,—functions in which the animals void of Reason may be said wholly to resemble us;

Sillä tutkiessani niitä toimituksia, jotka edellämainitun johdosta saattaisivat olla tällaisessa ruumiissa, huomasin juuri samanlaisia kuin meidänkin ruumiissamme on, ilman että niitä havaitsemme ja ilman että siis sielumme, s. o. tuo ruumiista tarkasti eroava osa, jonka luonto on pelkkää ajattelemista, kuten aikaisemmin on ollut mainittu, ollenkaan niihin ottaa osaa. Nämät ruumiin toimitukset ovat vallan samanlaiset kuin eläimillä, ja saatamme sanoa että järjettömät eläimet tässä suhteessa ovat meidän kaltaisemme;

but among which I could not discover any of those that, as dependent on thought alone, belong to us as men, while, on the other hand, I did afterwards discover these as soon as I supposed God to have created a Rational Soul, and to have annexed it to this body in a particular manner which I described.

siltä en ruumiissa huomannut mitään sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat olennoiset ajatukselle ja jotka ovat yksinomaan meidän tunnusmerkkejämme ihmisinä. Kun sitävastoin oletin Jumalan luoneen järjellisen sielun ja yhdistäneen sen tällaiseen ruumiiseen erityisellä tavalla, jonka selitin, havaitsin siinä myöskin kaikki nämä ominaisuudet.

But, in order to show how I there handled this matter, I mean here to give the explication of the motion of the heart and arteries, which, as the first and most general motion observed in animals, will afford the means of readily determining what should be thought of all the rest.

Jotta saatettaisiin huomata millä lailla olen käsitellyt tätä ainetta, tahdon tässä selittää sydämen ja valtimojen liikkeen. Koska tämä liike on ensimäinen ja yleisimpiä, jotka huomataan eläimissä, saattaa siitä helposti johtua käsittämään kaikkia muita.

And that there may be less difficulty in understanding what I am about to say on this subject, I advise those who are not versed in Anatomy, before they commence the perusal of these observations, to take the trouble of getting dissected in their presence the heart of some large animal possessed of lungs, (for this is throughout sufficiently like the human,) and to have shewn to them its two ventricles or cavities:

Jotta helpommin ymmärrettäisiin sitä mikä seuraa, kehotan niitä, jotka eivät ole perehtyneet anatomiaan, ensin leikkauttamaan jonkun suuren keuhkoilla varustetun eläimen sydämen, sillä se on kaikin puolin jotenkin ihmissydämen kaltainen, ja näytättämään itselleen sen molemmat kammiot eli ontelot.

in first place, that in the right side, with which correspond two very ample tubes, viz., the hollow vein, (vena cava,) which is the principal receptacle of the blood, and the trunk of the tree, as it were, of which all the other veins in the body are branches; and the arterial vein, (vena arteriosa,) inappropriately so denominated, since it is in truth only an artery, which, taking its rise in the heart, is divided, after passing out from it, into many branches which presently disperse themselves all over the lungs;

Tarkastakoot ensin oikeanpuolista kammiota, joka ovat kahden sangen paksun putken yhteydessä, nimittäin alemman onttolaskimon, joka on veren pääsäiliö ja ikäänkuin puunrunko jonka oksia kaikki muut laskimot ovat, ja keuhkovaltimon yhteydessä, joka alkaa sydämestä ja sitten jakautuu useampiin ympäri keuhkoja leviäviin haaroihin.

in the second place, the cavity in the left side, with which correspond in the same manner two canals in size equal to or larger than the preceding, viz., the venous artery, (arteria venosa,) likewise inappropriately thus designated, because it is simply a vein which comes from the lungs, where it is divided into many branches, interlaced with those of the arterial vein, and those of the tube called the windpipe, through which the air we breathe enters; and the great artery which, issuing from the heart, sends its branches all over the body.

Tutkikoot sitten vasemmanpuolista kammiota, joka niinikään on kahden putken yhteydessä, jotka ovat yhtä paksut, jopa paksummatkin kuin edelliset. Toinen näistä on keuhkolaskimo, joka lähtee keuhkoista, joissa se on jakautuneena useampiin haaroihin, ja keuhkovaltimon haarojen sekä niiden putkien yhteydessä, joiden kautta sisäänhengitetty ilma kulkee. Toinen on iso valtimo eli aorta, joka lähtien sydämestä levittää haaransa ympäri koko ruumista.

I should wish also that such persons were carefully shewn the eleven pellicles which, like so many small valves, open and shut the four orifices that are in these two cavities, viz., three at the entrance of the hollow vein, where they are disposed in such a manner as by no means to prevent the blood which it contains from flowing into the right ventricle of the heart, and yet exactly to prevent its flowing out; three at the entrance to the arterial vein, which, arranged in a manner exactly the opposite of the former, readily permit the blood contained in this cavity to pass into the lungs, but hinder that contained in the lungs from returning to this cavity;

Toivon myös, että huolellisesti tarkastetaan niitä yhtätoista pientä iholämsää, jotka yhtämonen pienen oven tavoin avaavat ja sulkevat molemmissa sydänkammioissa olevat neljä aukkoa. Kolme niistä on alemman onttolaskimon suulla siten sijoittuneina, ett’eivät ne mitenkään estä onttolaskimossa olevaa verta juoksemasta sydämen oikeaan kammioon, vaan että estävät sitä virtaamasta sieltä takaisin; kolme muuta on keuhkovaltimon sydämenpuolisella suulla ja päinvastoin sijoittuneina kuin edelliset, nimittäin siten, että ne sallivat veren sydämestä virrata keuhkoihin, mutta eivät salli keuhkoissa olevan veren samaa tietä palata sydämeen.

and, in like manner, two others at the mouth of the venous artery, which allow the blood from the lungs to flow into the left cavity of the heart, but preclude its return; and three at the mouth of the great artery, which suffer the blood to flow from the heart, but prevent its reflux.

Lisäksi on keuhkolaskimon päässä kaksi lämsää, jotka päästävät veren keuhkoista virtaamaan sydämeen, mutta estävät sitä palaamasta keuhkoihin. Vihdoin on aortan suulla kolme lämsää, jotka päästävät veren kulkemaan pois sydämestä, mutta estävät sitä sinne palaamasta.

Nor do we need to seek any other reason for the number of these pellicles beyond this that the orifice of the venous artery being of an oval shape from the nature of its situation, can be adequately closed with two, whereas the others being round are more conveniently closed with three.

Syy siihen, että näiden iholämsien luku on yksitoista, on yksistään se, että keuhkolaskimon pää on soikea ja sentähden tarpeeksi sulkeutuu kahdella lämsällä, kun sitävastoin muut valtimojen ja laskimojen suut, jotka ovat pyöreät, tätä varten tarvitsevat kolmea lämsää.

Besides, I wish such persons to observe that the grand artery and the arterial vein are of much harder and firmer texture than the venous artery and the hollow vein; and that the two last expand before entering the heart, and there form, as it were, two pouches denominated the auricles of the heart, which are composed of a substance similar to that of the heart itself;

Otettakoon lisäksi huomioon, että aorta ja keuhkovaltimo ovat paljon kovempaa ja tiiviimpää ainetta kuin keuhkolaskimo ja alempi onttolaskimo ja että viimeksi mainitut laajenevat ennen yhtymistään sydämeen, muodostaen ikäänkuin kaksi laukkua, n. k. sydänkorvat, joiden liha on sydänlihan kaltaista.*

and that there is always more warmth in the heart than in any other part of the body; and, finally, that this heat is capable of causing any drop of blood that passes into the cavities rapidly to expand and dilate, just as all liquors do when allowed to fall drop by drop into a highly heated vessel.

Huomattakoon lisäksi, että sydämen lämpö aina on suurempi kuin minkään muun ruumiinpaikan, ja että tällä lämmöllä on voima nopeasti pullistaa ja laajentaa jokainen sydämeen tuleva veripisara; samoin näet käy kaikkien nesteiden, jotka pisaroittain kaadetaan hyvin kuumaan astiaan.

For, after these things, it is not necessary for me to say anything more with a view to explain the motion of the heart, except that when its cavities are not full of blood, into these the blood of necessity flows,—from the hollow vein into the right, and from the venous artery into the left; because these two vessels are always full of blood, and their orifices, which are turned towards the heart, cannot then be closed.

Tämän jälkeen on minun tarpeellista sydämen liikkeen selittämiseksi ainoastaan sanoa, että kun sydämen kammiot eivät ole täynnä verta, välttämättömästi virtaa verta alemmasta onttolaskimosta oikeaan sydänkammioon ja keuhkolaskimosta vasempaan, sillä mainitut suonet ovat aina täynnä verta, eivätkä niiden sydämenpuoliset päät voi estää verta valumasta niistä pois.

But as soon as two drops of blood have thus passed, one into each of the cavities, these drops which cannot but be very large, because the orifices through which they pass are wide, and the vessels from which they come full of blood, are immediately rarefied, and dilated by the heat they meet with.

Mutta niinpian kuin kumpaankin sydänkammioon on tullut pisara verta, nämät pisarat, jotka tietysti ovat sangen suuret, koska ne aukot, joista ne tulevat, ovat laajat, ja ne suonet, joista ne tipahtavat, ovat täynnä verta, harvenevat ja paisuvat sydämessä olevan lämmön vaikutuksesta.

In this way they cause the whole heart to expand, and at the same time press home and shut the five small valves that are at the entrances of the two vessels from which they flow, and thus prevent any more blood from coming down into the heart,

Täten ne paisuttavat koko sydäntä ja saattavat viisi niiden suonien suulla olevaa lämsäreikää, josta ovat tulleet sydämeen, sulkeutumaan, siten estäen enempää verta virtaamasta sinne.

and becoming more and more rarefied, they push open the six small valves that are in the orifices of the other two vessels, through which they pass out, causing in this way all the branches of the arterial vein and of the grand artery to expand almost simultaneously with the heart—which immediately thereafter begins to contract, as do also the arteries, because the blood that has entered them has cooled,

Harveten harvenemistaan nämät pisarat lykkäävät kuutta muuta valtimojen päissä olevaa lämsää, aukaisevat ne ja paisuttavat siten kaikkia keuhkovaltimon ja aortan haaroja melkein samana hetkenä kuin sydäntä. Tämä supistuu heti sen jälkeen, kuten myös valtimot tekevät, koska näihin tullut veri taas jäähtyy;

and the six small valves close, and the five of the hollow vein and of the venous artery open anew and allow a passage to other two drops of blood, which cause the heart and the arteries again to expand as before.

niiden kuusi iholämsää sulkeutuu, ja alemman onttolaskimon ja keuhkolaskimon viisi lämsää aukeaa uudelleen päästäen sisään kaksi uutta veripisaraa, jotka taaskin paisuttavat sydäntä ja valtimoja vallan kuin edelliset.

And, because the blood which thus enters into the heart passes through these two pouches called auricles, it thence happens that their motion is the contrary of that of the heart, and that when it expands they contract.

Koska sydämeen täten tuleva veri kulkee niiden kahden laukun kautta, joita kutsutaan sydänkorviksi, on siitä seurauksena, että näiden korvien liike on päinvastainen kuin sydämen; kun ne paisuvat, sydän supistuu.

But lest those who are ignorant of the force of mathematical demonstrations, and who are not accustomed to distinguish true reasons from mere verisimilitudes, should venture, without examination, to deny what has been said, I wish it to be considered that the motion which I have now explained follows as necessarily from the very arrangement of the parts, which may be observed in the heart by the eye alone, and from the heat which may be felt with the fingers, and from the nature of the blood as learned from experience, as does the motion of a clock from the power, the situation, and shape of its counterweights and wheels.

Jott’eivät ne, jotka eivät tunne matematisten todistusten varmuutta, eivätkä ole tottuneet erottamaan todellisia syitä todenmukaisista, hätäisesti ja tutkimatta kieltäisi tätä, tahdon huomauttaa, että juuri selittämäni liike johtuu yksistään niiden elinten asennosta, jotka paljaalla silmällä saatamme nähdä sydämessä, joita sormilla saatamme tunnustella siinä oleviksi, sekä veren laadusta, jota kokemuksesta voimme tuntea. Ja kaikki tämä tapahtuu yhtä varmasti kuin kellon liike sen painojen ja rattaiden voiman, asennon ja muodon johdosta.

But if it be asked how it happens that the blood in the veins, flowing in this way continually into the heart, is not exhausted, and why the arteries do not become too full, since all the blood which passes through the heart flows into them, I need only mention in reply what has been written by a physician* of England, who has the honour of having broken the ice on this subject, and of having been the first to teach that there are many small passages at the extremities of the arteries, through which the blood received by them from the heart passes into the small branches of the veins, whence it again returns to the heart; so that its course amounts precisely to a perpetual circulation.

Mutta jos kysytään miksi laskimoveri ei lopu näin taukoamatta virratessaan sydämeen, ja miksi valtimot eivät liiaksi täyty, koska sydämen kautta kulkeva veri joutuu niihin, ei minun tarvitse vastata siihen muuta, kuin mitä eräs englantilainen lääkäri* siitä jo on kirjoittanut. Häntä saamme kiittää siitä, että hän tässä kohdin on raivannut tien. Tämä mies näet ensiksi opetti, että valtimojen päissä on useampia hienoja suonia, joita myöten niiden sydämestä saama veri virtaa laskimojen ohuisiin haaroihin, joista se taaskin kulkee sydämeen. Veren liike on siis alituista kiertokulkua.

Of this we have abundant proof in the ordinary experience of surgeons, who, by binding the arm with a tie of moderate straitness above the part where they open the vein, cause the blood to flow more copiously than it would have done without any ligature; whereas quite the contrary would happen were they to bind it below; that is, between the hand and the opening, or were to make the ligature above the opening very tight.

Tuo englantilainen lääkäri todistaa tämän hyvin viittaamalla haavalääkärien tavalliseen menettelyyn, jotka panemalla höllän siteen käsivarteen sen paikan yläpuolelle, jossa aukaisevat laskimon, saattavat veren vuotamaan haavasta runsaammin kuin jos eivät olisi panneet tätä sidettä. Kävisi vallan päinvastoin, jos he panisivat siteensä haavan alapuolelle käden ja haavan välille, tai jos kiinnittäisivät sen hyvin lujasti haavan yläpuolelle.

For it is manifest that the tie, moderately straitened, while adequate to hinder the blood already in the arm from returning towards the heart by the veins, cannot on that account prevent new blood from coming forward through the arteries, because these are situated below the veins, and their coverings, from their greater consistency, are more difficult to compress; and also that the blood which comes from the heart tends to pass through them to the hand with greater force than it does to return from the hand to the heart through the veins.

Sillä on selvää, että höllästi köytetty side voi estää käsivarressa olevaa verta palaamasta sydämeen laskimoja myöten, mutta ett’ei se voi estää siihen yhä tulemasta uutta verta valtimoja pitkin, koska nämät ovat laskimojen alla ja koska niiden seinämät ovat sitkeämpää ainetta ja niitä siis on vaikeampi puristaa kokoon. Sydämestä tuleva veri pyrkii myös valtimoja myöten voimakkaammin tunkeutumaan kättä kohti kuin se palaa laskimoja pitkin sydämeen.

And since the latter current escapes from the arm by the opening made in one of the veins, there must of necessity be certain passages below the ligature, that is, towards the extremities of the arm through which it can come thither from the arteries.

Ja koska tämä veri vuotaa pois käsivarresta laskimoon leikatusta aukosta, niin täytyy sen välttämättömästi päästä liikkumaan siteen alapuolitse, s. o. läheltä käsivarren äärimäistä osaa, jossa se saattaa lähteä valtimosta.

This physician likewise abundantly establishes what he has advanced respecting the motion of the blood, from the existence of certain pellicles, so disposed in various places along the course of the veins, in the manner of small valves, as not to permit the blood to pass from the middle of the body towards the extremities, but only to return from the extremities to the heart; and farther, from experience which shows that all the blood which is in the body may flow out of it in a very short time through a single artery that has been cut, even although this had been closely tied in the immediate neighbourhood of the heart, and cut between the heart and the ligature, so as to prevent the supposition that the blood flowing out of it could come from any other quarter than the heart.

Sama englantilainen lääkäri todistaa myös sangen hyvin verenkiertokulun osottamalla pieniä lämsiä, jotka ovat niin sijoittuneina eri paikkoihin laskimojen seiniin, ett’eivät ne ollenkaan salli veren juosta keskiruumiista raajoihin, vaan sallivat sen ainoastaan palata raajoista. Lisäksi hän sen vielä todistaa sen kokemuksesta havaitun tosiseikan avulla, joka osottaa, että kaikki ruumiissa oleva veri varsin lyhyessä ajassa voi vuotaa kuiviin yhdestä ainoasta valtimosta, kun se on aukaistu, vaikkapa siihen olisikin pantu hyvin kireä side vallan lähelle sydäntä ja vaikka aukko olisi tehty sydämen ja siteen välille, joten ei ollenkaan voisi olettaa siitä vuotavan veren tulevan muualta.

But there are many other circumstances which evince that what I have alleged is the true cause of the motion of the blood:

Mutta on vielä monta muuta syytä, jotka todistavat, että verenkiertokulun varsinainen syy on se, jonka olen maininnut.

thus, in the first place, the difference that is observed between the blood which flows from the veins, and that from the arteries, can only arise from this, that being rarefied; and, as it were, distilled by passing through the heart, it is thinner, and more vivid, and warmer immediately after leaving the heart, in other words, when in the arteries, than it was a short time before passing into either, in other words, when it was in the veins;

Ensiksi se erotus, joka huomataan laskimo- ja valtimoveren välillä, ei saata johtua muusta kuin siitä, että veri, tultuaan harvemmaksi ja ikäänkuin suodatetuksi kulkiessaan sydämen läpi, on ohuempaa, nopeammin liikkuvaa ja lämpimämpää juuri tultuaan sydämestä, kuin se on vähää ennen tuloansa sydämeen, s. o. valuessaan laskimossa.

and if attention be given, it will be found that this difference is very marked only in the neighbourhood of the heart; and is not so evident in parts more remote from it.

Lähemmin tarkastettaessa huomataan tämä erotus etupäässä sydämen läheisyydessä, eikä juuri sellaisissa ruumiinosissa, jotka ovat siitä kauimpana.

In the next place, the consistency of the coats of which the arterial vein and the great artery are composed, sufficiently shows that the blood is impelled against them with more force than against the veins.

Tämän lisäksi keuhkovaltimon ja aortan seinäkalvojen kovuus osottaa selvästi, että veri pulppuilee niitä vastaan voimakkaammin kuin laskimojen seinämiä vastaan.

And why should the left cavity of the heart and the great artery be wider and larger than the right cavity and the arterial vein, were it not that the blood of the venous artery, having only been in the lungs after it has passed through the heart, is thinner, and rarefies more readily, and in a higher degree, than the blood which proceeds immediately from the hollow vein?

Ja vasen sydänkammio ja aorta ovat laajemmat ja leveämmät kuin oikea sydänkammio ja keuhkovaltimo ainoastaan sentähden, että keuhkolaskimon veri, joka lähdettyään sydämestä vain on ollut keuhkoissa, on ohuempaa ja harvenee suuremmassa määrin ja helpommin kuin alemmasta onttolaskimosta välittömästi tuleva veri.

And what can physicians conjecture from feeling the pulse unless they know that according as the blood changes its nature it can be rarefied by the warmth of the heart, in a higher or lower degree, and more or less quickly than before?

Mitä hyötyä lääkäreillä olisi valtasuonen koskettelemisesta, ell’eivät siitä huomaisi, että veren lämpö ja nopeus eri asianhaarojen mukaan sydämen kuumuuden vaikutuksesta voi enetä tai vähetä?

And if it be inquired how this heat is communicated to the other members, must it not be admitted that this is effected by means of the blood, which, passing through the heart, is there heated anew, and thence diffused over all the body? Whence it happens, that if the blood be withdrawn from any part, the heat is likewise withdrawn by the same means;

Jos tutkimme miten tämä lämpö siirtyy toisiin ruumiinosiin, täytyy meidän myöntää sen tapahtuvan veren avulla, joka kulkiessaan sydämen kautta lämpenee ja sitten leviää ympäri ruumista. Miten selitämme sen, että, poistamalla veren jostakin ruumiinosasta, samalla poistamme siitä lämmön?

and although the heart were as hot as glowing iron, it would not be capable of warming the feet and hands as at present, unless it continually sent thither new blood.

Vaikka sydän olisi yhtä kuuma kuin sulatettu rauta, se ei saattaisi tarpeeksi lämmittää jalkoja ja käsiä, ell’ei siitä lakkaamatta vuotaisi verta niihin.

We likewise perceive from this, that the true use of respiration is to bring sufficient fresh air into the lungs, to cause the blood which flows into them from the right ventricle of the heart, where it has been rarefied and, as it were, changed into vapours, to become thick, and to convert it anew into blood, before it flows into the left cavity, without which process it would be unfit for the nourishment of the fire that is there.

Tästä huomaamme myös, että hengityksen varsinainen tehtävä on hankkia tarpeellinen määrä raitista ilmaa keuhkoihin, jotta siellä se veri, joka tulee oikeasta sydänkammiosta, missä se on tullut ohueksi ja muuttunut höyrynkaltaiseksi, taaskin muuttuisi sakeammaksi ennenkuin se virtaa vasempaan sydänkammioon. Sillä muuten se ei kelpaisi ravinnoksi siinä olevalle lämmölle.

This receives confirmation from the circumstance, that it is observed of animals destitute of lungs that they have also but one cavity in the heart, and that in children who cannot use them while in the womb, there is a hole through which the blood flows from the hollow vein into the left cavity of the heart, and a tube through which it passes from the arterial vein into the grand artery without passing through the lung.

Tämän havaitsemme todeksi tarkastamalla sellaisia eläimiä, joilla ei ole keuhkoja; niillä näet on vain yksi sydänkammio. Samoin äidinkohdussa olevassa sikiössä, joka ei voi käyttää keuhkojaan, on aukko, jonka kautta verta virtaa alemmasta onttolaskimosta vasempaan sydänkammioon, sekä suoni, jota myöten veri juoksee keuhkovaltimosta aortaan, kulkematta keuhkojen läpi.

In the next place, how could digestion be carried on in the stomach unless the heart communicated heat to it through the arteries, and along with this certain of the more fluid parts of the blood, which assist in the dissolution of the food that has been taken in?

Mitenkä ruoansulatus tapahtuisi, ell’ei sydän lähettäisi valtimoja pitkin vatsaan lämpöä ja samalla muutamia keveimmin liikkuvia verenosasia, jotka sulattavat nautittuja ruoka-aineita?

Is not also the operation which converts the juice of food into blood easily comprehended, when it is considered that it is distilled by passing and repassing through the heart perhaps more than one or two hundred times in a day?

Saatammehan helposti käsittää sen toimituksen, joka muuttaa näiden ruoka-aineiden mehun vereksi, jos otamme huomioon, että se toistamiseen puhdistuu kiertäessään päivässä sata jopa parisataa kertaa tai useamminkin sydämen kautta.

And what more need be adduced to explain nutrition, and the production of the different humours of the body, beyond saying, that the force with which the blood, in being rarefied, passes from the heart towards the extremities of the arteries, causes certain of its parts to remain in the members at which they arrive, and there occupy the place of some others expelled by them; and that according to the situation, shape, or smallness of the pores with which they meet, some rather than others flow into certain parts, in the same way that some sieves are observed to act, which, by being variously perforated, serve to separate different species of grain?

Emme kaipaa muuta selittääksemme ruumiin eri nesteiden syntyä ja ylläpitoa kuin että otamme huomioon sen voiman, jonka vaikutuksesta veri, tullessaan ohuemmaksi, kulkee sydämestä valtimojen päihin, jolloin muutamat verisolut pysähtyvät eri ruumiinosiin, karkottaen toisia siltä paikalta, johon ne itse sijoittuvat, ja sen seikan, että toiset verisolut sijoittuvat yhteen määrättyyn paikkaan eivätkä muualle, riippuen niiden kohtaamien huokosien asemasta, muodosta ja ko’osta. Tämä muistuttaa seuloja, joiden pohjareiät ovat erikokoisia ja jotka, kuten jokainen on saattanut nähdä, erottavat erilaisia jyviä toisistaan.

And, in the last place, what above all is here worthy of observation, is the generation of the animal spirits, which are like a very subtle wind, or rather a very pure and vivid flame which, continually ascending in great abundance from the heart to the brain, thence penetrates through the nerves into the muscles, and gives motion to all the members;

Omituisinta tässä kaikessa on vihdoin elonhengekkeiden synty, jotka ovat hyvin ohuen ilmavirtauksen tai pikemmin hyvin puhtaan ja nopeaan leimuavan liekin kaltaisia ja joita lakkaamatta hyvin runsaasti kohoaa sydämestä aivoihin sieltä kulkien hermoja myöten lihaksiin ja synnyttäen kaikkien jäsenten liikkeen.

so that to account for other parts of the blood which, as most agitated and penetrating, are the fittest to compose these spirits, proceeding towards the brain, it is not necessary to suppose any other cause, than simply, that the arteries which carry them thither proceed from the heart in the most direct lines,

Ei tarvitse hakea tähän muuta syytä kuin sen, että keveimmät ja helpoimmin liikkuvat verisolut ovat sopivimmat synnyttämään näitä elonhengekkeitä ja että ne ennemmin kulkevat aivoihin kuin muualle. Sillä ne valtimot, jotka johtavat elonhengekkeitä aivoihin, kulkevat sinne suorinta tietä sydämestä.

and that, according to the rules of Mechanics, which are the same with those of Nature, when many objects tend at once to the same point where there is not sufficient room for all, (as is the case with the parts of the blood which flow forth from the left cavity of the heart and tend towards the brain,) the weaker and less agitated parts must necessarily be driven aside from that point by the stronger which alone in this way reach it.

Ja on olemassa mekaniikin- ja samalla luonnonlaki, jonka voimasta useista samaan suuntaan kulkevista aineosasista, joilla ei ole tarpeeksi tilaa, vahvemmat syrjäyttävät ne osaset, jotka liikkuvat hitaammin. Samoin on laita niiden verisolujen, jotka kulkevat vasemmasta sydänkammiosta aivoihin, jonne vahvemmat solut, syrjäytettyään heikommat ja hitaammin kulkevat, siis yksin saapuvat.

I had expounded all these matters with sufficient minuteness in the Treatise which I formerly thought of publishing.

Olin erityisen tarkasti esittänyt tämän kaiken siinä tutkimuksessa, jonka tätä ennen olin aikonut julkaista.

And after these, I had shewn what must be the fabric of the nerves and muscles of the human body to give the animal spirits contained in it the power to move the members, as when we see heads shortly after they have been struck off still move and bite the earth, although no longer animated;

Sitten olin osottanut millaisen ihmisruumiin hermojen ja lihasten rakenteen täytyy olla, jotta niissä olevat elonhengekkeet saattaisivat liikuttaa jäseniä. Nähdään esimerkiksi ruumiista katkaistujen päiden vielä hetken sen jälkeen, kuin ne on leikattu poikki, liikkuvan ja purevan maata, vaikka niissä ei enää ole henkeä.

what changes must take place in the brain to produce waking, sleep, and dreams;

Lisäksi olin tehnyt selkoa niistä aivoissa tapahtuvista muutoksista, jotka aikaansaavat valvomistilan, nukkumisen ja unet;

how light, sounds, odours, tastes, heat, and all the other qualities of external objects impress it with different ideas by means of the senses;

olin vielä esittänyt miten valo, äänet, hajut, maut, lämpö ja kaikki muut ulkoesineiden ominaisuudet saattavat aistimien välityksellä herättää aivoissa eri mielteitä;

how hunger, thirst, and the other internal affections can likewise impress upon it divers ideas;

miten nälkä, jano ja muut sisäiset aistimukset myös vaikuttavat aivoihin.

what must be understood by the common sense (sensus communis) in which these ideas are received, by the memory which retains them, by the fantasy which can change them in various ways, and out of them compose new ideas, and which, by the same means, distributing the animal spirits through the muscles, can cause the members of such a body to move in as many different ways, and in a manner as suited, whether to the objects that are presented to its senses or to its internal affections, as can take place in our own case apart from the guidance of the will.

Vielä olin osottanut mitä tulee pitää sinä yhteisenä aistina, joka vastaanottaa nämät mielteet; mitä niitä säilyttävä muisti on, mitä mielikuvitus, joka saattaa muutella niitä eri tavalla ja muodostaa niistä uusia ja joka levittäen elonhengekkeitä lihaksiin, panee ruumiin jäsenet liikkumaan usealla eri tavalla, niin että ne ulkonaisten aistimuksien ja sisäisten mielenliikutuksien johdosta saattavat liikkua, ilman että tahto niitä johtaa.

Nor will this appear at all strange to those who are acquainted with the variety of movements performed by the different automata, or moving machines fabricated by human industry, and that with help of but few pieces compared with the great multitude of bones, muscles, nerves, arteries, veins, and other parts that are found in the body of each animal. Such persons will look upon this body as a machine made by the hands of God, which is incomparably better arranged, and adequate to movements more admirable than is any machine of human invention.

Tätä eivät suinkaan ne pitäne omituisena, jotka tietävät, kuinka monenlaisia automateja eli itsekseen liikkuvia koneita inhimillinen taitavuus osaa laatia käyttämällä ainoastaan hyvin harvoja kappaleita. Vertaamalla niitä niihin lukuisiin luihin, lihaksiin, hermoihin, valtimoihin, laskimoihin ja kaikkiin muihin elimiin, jotka havaitaan jokaisessa eläinruumiissa, pitävät he tätä ruumista koneena, joka ollen Jumalan kätten tekoa, on verrattomasti paremmin laadittu ja liikkeiltään ihmeellisempi kuin mikään ihmisten keksimä kone.

And here I specially stayed to show that, were there such machines exactly resembling in organs and outward form an ape or any other irrational animal, we could have no means of knowing that they were in any respect of a different nature from these animals;

Olin tässä kohdin erityisesti osottanut, että jos olisi sellaisia koneita, joissa olisi apinan, tai jonkun muun järkeä kaipaavan eläimen ulkoraajat ja muoto, ei meillä olisi mitään mahdollisuutta huomata, ett’eivät nämät koneet joka suhteessa olisi samanlaiset kuin mainitut eläimet.

but if there were machines bearing the image of our bodies, and capable of imitating our actions as far as it is morally possible, there would still remain two most certain tests whereby to know that they were not therefore really men.

Jos sitävastoin olisi sellaisia koneita jotka olisivat meidän ruumiimme kaltaiset ja matkisivat toimintaamme niin paljon kuin siveelliseltä kannalta olisi mahdollista, olisi meillä kaksi varmaa keinoa saadaksemme selville, ett’eivät ne kuitenkaan olisi todellisia ihmisiä.

Of these the first is that they could never use words or other signs arranged in such a manner as is competent to us in order to declare our thoughts to others:

Ensiksi näet huomaisimme, ett’eivät nämät koneet koskaan voisi käyttää sanoja eivätkä muita merkkejä kuten me teemme ilmaistaksemme muille ajatuksiamme.

for we may easily conceive a machine to be so constructed that it emits vocables, and even that it emits some correspondent to the action upon it of external objects which cause a change in its organs; for example, if touched in a particular place it may demand what we wish to say to it; if in another it may cry out that it is hurt, and such like;

Tosin saatamme kuvitella senkaltaista konetta, joka voi lausua sanoja jopa lausua muutamia sanoja sellaisten ruumiinliikkeiden johdosta, jotka aikaansaavat jonkun muutoksen sen elimissä; esimerkiksi kysyä, mitä haluatte, jos koskettelemme siinä jotakin paikkaa, ja jos koskettelemme jotakin toista paikkaa, huutaa, että siihen koskee, ja senkaltaisia.

but not that it should arrange them variously so as appositely to reply to what is said in its presence, as men of the lowest grade of intellect can do.

Mutta se ei koskaan voi asettaa sanojansa niin, että se järkevästi vastaisi kaikkeen siihen mitä sille sanotaan, jonka kaikkein tylsämielisimmätkin ihmiset saattavat tehdä.

The second test is, that although such machines might execute many things with equal or perhaps greater perfection than any of us, they would, without doubt, fail in certain others from which it could be discovered that they did not act from knowledge, but solely from the disposition of their organs:

Toiseksi nämät koneet, vaikka toimittaisivatkin monta seikkaa yhtä hyvin tai paremmin kuin kukaan meistä, välttämättömästi olisivat kykenemättömät toisiin toimiin, josta saattaisi päättää, ett’eivät ne toimi itsetietoisesti, vaan ainoastaan koneellisesti elintensä rakenteen mukaisesti.

for while Reason is an universal instrument that is alike available on every occasion, these organs, on the contrary, need a particular arrangement for each particular action;

Sillä järki on yleinen välikappale, jota voidaan käyttää kaikenlaisissa eri sattumissa, jotavastoin mainitut elimet tarvitsevat erityistä edelläkäypää sovittelua kutakin erityistä tekoa varten.

whence it must be morally impossible that there should exist in any machine a diversity of organs sufficient to enable it to act in all the occurrences of life, in the way in which our reason enables us to act.

Siis on henkiseltä kannalta mahdotonta, että tällaista sovittelua olisi niin paljon yhdessä koneessa, että se saattaisi sen toimimaan kaikissa elämän tiloissa samoin kuin me järkeämme käyttämällä toimimme.

Again, by means of these two tests we may likewise know the difference between men and brutes. For it is highly deserving of remark, that there are no men so dull and stupid, not even idiots, as to be incapable of joining together different words, and thereby constructing a declaration by which to make their thoughts understood;

Näiden kahden seikan nojalla voimme myös huomata ihmisen ja eläimen erotuksen. Sillä on sangen huomattava asia, ett’ei ole niin tylsämielisiä ja tyhmiä ihmisiä, ei edes mielipuolia, ett’eivät kykenisi sovittamaan yhteen eri sanoja ja niistä muodostamaan puhetta ilmaistakseen ajatuksiansa,

and that on the other hand, there is no other animal, however perfect or happily circumstanced which can do the like.

kun sitävastoin ei mikään eläin, kuinka täydellinen ja onnellisesti siinnyt liekään, voi tehdä samoin.

Nor does this inability arise from want of organs: for we observe that magpies and parrots can utter words like ourselves, and are yet unable to speak as we do, that is, so as to show that they understand what they say; in place of which men born deaf and dumb, and thus not less, but rather more than the brutes, destitute of the organs which others use in speaking, are in the habit of spontaneously inventing certain signs by which they discover their thoughts to those who, being usually in their company, have leisure to learn their language.

Tämä ei ole seuraus elimien puutteesta, sillä saattavathan harakat ja papukaijat lausua sanoja kuten mekin, mutta eivät siltä osaa puhua kuten me, s. o. osottaen ajattelevansa sitä mitä puhuvat. Sitä vastoin kuuromykkinä syntyneet ihmiset, jotka kaipaavat yhtä paljon tai enemmän puhe-elimiä kuin eläimet, tavallisesti itse keksivät muutamia merkkejä, joiden avulla ilmaisevat ajatuksensa niille, joilla on aikaa oppia tätä heidän kieltänsä.

And this proves not only that the brutes have less Reason than man, but that they have none at all:

Tämä ei yksistään osota, että eläimillä on vähemmän järkeä kuin ihmisellä, vaan että se kokonaan niiltä puuttuu.

for we see that very little is required to enable a person to speak; and since a certain inequality of capacity is observable among animals of the same species, as well as among men, and since some are more capable of being instructed than others, it is incredible that the most perfect ape or parrot of its species, should not in this be equal to the most stupid infant of its kind, or at least to one that was crack-brained, unless the soul of brutes were of a nature wholly different from ours.

Sillä puhumiseen tarvitaan varsin vähän järkeä. Koska saman lajin eläimissä huomataan erilaisuuksia samoin kuin ihmisissä, ja koska toisia eläimiä saattaa helpommin opettaa kuin toisia, niin sellainen apina tai papukaija, joka olisi täydellisin lajiansa, varmaankin saattaisi tässä suhteessa kohota yhtä järkevälle kannalle kuin tyhmin lapsi tai ainakin heikkomielinen lapsi, ell’ei niiden sielu olisi kokonaan erilainen kuin meidän.

And we ought not to confound speech with the natural movements which indicate the passions, and can be imitated by machines as well as manifested by animals; nor must it be thought with certain of the ancients, that the brutes speak, although we do not understand their language.

Ei näet pidä sekoittaa sanoja luonollisiin liikkeihin, jotka ilmaisevat mielenliikutuksia ja joita niin hyvin koneet kuin eläimet saattavat matkia, eikä myöskään pidä luulla, kuten muutamat ihmiset vanhoina aikoina, että eläimet osaavat puhua, vaikk’emme me ymmärrä niiden kieltä.

For if such were the case, since they are endowed with many organs analogous to ours, they could as easily communicate their thoughts to us as to their fellows.

Sillä jos niin olisi asianlaita, voisivat ne yhtä hyvin ilmaista ajatuksensa meille kuin vertaisilleen, koska niillä on useita samankaltaisia elimiä kuin meillä.

It is also very worthy of remark, that, though there are many animals which manifest more industry than we in certain of their actions, the same animals are yet observed to show none at all in many others: so that the circumstance that they do better than we does not prove that they are endowed with mind, for it would thence follow that they possessed greater Reason than any of us, and could surpass us in all things;

On myöskin sangen huomattava seikka, että, vaikka on useita eläimiä, jotka muutamissa teoissa osottavat suurempaa taitavuutta kuin me, samat eläimet ovat vallan taitamattomat useissa toisissa. Mutta siitä, että ne toimittavat jonkun seikan paremmin kuin me, ei seuraa, että niillä on älyä, sillä siinä tapauksessa niillä olisi enemmän älyä kuin kenelläkään meistä ja menettelisivät kaikissa muissa seikoissa paremmin kuin me.

on the contrary, it rather proves that they are destitute of Reason, and that it is Nature which acts in them according to the disposition of their organs: thus it is seen, that a clock composed only of wheels and weights can number the hours and measure time more exactly than we with all our skill.

Päinvastoin ilmenee tästä, ett’ei niillä ole ollenkaan älyä ja että luonto niissä toimii niiden elinten järjestyksen mukaisesti. Samoinhan kello, joka on kokoonpantu ainoastaan rattaista ja pontimista, saattaa laskea tunnit ja mitata aikaa paljon täsmällisemmin kuin ikinä me kaikessa älykkäisyydessämme.

I had after this described the Reasonable Soul, and shewn that it could by no means be educed from the power of matter, as the other things of which I had spoken, but that it must be expressly created; and that it is not sufficient that it be lodged in the human body exactly like a pilot in a ship, unless perhaps to move its members, but that it is necessary for it to be joined and united more closely to the body, in order to have sensations and appetites similar to ours, and thus constitute a real man.

Tämän jälkeen olin kuvaillut järjellistä sielua ja osottanut, ett’ei se mitenkään ole voinut syntyä aineen voimasta, kuten ne muut seikat, joista olin puhunut, vaan että sen täytyy olla erityisesti luotu. Ja koska ei riitä, että se vain asustaa ihmisruumiissa kuten perämies laivassaan, yksistään liikuttaen sen jäseniä, on välttämätöntä, että se on lähemmin liittynyt siihen, jotta sillä voisi olla sellaisia tunteita ja haluja kuin meillä on ja että se niin muodostaisi todellisen ihmisen.

I here entered, in conclusion, upon the subject of the soul at considerable length, because it is of the greatest moment: for after the, error of those who deny the existence of God, an error which I think I have already sufficiently refuted, there is none that is more powerful in leading feeble minds astray from the straight path of virtue than the supposition that the soul of the brutes is of the same nature with our own; and consequently that after this life we have nothing to hope for or fear, more than flies and ants;

Muuten olen laveammin puhunut sielusta, koska tämä kysymys on tärkeimpiä. Sillä lähinnä niiden erehdystä, jotka kieltävät Jumalan olemassaolon, jonka erehdyksen luulen edellä kumonneeni, ei ole toista, joka siinä määrin eksyttäisi heikkoja henkiä pois hyveen suoralta tieltä kuin se luulo, että eläinten sielu on samanluontoinen kuin meidän, ja että meillä siis tämän elämän jälkeen on yhtä vähän pelättävää ja toivottavaa kuin kärpäsillä ja muurahaisilla.

in place of which, when we know how far they differ we much better comprehend the reasons which establish that the soul is of a nature wholly independent of the body, and that consequently it is not liable to die with the latter;

Mutta jos tiedämme, kuinka erilaiset ne ovat, käsitämme paljon paremmin ne perusteet, jotka todistavat että meidän sielumme olemukseltaan on ruumiista kokonaan riippumatonta laatua, ja ett’ei sen siis ole pakko kuolla ruumiin kanssa.

and, finally, because no other causes are observed capable of destroying it, we are naturally led thence to judge that it is immortal.

Koska emme myöskään huomaa muita seikkoja, jotka voisivat hävittää sielua, saatamme pikemmin päättää, että se on kuolematon.

Part VI

KUUDES OSA

Three years have now elapsed since I finished the Treatise containing all these matters; and I was beginning to revise it, with the view to put it into the hands of a printer, when I learned that persons to whom I greatly defer, and whose authority over my actions is hardly less influential than is my own Reason over my thoughts, had condemned a certain doctrine in Physics, published a short time previously by another individual,* to which I will not say that I adhered, but only that, previously to their censure, I had observed in it nothing which I could imagine to be prejudicial either to religion or to the state, and nothing therefore which would have prevented me from giving expression to it in writing, if Reason had persuaded me of its truth;

Nyt on kolme vuotta kulunut siitä kun olin lopettanut sen tutkimuksen, joka sisältää kaikki äsken mainitsemani seikat ja kun aloin tarkastaa sitä antaakseni sen painettavaksi. Silloin kuulin, että muutamat henkilöt, joita kunnioitan, ja joiden oikeaksi tunnustetut mielipiteet vaikuttavat yhtä paljon toimintaani kuin oma järkeni ajatuksiini, olivat paheksuneet erästä luonnontieteellistä mielipidettä, jonka toinen vähää ennen oli tuonut esiin.* En tahdo sanoa että puolestani olisin omaksunut sen, mutta en kuitenkaan ennen muiden oppineiden miesten langettamaa arvostelua ollut siinä mielipiteessä huomannut mitään uskonnolle tai valtiolle vahingollista, enkä siis mitään sellaista, joka olisi estänyt minua siitä kirjoittamasta, jos järkeni olisi osottanut minulle sen todeksi.

and this led me to fear lest among my own doctrines likewise some one might be found in which I had departed from the truth, notwithstanding the great care I have always taken not to accord belief to new opinions of which I had not the most certain demonstrations, and not to give expression to aught that might tend to the hurt of any one.

Kuitenkin pelkäsin, että esittämieni mielipiteiden joukossa olisi joku kohta, jossa olisin saattanut erehtyä, vaikka tosin aina olen pitänyt tarkasti vaaria siitä, ett’en hyväksyisi mitään sellaisia uusia vakaumuksia, joita en saattaisi varmasti todistaa ja ett’en kirjoittaisi mitään sellaista, joka voisi vahingottaa jotakuta.

This has been sufficient to make me alter my purpose of publishing them;

Tämä syy riittävästi taivutti minut hylkäämään päätökseni julkaista tutkimukseni.

for although the reasons by which I had been induced to take this resolution were very strong, yet my inclination, which has always been hostile to writing books, enabled me immediately to discover other considerations sufficient to excuse me for not undertaking the task.

Sillä vaikka varsin pätevät vaikuttimet sitä ennen kehottivat minua ryhtymään sen julkaisuun, niin vastenmielisyys, joka minulla aina on ollut kirjaintekijän ammattia vastaan, saattoi minut heti puolustuksekseni löytämään tarpeeksi toisia syitä.

And these reasons, on one side and the other, are such, that not only is it in some measure my interest here to state them, but that of the public, perhaps, to know them.

Nämät syyt ja vastasyyt ovat senlaatuiset, ett’en niitä ilmaisemalla tyydytä ainoastaan omaa, vaan myöskin lukijoiden harrastusta.

I have never made much account of what has proceeded from my own mind; and so long as I gathered no other advantage from the Method I employ beyond satisfying myself on some difficulties belonging to the speculative sciences, or endeavouring to regulate my actions according to the principles it taught me, I never thought myself bound to publish anything respecting it.

En ole koskaan pannut suurta arvoa oman henkeni tuotteisiin. Ell’en olisi noudattamastani metodista niittänyt muita hedelmiä kuin että se on saattanut minut tyydyttäviin tuloksiin muutamien spekulatiivisiin tieteisiin kuuluvien kysymysten suhteen sekä että olen koettanut sen johdosta järjestää toimintaani, en olisi pitänyt itseäni velvoitettuna kirjoittamaan siitä mitään.

For in what regards manners, every one is so full of his own wisdom, that there might be found as many reformers as heads, if any were allowed to take upon themselves the task of mending them, except those whom God has constituted the supreme rulers of his people, or to whom he has given sufficient grace and zeal to be prophets;

Sillä mitä siveelliseen toimintaan tulee, on jokaisella siinä suhteessa runsaasti vakaumuksia, ja saattaisi olla yhtä monta reformatoria kuin on päätä, jos muiden olisi sallittu ryhtyä mitään parannuksia toimeenpanemaan kuin niiden, jotka Jumala on määrännyt kansojensa johtajiksi tai niiden, joille hän on suonut tarpeeksi armoaan sekä intoa, jotta saattaisivat olla profeettoja.

and although my speculations greatly pleased myself, I believed that others had theirs, which perhaps pleased them still more.

Vaikka siis filosofiset mietteeni minua suuresti tyydyttivät, arvelin, että muillakin oli mietteensä, joihin olivat ehkä vielä tyytyväisemmät.

But as soon as I had acquired some general notions respecting Physics, and beginning to make trial of them in various particular difficulties, had observed how far they can carry us, and how much they differ from the principles that have been employed up to the present time, I believed that I could not keep them concealed without sinning grievously against the law by which we are bound to promote, as far as in us lies, the general good of mankind.

Mutta niinpian kuin olin saavuttanut muutamia fysiikkiä koskevia yleiskäsitteitä, ja kun, noudatettuani niitä erityisiä vaikeita kysymyksiä käsitellessäni, olin huomannut kuinka pitkälle ne saattavat viedä ja kuinka suuressa määrin ne eroavat tähän asti vallalla olleista periaatteista, en luullut voivani jättää niitä julkaisematta suuresti rikkomatta sitä lakia vastaan, joka velvoittaa meitä voimiemme mukaan edistämään kaikkien ihmisten yhteishyvää.

For by them I perceived it to be possible to arrive at knowledge highly useful in life; and in room of the Speculative Philosophy usually taught in the Schools, to discover a Practical, by means of which, knowing the force and action of fire, water, air, the stars, the heavens, and all the other bodies that surround us, as distinctly as we know the various crafts of our artizans, we might also apply them in the same way to all the uses to which they are adapted, and thus render ourselves the lords and possessors of nature.

Sillä nämät yleiskäsitteet osottivat minulle, että on mahdollista saavuttaa elämälle hyvin hyödyllisiä tietoja ja että kouluissa opetetun spekulatiivisen filosofian asemesta saatamme löytää käytännöllisen filosofian, jonka avulla, opittuamme tuntemaan tulen, veden, ilman, tähtien, taivaan ja kaikkien muiden meitä ympäröivien esineiden voiman ja vaikutukset yhtä tarkasti kuin tunnemme käsityöläisten eri ammatit, saatamme yhtä hyvin käyttää mainittua voimaa ja mainittuja vaikutuksia kaikkiin sopiviin tarkoituksiin ja siten tulla luonnon herroiksi ja valtijaiksi.

And this is a result to be desired, not only in order to the invention of an infinity of arts, by which we might be enabled to enjoy without any trouble the fruits of the earth, and all its comforts, but also and especially for the preservation of health, which is without doubt, of all the blessings of this life, the first and fundamental one;

Tätä ei tule toivoa yksistään sentähden, että saatettaisiin keksiä lukemattomia taidokkaita keinoja, jotka sallisivat meidän vaivatta nauttia maan hedelmistä ja kaikista sen tarjoamista mukavuuksista, vaan etupäässä terveyden säilyttämisen tähden, joka epäilemättä on paras omaisuus ja kaiken muun hyvän perustus tässä elämässä.

for the mind is so intimately dependent upon the condition and relation of the organs of the body, that if any means can ever be found to render men wiser and more ingenious than hitherto, I believe that it is in Medicine they must be sought for.

Sillä henki on niin suuressa määrin riippuvainen ruumiin elinten laadusta ja tilasta, että luulen meidän etupäässä täytyvän turvautua lääketieteeseen, jos yleensä on mahdollista keksiä keino, jonka avulla saatettaisiin ihmiset viisaammiksi ja taitavammiksi kuin he ovat olleet tähän asti.

It is true that the science of Medicine, as it now exists, contains few things whose utility is very remarkable: but without any wish to depreciate it, I am confident that there is no one, even among those whose profession it is, who does not admit that all at present known in it is almost nothing in comparison of what remains to be discovered; and that we could free ourselves from an infinity of maladies of body as well as of mind, and perhaps also even from the debility of age, if we had sufficiently ample knowledge of their causes, and of all the remedies provided for us by Nature.

On totta että nykyään käytännössä oleva lääketiede sisältää vähän sellaista, joka tuottaisi niin huomattavaa hyötyä, ja luulen varmasti, ollenkaan tahtomatta sitä halveksia, ett’ei ole ketään, ei edes ammattilääkärien joukossa, joka ei tunnustaisi, että kaikki, mitä siitä tiedetään on melkein mitätöntä siihen verrattuna, mitä ei vielä tiedetä. Saattaisimme välttää lukemattomia tauteja, sekä ruumiillisia että henkisiä, jopa kenties vanhuuden heikkouden, jos tarpeeksi tuntisimme niiden syyt ja kaikki ne parannuskeinot, jotka luonto on tarjonnut käytettäväksemme.